Tarjoaako urheiluseurasi laadukasta kakkoslajin toimintaa?

Viime viikkoina olen pohtinut paljon millaisessa urheiluseuratoiminnassa haluaisin lasteni olevan mukana tulevaisuudessa.

Tavoitteena minulla näin vanhempana on, että tyttäreni voisivat kokeilla mahdollisimman monia eri lajeja ja toivottavasti löytää sitä kautta oman juttunsa joko urheilun tai liikunnan maailmasta.

Kimmokkeen tähän mietintään on antanut viime aikainen keskustelu monipuolisesta lasten urheiluharrastamisesta. Muun muassa Kalle Palander kertoi Urheiluareenan haastattelussa mielipiteenään:

”Se, että nuoret urheilijat yritetään saada mahdollisimman aikaisin urautumaan vain yhteen lajiin, on aivan väärä systeemi. Jos alle 15-vuotias pakotetaan tekemään yhtä ja samaa, se on yksinkertaisesti tylsää, niittaa Palander.”


Itseni on helppo samaistua näihin ajatuksiin monipuolisen lajitaustan eduista. Olen nähnyt koripallossa lukuisten huippupelaajien treenaavan vähintään kahta lajia junnuvuosinaan, vaikka painetta on saatettu asettaa lajivalinnalle jo hyvinkin aikaisessa vaiheessa.

Muistan elävästi muun muassa Petteri Koposen osalta, kun hän noin 13-vuotiaana jätti yhdet koriksen kesän aamutreenit väliin Käpylän Pallon futispelin vuoksi ja eräs koripalloihminen totesi aiheesta:

Ei taida Petteristä tulla pelaajaa, kun ei sitoudu tarpeeksi tähän harjoitteluun.

No kohtuullisen hyvä tuli kaverista useamman lajin harjoittelusta huolimatta… 😉
 

Haluavatko seurat käytännössä tarjota toimintaansa muuta kuin ykköslajina?

 
Kartoitin koripallon osalta suhtautumista useamman lajin harrastamiseen. Soitin muutamalle tutulle seuratyöntekijälle ja kysyin:

Onko mielestäsi hyvä, että alle 14-vuotias harrastaisi useampaa eri lajia?

Vastaukset olivat järjestäen:

Totta kai olisi

Jatkokysymykseni oli:

Olisiko se ok, että koripallo olisi se kakkos- tai kolmoslaji?

Sitten olikin yleensä hiljaisempaa, ehkä pieni naurahdus ja vastaus tyyliin:

Ei kyllä se koripallo pitäisi olla se ykköslaji…

 

Onko meillä todellisuudessa seuratoiminnassa urheilijanpolkuja monen lajin harrastajille?

 
Alla olevan kuvan on varmaan moni nähnyt Lasten urheilun suomalaisesta mallista.

LapsenUrheilunPolkuLasten urheilun suomalainen malli

Kahden alle koulu-ikäisen lapsen isänä olen jo nyt huomannut, että tämän monilajisen harjoittelun toteuttaminen on käytännössä hyvin haastavaa nykyisellä urheiluseurojen tarjoamalla toiminnalla.

Järjestäen jopa nuorimmillaan noin 5-vuotiaista alkavat urheilijan polut tuntuvat olevan suunnattuja vain yhden lajin harrastamiseen.

Muun muassa seuraavia rakenteellisia ongelmia useamman lajin treenaamiseen tulee monessa seurassa esille näin vanhemman näkökulmasta:

  • Harjoitusmäärät nousevat nopeasti nuorimmissakin ikäluokissa 3-5 kertaan viikossa.
  • Toiminta on melkein kaikissa lajeissa ympärivuotista.
  • Poissaoloja ei katsota hyvällä mistään syystä, ei myöskään esimerkiksi toisen lajin treenien vuoksi.
  • Maksut ovat samat riippumatta käykö tapahtumissa kerran tai kolmesti viikossa eli toiminta on tältä osin suunniteltu ”aina paikalla oleville”.
  • Jos tarjolla on erillisiä ”harrasteryhmiä”, niin niistä puuttuu usein laadukkaat motivoituneet vetäjät ja myöskään polkua läpi lapsuus- sekä nuoruusvuosien on harvemmin kokonaisuudessaan luotu.
  • Joidenkin lajien seuroissa jopa avoimesti kerrotaan, että muita lajeja ei saisi olla ohjelmassa ja lajivalinta tulisi tehdä hyvin nuorena.

Yksinkertaistaen urheilujärjestötason juhlapuheista huolimatta lähtökohtaisesti suurin osa seurojemme toiminnasta on rakennettu ajatusmaailmalle vain yhden lajin harrastamisesta.
 

”Mutta miksi meidän seuran kannattaisi edes tarjota kakkoslajin toimintaa?”

 
Tämä on erittäin hyvä kysymys ja riippuu luonnollisesti organisaation todellisista tavoitteista.

Jos rehellisesti analysoin niiden urheiluseurojen toimintaa, joissa seuratyöntekijänä vaikutin 15 vuoden ajan, niin kohderyhmämme olivat vain ”tosissaan” treenaavat lajiimme ”sitoutuneet” pelaajat.

Toki tarjosimme kerran viikossa ryhmiä, mutta niillä tavoiteltiin urheiluseurakielellä ”harrastelijoita”, jotka eivät halunneet panostaa lajiin tai eivät olleet aloittaneet ajoissa päästäkseen kilpajoukkueisiin.

En muista seuratyöntekijä kolleegoiden kesken muutenkaan koskaan käyneeni ajatuksenvaihtoa, miten tarjoaisimme laadukasta urheilijoille suunnattua kakkoslajia.

Uskoisin samanlaisen ajatusmallin olevan yleinen myös muissa lajeissa. Ei siis ole varmaan tällaista taustaa vasten mietittynä ihme, ettei kakkoslajin tarpeiden näkökulmasta toimintaa kovin monessa paikassa ole toteutettu.

Mutta vastauksena tuohon kysymykseen miksi kakkoslajia edes kannattaisi tarjota, tulee itselleni mieleen ainakin seuraavat asiat puhtaasti seuran kannalta ajateltuna:

  • Mahdollisuus saada lisää harrastajia tätä kautta. Hyvin toiseksi lajiksi sopivaa toimintaa on vähän tarjolla, joten tämä markkina on vielä pitkälti koskematon.
  • Montaa lajia treenaavat harjoittelevat keskimäärin luonnollisesti enemmän kuin yhden lajin erikoistujat ja ovat siksi usein lahjakkaita liikkujia.
  • Seurojen talouden kannalta kerran tai kaksi harjoittelevat ovat yleensä kaikkein tärkeimpiä, koska heidän harrastusmaksunsa per kerta ovat yleensä korkeimmat.
  • Vaikka lapsi aloittaisi seurassa ”vain” kakkoslajina, niin jossain vaiheessa järjestys voi muuttua.

aina ennenkin

Kuva: Jim Larrison, Creative Commons

Mutta miten tuollaisen toimivan kakkos- ja jopa kolmoslaji hässäkän seurassa toteuttaisi vielä näiden kaikkien muiden nykyisten haasteiden lisäksi?

Itse vanhempien toiveita seuratyöntekijänä kuunnelleena voin hyvin kuvitella, miltä ajatus vielä lisävaatimusten asettamisesta nykyiselle toiminnalle sitä tällä hetkellä toteuttaville tahoille tuntuu.

Aina on nimittäin helppo sivusta huudella:

Seuramme pitäisi järjestää myös toimintaa X ja kuuluisan ”joku” – nimisen henkilön pitäisi olla sitä toteuttamassa…

Jotta ei jäisi oma panos samalle tasolle, niin ensi maanantain kirjoituksessa pureudun konkreettisella seuramallilla aiheeseen. Tavoitteena on hahmotella yksi toimiva kokonaiskonsepti urheiluseuralle, jolla se voisi vastata myös kakkos- ja kolmoslajin harrastajien tarpeisiin.
 
 
Miten on asia sinun seurasi osalta? Voiko teillä osallistua laadukkaaseen kilpaurheilutoimintaan, vaikka päälaji olisikin joku muu? Pitäisikö sen edes olla tavoitteena? Mielellään kuulisin alla olevassa kommenttiosiossa mielipiteesi aiheesta.

Liity maksuttoman uutiskirjeen tilaajaksi alla olevan lomakkeen täyttämällä ja saat kätevästi viikottaiset blogiyhteenvedot suoraan sähköpostiisi.

Jos pidit kirjoituksesta, niin jaa eteenpäin helposti verkostoillesi ohessa olevien some-nappien avulla.

Kirjoita kommentti