“Uskoisin, että suurin vaikuttava tekijä hintojen kallistumisessa lienee toiminnan ammattilaistuminen. Kiinnostavaa olisi tarkastella seurojen tuloslaskelmatietoja viimeisen 30 vuoden ajalta. Väitän, että sekä verottomat kulukorvaukset ovat lisääntyneet, että palkatun henkilöstön määrä”. Näin kommentoi nimimerkki Katja lasten harrastusmaksuista kirjoittamani artikkelin kommenttiosiossa.
Toisaalta usein kuulee myös kerrottavan päätoimisen palkkaamisen olevan juuri yksi olennainen ratkaisu maksujen alentamiseen tätä kautta parantuvan tulorahoituksen muodossa:
”Kun vain seuralla olisi päätoiminen henkilö hoitamassa varainhankintaa, kasvattamassa jäsenmääriä ja johtamassa sekä rekrytoimassa lisää uusia vapaaehtoistyöntekijöitä, niin kaikki olisi paremmin. Lisäksi seuramme toiminnan laatu paranee palkatun työntekijän myötä”
Nyt on aika pureutua näihin väitteisiin tutkimustulosten kautta ja katsoa ovatko ne enemmänkin totta vai tarua…
Alla olevat viisi väittämää eri muodoissaan elävät vahvasti urheiluseurakentässämme. Tässä kirjoituksessa pyrin Pasi Kosken ”Palkattu seuraan – mitä seuraa?” – tutkimusraportin tiedoin perustelemaan tarkoituksellisen mustavalkoisesti, mitä seuroista saadut tulokset kertovat keskimäärin kustakin väitteestä. Kyseinen tutkimus tehtiin 22 kuukauden mittaista päätoimisen työntekijän palkkaustukea vuosina 2009-2011 saaneista urheiluseuroista.
Väite 1: ”Seuran tulot saadaan kasvuun, kun meillä on vihdoin joku päätoimisesti tekemässä hommia muun muassa varainhankinnan parissa”.
seurojen bruttotulot olivat tuetuissa seuroissa hankkeen loppuvaiheessa jokseenkin samaa tasoa kuin juuri ennen hankkeen alkua. Sen sijaan vastanneissa verrokkiseuroissa bruttotulot olivat vuodesta 2008 vuoteen 2010 jonkin verran kasvaneet. Näyttäisi siis siltä, ettei hankkeen myötä tullut muutosta seurojen keskimääräiseen bruttotulojen tasoon.
Lähde: Tutkimusraportti sivu 45
Lähde: Tutkimusraportti sivu 46
Tuomio: TARUA
Hiukkasen kärjistäen voi todeta seuraavaa:
Tutkimusraportti vahvistaa näkemystä, että oman palkkansa ja vähän enemmänkin uutta rahaa varainhankinnan kautta tuova seuratyöntekijä on lähinnä verrattavissa myyttiseen lumimies Jetiin = Monet siitä puhuvat ja uskovat sellaisia olevan olemassa, mutta kukaan ei ole vain sitä todistettavasti nähnyt…
Väite 2: ”Päätoimisen työntekijän palkkaaminen auttaa kasvattamaan merkittävästi seuran jäsenmääriä.”
Keskimäärin harrastajamäärä oli kasvanut seuraa kohden 56 harrastajalla. Tuen ulkopuolelle jääneissä vertailuryhmän seuroissa harrastajien määrä oli vähentynyt 37 prosentissa, ennallaan se oli 12 prosentissa ja kasvanut 51 prosentissa. Keskiarvoksi verrokkiseurojen harrastajamäärän kasvulle jäi 27 uutta harrastajaa. Joten palkatun myötä harrastajamäärää oli onnistuttu kasvattamaan ja kasvu oli suurempaa kuin vertailuryhmässä. Saavutettu kasvu ei tosin yltänyt tavoitteeksi asetettuun tasoon.
Tutkimus sivu 29
Päätoimisen seuratyöntekijän saaneiden seurat kasvattivat jäsenmääriään siis ainoastaan 29 henkilöllä verrokkiseuroihin nähden. Tämä keskiarvotulos oli vieläkin heikompi, mikäli palkattu henkilö toimi hallinnollisissa tehtävissä:
Kun tehtiin vertailuja osallistujia hankkeen aikana menettäneiden ja niitä lisää hankkeen aikana tavoittaneiden kesken, eroja johdonmukaisesti selittäviä tekijöitä ei juuri löytynyt. Yksi selittävä tekijä oli kuitenkin palkatun toimenkuva…
… Lähellä liikkujia operatiivisella tasolla toimivan palkallisen avulla näyttäisi tämän perusteella olevan todennäköisempää saada seuraan lisää harrastajia kuin hallintoon palkatun avulla.
Tutkimus sivu 31.
Tuomio: TARUA
Keskimäärin saatu tulos 29 uutta jäsentä päätoimisella työntekijällä verrokkiseuroihin nähden on todella heikko tulos (tukiseurat 56 versus verrokit 27 jäsentä). Huomion arvoista on lisäksi seuratyössä toimiville täysin luonnollinen asia eli jos halutaan palkatulla työntekijällä saada lisää harrastajia, niin järkevämpää on useimmiten palkata valmentaja kriittisiin ryhmiin uusien aloittavien pelaajien osalta, eikä perinteistä hallintohenkilöä.
Väite 3: “Vapaaehtoisia saadaan seuraan lisää, jos on päätoiminen työntekijä heitä rekrytoimassa ja johtamassa”
Vapaaehtoisuutta koskevat muutokset voi vetää yhteen seuraavasti. Palkatun työntekijän myötä oli todennäköisempää saada toimintaan mukaan lisää vapaaehtoisia kuin menettää heitä. Useimmissa tapauksissa seura oli vapaaehtoisten näkökulmasta kehittynyt toivottuun suuntaan ja sen myötä ilmeisesti myös monien vapaaehtoisten oli aiempaa helpompaa motivoitua tekemiseen, vaikka työtaakka olisikin ollut suurempi. Tulkintana voidaan esittää, että ammattimaisen otteen ja työn korkeamman laadun myötä vapaaehtoiset olivat valmiita antamaan myös oman panoksensa ja tekemään parhaansa.
Johdonmukaisia selityksiä, miksi jossakin seurassa palkatun myötä vapaaehtoisten määrä lisääntyi ja jossakin väheni, löytyi kovin vähän. Palkatun toimenkuva oli yksi selittävä tekijä. Jos nimittäin palkattu toimi operatiivisessa tehtävässä valmentajana, ohjaajana tai esimerkiksi valmennuspäällikkönä, todennäköisyys sille, että myös vapaaehtoisia oli saatu toimintaan enemmän, oli suurempi kuin jos toimenkuva keskittyi seuran hallintoon. Hallintoon palkatun sijoittaneilla vapaaehtoisten määrä väheni noin puolella ja lisääntyi vähän yli kolmanneksella (37,5 %). Operatiivisen roolin palkatun seuroissa yli puolessa (53,9 %) vapaaehtoisten määrä oli kasvanut ja reilussa kolmanneksessa vähentynyt (36,9 %).
Tutkimuksen sivu 36
Tuomio: TOTTA
Keskimäärin tulosten mukaan vapaaehtoisten määrä seurassa kasvaa, jos päätoiminen palkataan. Mielenkiintoinen ilmiö kuitenkin on tässäkin tapauksessa jäsenmäärän tapaan työnkuvan vaikutus asiaan. Eli palkattu hallintoihminen keskimäärin vähentää seuran vapaaehtoisten määrä ja operatiivinen henkilö eli esimerkiksi valmentaja kasvattaa.
Väite 4: “Päätoiminen seuratyöntekijä auttaa aktivoimaan lasten vanhempia ja muita vapaaehtoistoimijoita.”
Tutkimus sivu 71
Tuomio: TARUA
Tulokset ovat tutkimuksessa tästä aiheesta musertavat. Vanhempien sekä muiden vapaaehtoisten osallistumisaktiviisuus on seuraihmisten vastausten perusteella kaksi heikoiten 30 eri osa-alueesta kehittynyttä päätoimisen palkkauksen myötä.
Väite 5: “Päätoimisen palkkaaminen kehittää seuraa myönteiseen suuntaan”
Hankkeen loppuvaiheessa arvioitsijoita pyydettiin ottamaan kantaa väitteeseen ”Seura on kehittynyt myönteiseen suuntaan kahden vuoden aikana”. Vastanneista seurajohdon edustajista yli puolet oli täysin samaa mieltä.
Tuomio: TOTTA
Päätoimisen palkkaaminen kehittää seuraa keskimäärin hyvään suuntaan. Tästä omalla tavallaan kertovat myös harrastusmaksujen kasvua käsittelevässä kirjoituksessani esille tullut yleinen tyytyväisyys hinta-laatu suhteeseen seuroissa kasvaneista maksuista huolimatta.
Yhteenvetoa aiheesta:
Pyrin avaamaan tällä kirjoituksella keskustelua aiheesta, jotta tietoisuus päätoimisen työntekijän palkkaamisen keskimääräisistä vaikutuksista seuran toimintaan olisi entistä paremmin yleisessä tietoisuudessa seurakentässämme. On myös seuratyöntekijöiden etu, ettei heille aseteta epärealistisia odotuksia tulosten suhteen.
Tutkimustulokset tuntuvat tukevan omia kokemuksiani käytännön seuratyöstä. Tiettyihin tavoitteisiin ja osalle seuroista päätoimisen palkkaaminen tarkasti harkitulla työnkuvalla on juuri oikea ratkaisu. Pahimmillaan se voi kuitenkin olla aivan väärä lääke, joka vain pahentaa potilaan oireita ja aiheuttaa sivutuotteena vielä lisää uusia ongelmia.
Alla vielä Pasi Kosken loppukaneetit tutkimuksesta:
Lopuksi on paikallaan korostaa, että vapaaehtoispohjalta toimivien seurojen kehitystyö tämän päivän maailmassa on erittäin tärkeää. Ammattilaisten lisääminen seuroihin on yksi tapa tehdä tätä kehitystyötä, mutta se soveltuu vain tietyntyyppisiin seuroihin. Tehtiin seurojen kehitystyötä sitten millä keinoin hyvänsä, asiaa pitää kehittää myös ammattilaisnäkökulmassa maltilla ja kansalaistoiminnan perusluonnetta kunnioittaen.
Suosittelen lämpimästi lukemaan koko raportin läpi, mikäli aihe yhtään enemmän koskettaa Sinua ja seuraasi.
Jos tykkäsit kirjoituksesta, niin jaa eteenpäin helposti verkostoillesi ohessa olevien some-nappien avulla.