Kirjoitus tutun Facebook seinältä:
Olen useamman kerran pohtinut (jalkapallo)joukkueiden toimintaa. Joka joukkueessa etsitään kuumeisesti vanhempia vastuutehtäviin. Ja jokainen yrittää väistellä velvollisuuksia, kun niitä on joka puolelle muutenkin miljoona. Kertokaa pliis löytyykö tehostamiseen malleja?
Tämä aihe nousee esille kenttien laidoilla jatkuvasti. Yleensä pinnan alla kytenyt keskustelu ryöpsähtää esiin, kun seura taas kerran nakittaa enemmän tai vähemmän pakollisia tehtäviä jo muutenkin arkensa kanssa äärirajoilla taitelevien lasten vanhempien kontolle.
Mutta onko urheiluseuroilla muuta vaihtoehtoa hoitaa toimintaansa ja ainakaan ilman kustannusten nousemista vielä korkeista nykytasoista? Ja ennen kaikkea miksi ”pakkotalkoista” edes kannattaisi päästä eroon, jos asiaa varsinkin seuran näkökulmasta ajattelee?
Ja tarkennuksena vielä nyt siis käsittelyssä sellaiset korvauksetta käytännön pakosta hoidettavat tehtävät, kuten joukkueenjohtajan tai rahastonhoitajan postit, toimitsijahommat otteluissa tai jokaiselle perheelle ilman kieltäytymisen mahdollisuutta annettavat tuotteet myytäväksi.
Eri asia on täysin ”todelliset talkootyöt”, joissa voi oikeasti vapaaehtoisesti päättää tekevänsä tärkeän asian edestä töitä vapaaehtoispohjalta.
Tässä kirjoituksessa käyn läpi viisi syytä tavoitella uudenlaista tapaa eli miksi näen kaikille osapuolille järkeväksi kehittää prosesseja pois perinteisestä mallista:
Kuule nää joukkueenjohtajan ja rahastonhoitajan hommat on nyt vaan jonkun talkoilla hoidettava. Ai niin ja lisäksi jaamme toimitsijavuorot teille vanhemmille ja jokaiselle perheelle lisäksi 1000 rullaa wc-paperia myyntiin…
Kuva: Pete (CC)
Tulevan perjantain kirjoituksessa eli kakkososassa aiheeseen keskityn sitten konkreettisiin toimintamalleihin, joilla tähän tavoitteeseen on kokemusteni perusteella mahdollista päästä.
1. Koko talkootyön voima perustuu vapaaehtoisuuteen, jonka pakko tehokkaasti tappaa
Parhaimmillaan ihmiset tekevät seuroissa mielettömän määrän itselleen ja yhteisölleen merkityksellistä työtä ilman korvausta, varsinkin kun saavat osallistumisestaan vapaasti päättää. Jos taas määrätään ylhäältä päin tietyt hommat korvauksetta hoidettavaksi, niin monella nousee kapinamieli jo pelkkää toimintatapaa vastaan.
Olen itsekin toki usein syyllistyneet perinteiseen motivointiin muun muassa vanhempainillassa tyyliin:
Kukaan ei poistu huoneesta ennen kuin joukkueenjohtaja on ryhmälle löytynyt…
Huomattavasti hedelmällisempää on kuitenkin löytää keinot hoitaa tehtävät joko oikeasti vapaaehtoisilla sekä niistä kiinnostuneilla tai vaihtoehtoisesti miettiä uusia tapoja koko tehtävien hoitamiseen.
Kuva: F Delventhal (CC)
2. Pakkotalkoot rajoittavat pahimmillaan lasten osallistumista seuratoimintaan
Tiedän tapauksia ja omassakin perheessä mietitään jälkikasvun urheiluseuravalintoja myös niiden vanhempien ajankäytölle asettamien vaatimusten suhteen. Jos yhtään seurassa keskiössä on lapsi ja perhe kokonaisuudessaan, niin on hyvä hahmottaa onko aikuisille edes halutessaan mahdollista eri näköisiä talkoo nakituksia hoitaa.
Muistan aina pitkäaikaisen esimieheni KaPo ry:n silloisen puheenjohtajan Rauno Segersvärdin kertomuksen perheensä realiteeteista. Hänen kaikki kolme lastaan harrastivat koripalloa ja lisäksi Rauno itse valmensi sekä toimi joukkueenjohtajana seuran puheenjohtajan tehtävien ohella.
Yksi lapsista oli mukana myös voimistelussa ja kyseiseen seuraan kuulemma lähti Segersvärdin perheestä aina seuraavan tyyppinen viesti:
Lähettäkää vain laskuja, sillä mihinkään talkoisiin emme pysty osallistumaan yhden koripalloseuran pyörittämisen ohessa
Kuva: Chris De Rahmn (CC)
Tällaisen ajatusmaailman pohjalta aloimme myös aikoinaan KaPon toimintaa kehittämään. Lapsen harrastaminen ei saisi olla aikuisen ajankäytöstä kiinni, vaan aina tarvittaessa pitää rahalla olla mahdollisuus selvitä, jos ei tunnit riitä.
Taloudellistatukea taas sitten tarvittaessa perheille, joilla eurot haasteena lapsen harrastamiselle.
Aiheesta lisää seuraavassa kirjoituksessa, jossa käydään muun muassa läpi KaPon mallia toimia täysin ilman joukkueenjohtajia ja rahastonhoitajia ryhmissään.
3. Erilaisten talkoohommien organisointi ja pyörittäminen vie helposti fokuksen olennaisesta
Monilla seuroilla tuntuu olevan nykyään todellisessa keskiössä erilaiset myyntitalkoot, varainkeruuhässäkät ja inventaariosirkukset.
Kuten kirjoituksessani Urheiluseuran varainhankinta – Kertomus 30 000 euron oivalluksesta kävin tarkemmin läpi, niin keskittyminen pelaajamäärän kunnossa pitämiseen ryhmissä on todennäköisesti myös euroissa parasta mahdollista varainhankintaa.
Sivusta olen viime aikoina murheellisena seurannut erästä urheiluseuraa, jolla on menossa jos jonkinmoista rahankeräyskampanjaa. Tuloksena on toki näistä jo useamman tuhannen euron edestä euroja, mutta kokonaisuus on pahasti pakkasella kokonaisuus huomioiden seuran taloudessa.
Tämä sen vuoksi, että samanaikaisesti on huonosti hoidetun valmennuksen vuoksi useampi joukkue hajonnut ja aiheuttanut saman tien useamman kymmenentuhannen euron tappiot.
Kumulatiivisesti puhutaan sitten jo yli 50 000 euron kausimaksujen menetyksistä tulevia vuosia silmällä pitäen, kun useampi vuosiluokka nyt ilman pelaajia.
Edelleen tunnutaan liian monessa seurassa keskityttävän lillukanvarsi -tason asioihin, kun kokonaisnäkemys puuttuu pitkälti eri ihmisten hoitaessa esimerkiksi valmennusta ja varainhankintaa. Tällaisessa tapauksessa vaadittaisiin johdolta vahvaa näkemystä seuratasolla syy- ja seuraussuhteista, mutta siiloissa tapahtuva toiminta ikävä kyllä tuntuu sen estävän.
Huomattavasti parempaan tulokseen pääse yleensä keskittymällä kokonaan perustoiminnan laadun kehittämiseen lapset ja vanhemmat keskiössä, jolloin sivutuotteena myös varainhankinta tulee siinä mukana.
Kuva: USAG-Humpreys (CC)
4. Nykyiset talkootyökäytännöt ovat monesti myös verottajan ohjeistusten vastaisia
Liian monessa seurassa talkoiden nimikkeen alla tehdään joko palkkaverotuksen tai arvonlisäveron alle kuuluvaa toimintaa ilman asiankuuluvia maksuja.
Tässä muutamia poimintoja VALO:n erinomaisesta artikkelista aiheesta, johon suosittelen tutustumaan:
- Talkootyöstä saatava hyöty on jaettava laajemmalle piirille kuin työn suorittajille. Työn suorittajat eivät voi ”korvamerkitä” hankkimiaan varoja omaan käyttöönsä. Henkilökohtaisen talkootyön määrän perusteella ei siis voi myöntää alennuksia tai vapautuksia esimerkiksi matka- ja harjoitusmaksuista.
- Talkootyö ei ole työ, joka tehdään työnantajan johdon ja valvonnan alaisena. Toimeksiantaja ei esimerkiksi saa nimetä tai hyväksyä talkooväkeä.
- Talkootyö on luonteeltaan tilapäistä. Jatkuva, pitkäaikainen toimeksianto viittaa yleensä muuhun kuin verottomaan talkootyöhön. Kyseessä on tällöin seuran elinkeinotoiminta.
- Talkootyö ei saa olla elinkeinotoimintaa. Pitkäaikainen, jatkuva ja laaja talkootyö saatetaan lukea verotettavaksi elinkeinotoiminnaksi. Lisäksi työpalvelut tai tavaroiden myynti saattavat kilpailla yritysten tarjoamien palvelujen kanssa ja siten toimintaa voidaan joissain tapauksissa kilpailuneutraalisuussyistä pitää elinkeinotoimintana.
Onko sinun seurasi talkootyöt näiden ohjeistusten kanssa linjassa?
Kuva: Tax Credits (CC)
5. Pakottaminen vastentahtoisia ihmisiä hommiin on yksikertaisesti ikävää kaikille
Aivan perustavaa laatua oleva ongelma tietenkin on jo se, että intohimoon ja iloon vahvasti rakentuvassa seuratoiminnassa joudutaan enemmän tai vähemmän käskemään ihmisiä vapaaehtoishommiin. Jos millään tavalla on mahdollista tämä välttää, niin siihen kannattaa vahvasti pyrkiä.
Parhaimmillaan olen nähnyt urheiluseuroissa yksittäisissä joukkueissa erittäin aktiivista vapaaehtoistyötä, joka on lähtenyt puhtaasti vanhempien halusta olla mahtavassa toiminnassa itsekin mukana.
Yhteenveto:
Kannattaa keskittyä itse ydintoiminnan kuntoon pistämiseen kaikin keinoin ja seuran prosessien sellaiseen kuntoon pistämiseen, ettei lähtökohtaisesti tarvitse vanhempia uuvuttaa erilaisilla ”pakkohommilla”, jos ei niihin luontevasti tunnu tekijöitä löytyvän.
Jos juuri nyt mietit jotain tämän suuntaista:
Juu tosi kivaa noin filosofisella tasolla, mutta mites niin kuin käytännön arjessa tämä seuratyössä sitten esimerkiksi meillä tehtäisiin?
Näihin konkreettisiin ratkaisuihin palaan tulevana perjantaina julkaistavassa kakkososassa ja sitä varten mielellään kuulisin ajatuksiasi ja kysymyksiäsi alla olevassa kommenttikentässä.
Jos pidit kirjoituksesta, niin jaa helposti verkostoillesi alla olevilla some-napeilla.