Sain kunnian esiintyä Taitoluisteluliiton seuraparlamentissa viime vuoden lopulla aiheesta ”Seuratoiminta 2020 – mihin suuntaan mennään?”.
Kyseinen tapahtuma poiki niin paljon ajatuksia urheiluseuratoiminnan ja ennen kaikkea sen johtamisen osalta, että pyysin luvan käsitellä aihetta aihetta näin blogikirjoituksen muodossa.
Uskon näissä taitoluisteluseurojen tilanteissa olevan paljon sellaista, josta on erittäin paljon hyötyä seuraihmisille oman organisaation kehittämisessä lajista riippumatta.
Taitoluistelun tapaa toimia on monen mielestä juuri sellainen malli, johon omassakin lajissa tulisi pyrkiä. Muun muassa 130 päätoimista valmentajaa on olisi monen lajin aktiiville lähinnä unelmien täyttymys.
Kaikissa malleissa on kuitenkin omat vahvuutensa ja heikkoutensa, jotka olisi tärkeää hahmottaa mahdollisimman hyvin valintoja tehtäessä tavoitteiden suhteen.
Kirjoitus on jaettu kolmeen isompaan osaan:
- Nykytilanteen analysointi seuraihmisten itsensä toimesta
- Tulevaisuuden toiveet versus todennäköinen kehitys
- Mitä tavoitteisiin pääsy konkreettisesti vaatisi?
Kuva: Pasi Lepola (CC)
Tulevaisuuden kimppuun lähtötilanteen kartoituksella
Seuraparlamenttiin osallistuneet seurojen luottamus- ja toimihenkilöt saivat ennakkoon nimettömänä vastattavan kyselyn seurojensa nykyhetkestä ja tavoitteista.
Vastauksia tuli kiitettävästi 29 kappaletta ja sen pohjalta oli jo ennakolta helppo luoda kuvaa missä taitoluisteluseurat tällä hetkellä menevät.
Miten seuraavat asiat tällä hetkellä ovat seurassanne?
Ennen kun jatkan eteenpäin tulosten analysointia, niin haluaisin esittää sinulle seuraavan kysymyksen:
Mitä sinä antaisit omalle seurallesi arvosanoiksi noihin samoihin kahdeksaan kysymykseen?
Arvosanojen luokitus oli seuraava:
1 = Erittäin heikko
2 = Heikko
3 = Ok
4 = Hyvä
5 = Erinomainen
Muutamalla seuralla kaikki kunnossa ja lopuilla enemmän tai vähemmän haasteita läpi linjan
Kun yllä olevia taitoluisteluseurojen tuloksia katsoo, niin ainakin itselleni tuli yllätyksenä kuinka alhaiset arvot monessa kohtaa seuraihmiset omille organisaatioilleen antoivat.
Olisin odottanut tuonne hyvän arvosanan eli nelosen kieppeille olevia keskiarvoja, kun nyt oltiin monessa kohdassa jopa kolmen alapuolella.
Toki olennaisin eli toiminnan laatu tuntui olevan lähes joka seurassa hyvällä tai ainakin ok tasolla, mutta sitten muissa tätä tukevissa osa-alueissa turhan usein oli ongelmia.
Olen toiminut muutamien taitoluisteluseurojen kanssa ja niistä on aina välittynyt kuva hyvin intohimoisesta sekä järjestelmällisestä tavasta johtaa organisaatioita. Näistä erinomaisista piirteistä huolimatta siis haasteita tuntuu löytyvän samanlailla kuin urheiluseuroista yleensä.
Alla vielä jakaumat eri vastauksista antamaan tarkempaa kuvaa keskiarvon ohella.
Parin seuran vastaukset olivat käytännössä pelkästään akselilla hyvä – erinomainen ja loput sitten ok – erittäin heikko skaalalla pääosin.
Aiheesta käydyssä keskustelussa nousivat esille tyypilliset urheiluseuran johtamisen haasteet syynä vähentyneisiin harrastajamääriin, tiukentuneeseen talouteen sekä ongelmiin johtamisessa niin vapaaehtoisten kuin ammattilaisten osalta:
- Aika menee tulipalojen sammutteluun ja sen vuoksi juurisyitä haasteisiin ei ehditä edes miettiä.
- Seurojen hallituksissa käsitellään usein käytännön ”lillukanvarsi tason asioita” ja isot strategiset linjaukset jäävät kiireessä tekemättä.
- Kun ei yhteistä strategiaa ole, niin asiat henkilöityvät ja niitä on entistä vaikeampi sen vuoksi ratkoa.
Ehkä tämä yksi kommentti seuraparlamentissa summasi parhaiten johtamisen osalta ongelman ytimen:
Kauheasti koko ajan keskitymme hallituksen ja toimihenkilöidemme toimesta tekemään asioita oikein, mutta emme ehdi missään vaiheessa miettimään teemmekö oikeita asioita…
Selvästi myös yleisen taloustilanteen tiukentuminen seuraihmisten analyysin perusteella tuntui vaikuttavan harrastajamäärin. Taitoluistelu kun kuuluu monella tapaa ”urheilulajien Ferrari” -luokkaan sekä laatuvaikutelmansa että maksujensa johdosta.
Nyt ilmeisesti yhä useammalla perheellä ei enää ole valintakysymys halutaanko lapsen harrastukseen panostaa luistelussa vaadittavia summia, vaan monilla ei yksinkertaisesti ole enää varaa satojen eurojen kuukausimaksuun yhden lapsen yhdestä harrastuksesta.
Tämä taloustilanteen tiukkenemisen kautta tulevat haasteet asettavat seurat ison kysymysten ääreen:
Pitäisikö tiputtaa kustannuksia mahdollisen laadun kärsimisenkin uhalla vai hyväksyä se tosiasia, että toimintamme on yhä harvemmalle taloudellisesti mahdollista?
Kumpi tahansa malli on mahdollinen, mutta ymmärrettävistä syistä vaikeita valintoja molemmat.
Johtamisen osalta korostuivat keskustelujen pohjalta haasteet vahvojen alansa asiantuntijoiden eli ammattivalmentajien kanssa. Tätä aihetta ei urheiluseuratoiminnassa usein ääneen sanota ja tälläkin kertaa suorimmat kommentit kuulin joko tauoilla tai ruokapöydässä.
”Pitääkö ammattilaiselta voida olettaa täyttää lojaalisuutta seuralle ja esimiehilleen?”
Seuran luottamushenkilöiden kannalta on äärettömän rasittavaa, jos työntekijä suhtautuu esimiehiinsä ylimielisesti tai jopa avoimen vastahankaisesti. Tätä ei tulkintaa ei ollut vaikea tehdä useammankin hallituksen jäsenen aiheesta avauduttua.
Harvassa muussa ammatissa esimerkiksi kovin montaa päivää kuunneltaisiin alaista, joka avoimesti haukkuu pomonsa ja organisaationsa. Tämä kuitenkin on todellisuutta välillä niin taitoluistelussa kuin muissakin lajeissa seuratoiminnan arjessa.
Kukapa ei olisi kuullut palkattujen henkilöiden yleistä mantraa lajin ongelmien perimmäisestä syystä:
Kun amatöörit johtavat ammattilaisia, niin miten tästä mitään oikeaa huipputoimintaa edes voisi tulla!
Mielenkiintoinen seikka luonnollisesti on, että hyvin harvoin palkatut henkilöt varsinkaan ovat johtamisen ja organisaation kehittämisen asiantuntijoita itsekkään. Intohimo sekä osaaminen kohdistuvat yleensä puhtaaseen valmennukseen ja sen näkövinkkelistä sitten koko seuran toimintaa katsellaan ja kommentoidaan kärkkäästi.
Oli ilahduttavaa nähdä, kuinka avoimesti ja suoraan taitoluisteluväki pystyi omia organisaatioitaan ja tilanteitaan analysoimaan. Tämä antaa joka tapauksessa hyvät edellytykset lähteä mahdollisia ongelmia ratkomaan riippumatta millä osa-alueella ne sitten sattuvatkaan olemaan.
Jos saisit toivoa 1-3 asian olevan vuonna 2020 seurassasi nykytilannetta paremmin, niin ne olisivat…
Seurojen nykytilanteen kartoituksen jälkeen siirryimme pohtimaan toiveita tulevasta.
Monia asioita oli tavoitelistalla ja tässä niistä suosituimpia kyselyn vastausten perusteella:
- Enemmän harrastajia
- Lisää jääaikaa ja matalammat jäämaksut
- Seuran taloustilanne paremmaksi ilman tarvetta nostaa maksuja eli mielellään ulkopuolisella rahalla
- Selkeämmät seuran johtamismallit,tavoitteet ja toimintavat
- Tukieuroja nykyistä enemmän yhteiskunnalta
Näistä osa on luonnollisesti seurojen omissa käsissä, mutta listalla kohdat 2, 3 ja 5 toimintaympäristökysymyksiä ennen kaikkea.
Kävimme keskustelua tulevaisuuden todennäköisistä kehityssuunnista ja niiden tiimoilta esitin kysymyksen talouspuolen osalta:
Uskotteko vuonna 2020 tukieurojen, perheiden taloudellinen tilanne ja jäävuorojen hintojen osalta tilanteen olevan samanlainen, parempi vai huonompi kuin nyt?
Lähes yksimielisesti suoritetulla käsiäänestyksellä paikalla olleet noin 50 seuraihmistä uskoivat tilanteen olevan heikompi kuin tällä hetkellä kaikkien kohtien suhteen.
Tämä kuvaa mielestäni hyvin sitä paradoksia, jossa koko urheiluseura- ja liikuntajärjestökentämme tuntuu tällä hetkellä toimivan.
Edelleen pääpaino toiminnan parantamisessa tuntuu olevan toiveissa ulkopuolisten muuttujien kehittymisessä myönteisempään suuntaan, vaikka toisaalta realistisesti tunnustetaan sen olevan hyvin epätodennäköistä ja todennäköisesti tilanne vain heikkenee edelleen.
Joku viisas on joskus todennut, että strategian tärkein tehtävä on varautua erilaisiin mahdollisiin tulevaisuuksiin.
Olennaista on siis varustautua seurassa mahdollisimman hyvin tulevaisuuden osalta erilaisiin potentiaalisiin muutoksiin toimintaympäristössä.
Mitä esimerkiksi tekee tällä hetkellä vielä ilmaiset jäävuorot alle 18-vuotiaille saava seura, jos heikentyvä kuntatalous nostaakin ensi vuonna hinnan vaikkapa 75 euroon tunnilta?
Tämäntyyppisiä kysymyksiä olisi joka organisaatiossa käsitellä, että ei ikävät muutokset sitten yllätä niin sanotusti ”housut kintuissa”, vaan niihin ollaan jo ajoissa varauduttu.
Kun seuraparlamentissa käytiin hyvin avointa ja rakentavaa keskustelua sekä nykytilanteen haasteista että oletetusta todennäköisestä tulevaisuuden toimintaympäristöstä, niin seuraava kysymys vahvistui mielessäni entistä enemmän:
Jos nyt on jo monella seuralla haastavaa ja kriittiset menestystekijät todennäköisesti heikkenevät vielä nykyisestä, niin voidaanko vuonna 2020 tehdä kestävää ja laadukasta urheiluseuratoimintaa muuta kuin radikaalisti erilaisilla tavoilla kuin nyt?
Millä keinoin vuonna 2020 seuran toiminta olisi tavoitteiden mukaista?
Lähdettäessä miettimään tavoitetilaan pääsemisen konkreettisia keinoja on hyvä aluksi muistaa businessguru Brian Tracyn yksinkertaisen pysäyttävä kysymys:
Miksi et ole jo siellä missä haluaisit olla?
On sitten kyse yksittäisen henkilöstä tai organisaatiosta, niin joku nykyisessä tekemisessä todennäköisesti kaipaa selkeää muutosta, jos tulosten myös halutaan olevan radikaalisti erilaisia kuin nyt.
Tämä vaihe usein ohitetaan mietinnässä, koska siinä joudutaan rehellisesti kohtaamaan tämän päivän ongelmat sekä henkilöiden, toimintatapojen, johtamisen että resurssien kohdentamisen osalta.
Jokaiselle on varmaan tuttuja esimerkiksi organisaatioiden strategiaprosessit, joissa hypätään samantien ensi tapaamisella visiointiin nykytila-analyysin sijaan.
Sovitaan sitten nopeiden ryhmätöiden jälkeen yhdessä, että halutaan kolmen vuoden päästä olla suurin, menestyvin, tehokkain, yhteisöllisin ja innovatiivisin organisaatio.
Kaikki nyökkäävät hienolle tavoitteelle ja sen jälkeen voidaakin alkaa jo valmistautumaan iltajuhliin, kun strategia on kunnossa.
Jos joku kehtaa kysyä miten nykytilasta tavoitteeseen päästään, niin se kuitataan kertomalla varsinaisten toimenpiteiden olevan sitten toimihenkilöiden ja eri jaostojen tehtävänä selvittää.
Kun sitten toimihenkilöt näkevät tehdyt ympäripyöreät pilvilinna-tason ”kaikille kaikkea hyvää ja kaunista” -tavoitteet, he yleensä toteavat ne mahdottomiksi toteuttaa ja jatkavat arkista työntekoa kuten aina ennenkin.
Kolmen vuoden päästä johdon saapuessa arvioimaan tuloksia huomataan yleensä niiden olevan edelleen toteutumatta.
Johtopäätöksenä tästä istutaan uudestaan ryhmiin ja hiotaan visiota hieman eri sanoin juuri sillä hetkillä muodissa olevilla termeillä, esimerkiksi laittamalla juttuja keskiöön, ja taas suunnataan perinteiseen tapaan iltakaronkkaan innoissaan onnistuneesta strategiaprosessista…
Taitoluisteluväki tuntui olevan tässä suhteessa poikkeus ja realistisesti kartalla tilanteestaan sekä tarpeesta muutoksiin moniin nykymalleihin toimimattomien osa-alueiden suhteen.
Keskusteluissa nousi ”pikalääkkeiksi” tulipaloihin seurassa monia erilaisia keinoja, mutta samalla tunnistettiin niiden olevan vain laastareita todellisten parantavien rohtojen sijaan.
Selkeästi oli siihen suuntaan ajatusta, että tärkeintä olisi ratkaista ongelmia isommalla tasolla ja ennen kaikkea tarve selkeälle seurassa yhdessä tehdylle strategialle sekä sen noudattamiselle nousi vahvasti esiin.
Juurisyy kun usein haasteille on, että ei ole käyty avointa keskustelua seuran ydin kohderyhmistä, tavoitteista ja ennen kaikkea resurssien kohdentamisesta eri vaihtoehtoisiin kohteisiin.
Lisäksi on oltava valmiita tekemään kipeätkin valinnat, kuten Michael Porter on todennut omana näkemyksenään strategian tärkeimmästä tehtävästä:
Monen taitoluisteluseuran tilanne oli seuraparlmentin keskustelujen pohjalta nimittäin urheiluseuroille erittäin tyypillinen kehityskaari:
- Tehdään hyvin perustyötä ja sen vuoksi jäsenmäärä sekä toimintojen kirjo kasvaa.
- Tullaan pisteeseen, jossa seuran arki alkaa monimutkaistumaan kasvun myötä ja tulipaloja alkaa
syntymään, kun ei enää laadukkaasti seuraihmiset ehdi kaikkea hoitaa - Seuran koko pienenee kriisien vuoksi, kun tyytymättömät jättävät organisaation.
- Taas homma hallittavan kokoista ja laatu nousee, kunnet päädytään taas kakkoskohtaan uudestaan…
Tästä pirullisesta kierteestä pääsee vain joko tietoisesti pitämällä seuran pienenä ja laadukkaana tai vaihtoehtoisesti löytämällä skaalattavaan kasvuun vaadittavat systeemit ja prosessit sekä johtamistavat.
Molemmissa tavoissa on hyvät ja huonot puolensa. Jos ei seura valintaa tietoisesti tee ja sen vaatimia toimenpiteitä suorita, niin se yleensä päätyy seilaamaan ”ajopuuna” tulipalosta toiseen ja olemaan jatkuvasti aktiivisten seuraihmistensä jaksamisen rajoilla.
Mitä urheiluseurasi voisi näistä jutuista hyötyä?
Ottamalla edes pienen askeleen kohti organisaation kehittämistä seurasi on jo oikealla tiellä.
Helpoimmillaan sen teet laittamalla eteenpäin kirjoituksen alussa olevat kahdeksan kysymystä seura-aktiiveille ja pyydät heiltä samalla 1-5 -asteikolla vastaukset sekä avoimet kommentit. Keräät sitten näistä yhteenvedon ja lähetät kyselyn saaneille.
Tällä toimenpiteellä jo saatte selville onko seurassasi kaikilla sama käsitys nykytodellisuudesta vai hyvinkin erilaisia näkemyksiä siitä. Oli niin tai näin, niin data antaa hyvän lähtökohdan käydä tarkempaa keskustelua seuran kehittämisestä.
Kaikkein parasta olisi luonnollisesti tehdä koko strategiaprosessi, vaikka se tyypillisesti noin kolme iltaa aikaa viekin hyvin läpivietynä.
Tarjoan urheiluseuran strategiaprosessin toteuttamiseen keskittyvän maksuttoman nettiseminaarin maaliskuussa Aina Ennenkin Sisäpiirin jäsenille. Joten jos kaipaat apua aiheesta, niin suosittelen alla olevan linkin kautta liittymään mukaan Sisäpiiriin.
Mutta liikaa ei voi korostaa sitä, että ota edes joku askel asioiden viemiseksi parempaan suuntaan. Yksi tällainen voi helpoimmillaan olla vaikkapa tämän kirjoituksen jakaminen omassa seurayhteisössä ja sitä kautta herätellä keskustelua aiheesta.
Tämä onnistuu muun muassa kirjoituksen lopussa olevien some-nappien kautta näppärästi.
Liity nyt maksuttomaan Aina Ennenkin Sisäpiiriin ja saat muun muassa seuraavat edut:
1) Uutiskirjeen kautta tiedon uusista blogipostauksista aina kätevästi meiliisi.
2) Osallistumisoikeuden vain Sisäpiiriläisille pidettäviin ilmaisiin nettiseminaareihin.
3) Pääsyn suljettuun Aina Ennenkin Sisäpiirin facebook-ryhmään, jossa jo yli 210 jäsentä tällä hetkellä.
4) Maksutta Sisäpiiriläisille Sporttisaitin kanssa yhteistyössä tehdyn 23 sivuisen E-kirjan ”Jäsenet ja varainhankinta”.
Liity Aina Ennenkin Sisäpiiriin!
Ps. Kannattaa tarkistaa, ettei Sisäpiirin sähköposti ole mennyt roskaposti-kansioon. Mikäli näin on käynyt, siirrä se saapuneisiin ja merkkaa toivottavaksi postiksi. Näin saat viestit myös tulevaisuudessa luettavaksesi.