Vanhempana olen pidemmän aikaa etsinyt tyttärilleni tapaa harrastaa, joka olisi samaan aikaan sekä laadukasta että helposti toteutettavissa perheemme arjen kiireiden keskellä.
Tässä kirjoituksessa kerron kokeilusta, jossa nämä yllä mainitut tavoitteet toteutuivat erinomaisesti.
Alkuun kuitenkin taustakertomus, mistä idea tähän tavanomaisesta poikkeavaan harjoitusmalliin alunperin lähti.
Muutaman sekunnin ajan olin aivan varma, että vastapäätäni hääjuhlissa istunut eläkeikää lähestyvä musiikinopettaja oli ottanut muutaman viinilasin liikaa.
Ei kai kukaan edes urheilua täysin tuntematon voisi esittää tuollaista kysymystä ainakaan selvin päin.
Miksi te siellä urheilussa aina harjoittelette niissä harjoituksissa?
Toisaalta nyt sitä hetken mietittyäni tajusin, että tässä voisi piillä isompikin viisaus. Uusi tuttavani avasi illan aikana aihetta lisää kertomalla musiikin tavasta toteuttaa opettaminen ja harjoittelu, joka taas itselleni oli kokonaan vieras.
Musiikin tapa yhdistää opettaminen ja harjoittelu
Tyypillinen viikoittainen prosessi viulunsoittoa harrastavalla sisältää ainoastaan noin 20 minuuttia ohjausta musiikinopettajan seurassa. Tuon lyhyen tapaamisen rakenne on suunnilleen seuraava:
- Opettaja tarkistaa edellisen viikon aikana tehdyt ”kotitehtävät” ja edistymisen.
- Käydään läpi mahdollinen uusi opeteltava tekniikka-asia ja siihen liittyvät harjoitteet.
- Oppilas motivoidaan omatoimiseen treenin tapaamisten välillä.
Tämän jälkeen varsinainen harjoittelu suoritetaan omalla ajalla ja sitä voi olla jopa 4 tuntia päivässä.
Voisiko samaa mallia toteuttaa myös lasten urheilussa?
Tätä kysymystä jäin jo silloin pohtimaan. Nyt kun on myös omaa jälkikasvua, niin aihe on noussut akuutiksi perheessäämme harrastusten järjestämisen osalta.
Moni perinteiseen tapaan toteutettu harjoittelu eri lajeissa on yksinkertaisesti hektiseen arkeen tosi huonosti sopivaa. Pitää matkustaa paikkaan X juuri tiettynä kellonaikana ja päivänä sekä sitoutua toimintaan heti aluksi vähintään puoleksi vuodeksi.
Lisäksi useimmiten 4- ja 6-vuotiaat harjoittelevat eri ryhmissä eli pahimmillaan molempien tyttärieni yksi harrastus voi täyttää yhteensä kaksi iltaa. Ja kun toinen juniori on harjoituksissa, niin pitää tavalla tai toisella keksiä ohjelmaa tai ainakin vahti treenien ulkopuolelle jäävälle.
Yksinkertaisesti vanhemman näkökulmasta varsinkin useamman lapsen perheessä liikuntaharrastuksia ei ole usein ”tuotteistettu” kovin helpoiksi maksajalle.
Tämä on yksi syy siihen, että lapsilla on usein todella haastavaa ottaa useampia harrastuksia ihan jo perheen kalenteriteknisistä syistä, vaikka halua olisi sekä aikuisilla että lapsilla.
Oli siis aika testata kotiharjoittelumallia 🙂
Kun huippuvalmentaja veti treenit lastenhuoneessa
Olin aihetta pyöritellyt usein entisen työparini Voimisteluliiton harrastevoimistelun kehittäjän Satu Åkerlundin kanssa. Kolme viikkoa sitten sunnuntaina sitten päätimme siirtyä puheistä tekoihin ja kokeilla kotitreeniä käytännössä.
Tyttäreni olivat jo malttamattomasti odottaneet ballerina puvut päällä koko aamun, kun Satu saapui sovittuna aikana klo 12. Oli aika laittaa perustaitoharjoitukset käyntiin huomioiden molempien osallistujien erityistoiveet.
Liikunnallisten leikkien lisäksi jälkikasvuni oli esittänyt kaksi eksaktia ”vaatimusta” sisällön suhteen:
- Pitäisi olla balettia, kun kaikki prinsessa –teemainen on tällä hetkellä kova sana.
- Esikoiseni on pidemmän aikaa halunnut oppia käsilläseisonnan ja halusi ehdottomasti sitä treenata.
Koska kyseessä oli yksityistunti, niin toiveet oli helppo ottaa huomioon. Satu on voimisteluvalmentajan taustan lisäksi myös muun muassa ammattilainen baletin ohjauksen osalta, joten eri ”lajien” sisällyttäminen tuntiin sujui mutkattomasti.
Alla kuvakavalkadia treeneistä
Balettia toivottiin ja sitä myös saatiin 🙂
Sadun lastenhuoneen varustuksista kokoamalla esteradalla riitti vauhtia
Henkilökohtaista ohjausta sillan tekemisessä
Nauhaharjoitteet lumosivat tytöt
8 sekunnin klippi käsilläseisonnan hiomisesta
Tasapainoilun alkeita
Vakaa alkaa pikku hiljaa sujua…
Tunnin lopuksi Satu antoi tytöille kotitehtäviä omatoimiseen harjoitteluun
Miten ensikokeilu onnistui?
Erinomaisesti, jos yhdellä sanalla pitäisi kuvata.
Alla kootusti isoimmat plussat:
+ Huippulaadukkuus toteutui harjoituksissa mahtavasti. Henkilökohtaista ohjausta tuli todennäköisesti enemmän kuin isossa lapsiryhmässä treenatessa keskimäärin kokoinaisella kevätkaudella.
+ Järjettömän helppoa näin vanhemman näkökulmasta, kun ei tarvitse lähteä lapsia mihinkään raijaamaan saadakseen ohjattua liikuntaa. Aikaa säästyi myös merkittäviä määriä, kun ei tarvinnut pukea, pakata, siirtyä, olla vähän ennen alkamisaikaa paikalla ja sama ruljanssi takaisin päin.
+ Todella merkittävä plussa oli se, että sessio pidettiin juuri silloin kun se meidän muuhun ohjelmaan sopi versus perinteinen tapa, jossa treenit tiettyyn aikaan ja muu ohjelma sovitettava niiden mukaan.
+ Tytöille oli iso juttu, kun saivat vaikuttaa treenin sisältöön ja se selvästi vaikutti myös motivaatioon tehdä koko tunti innostuneesti.
+ Session aikana tuli monipuolista liikuntaa todella paljon, kun ei mennyt aikaa jonotellessa.
+ Kotitehtävät saivat innostuneen vastaanoton ja niitä on myös tehty itsenäisesti.
Ajatuksia konseptin kehittämiseksi entistä paremmaksi
Varmasti tulemme jatkamaan Sadun kanssa meidän perheen osalta kotitreenejä. Tätä silmällä pitäen on jo tullut ajatuksia, miten harjoitusmallista voisi saada vieläkin paremman:
- Seuraavan kerran osallistun todennäköisesti myös itse mukaan saadakseni hyvän harjoituksen lisäksi paremmin tuntumaa miten liikkeet tehdään. Vanhempana lapsia omatoimisessa harjoittelussa tarvittaessa auttaessa tästä olisi todennäköisesti suuresti hyötyä.
- Yhden session voisi kokeilla pienryhmätreeniä niin, että tyttöjen 2-3 kaveria voisi osallistua treeneihin. Luultavasti noin 5 lapsen treeni menisi mainiosti lastenhuoneemme kokoisessa tilassa.
- Mitäpä jos harjoitukset olisivatkin ulkona? Joku kerta menemme todennäköisesti vetämään treenit esimerkiksi läheiselle leikkikentälle. Tämä voisi antaa paljon uusia ideoita muun muassa perinteisten kiipeilytelineiden käyttöön.
Ulkotreenipaikka 🙂
Yhteenvetoa
Valmentajan vetämät kotitreenit voisivat olla erinomainen ratkaisu moniin sellaisiin haasteisiin, joihin perinteisillä malleilla tuntuu olevan vaikea löytää ratkaisuja. Yksi tälläinen on esimerkiksi kakkoslajin harrastaminen päälajin ohessa, josta alla olevassa kirjoituksessa enemmän.
Tarjoaako urheiluseurasi laadukasta kakkoslajin toimintaa?
Mielenkiintoista on on nähdä, tuleeko lähivuosina liikuntapuolella yleistymään tämä musiikissa vuosikymmeniä toiminut ”kotiopettaja” -malli ja mitä erilaisia mahdollisuuksia se luo perheille, ammattivalmentajille, seuroille, yms.
Mielellään kuulisin nyt sinulle heränneet ajatukset aiheesta alla olevassa kommenttikentässä.
Jos pidit kirjoituksesta, niin jaa helposti verkostoillesi alla olevilla some-napeilla.
P.S. Heinäkuun aikana suunnittelen tulevan syksyn osalta sekä blogia, että aivan uutena toimintamallina tällä hetkellä suunnitteilla olevia verkkokursseja maksuttomien webinaarien rinnalle.
Jotta nämä palvelisivat mahdollisimman hyvin juuri sinua, niin pyytäisin vastaamaan alla olevan linkin takaa löytyvään lyhyeen palautekyselyyn, jonka helpoimmillaan täytät pelkin monivalinnoin.
Linkki Aina Ennenkin -blogin palautekyselyyn kesä 2014
Kiitos jo etukäteen kyselyyn käyttämästäsi ajasta 🙂
Joko muuten olet liittynyt maksuttomaan Aina Ennenkin Sisäpiiriin?
Saat sisäpiiriläisenä näppärästi blogipäivitykset sähköpostiisi, vain jäsenille avoimet maksuttomat nettiseminaarit sekä erityisetuja.
Lisäbonuksena vain sisäpiiriläisille tarjolla oleva mahdollisuus osallistua lähiaikoina julkaistavaan kampanjaan, jossa tavoitteena hankkia miljoona euroa mukana oleville urheiluseuroille.