Jos seuran arvomaailmaan kuuluu mahdollistaa kaikkien lasten harrastaminen perheen tulotasosta riippumatta, niin varsinkin kalliimpien seurojen osalta vastaisin seuraavasti:
Kausimaksujen nosto on yleensä helpoin ja tehokkain tie tavoitteeseen
Mutta miten vielä nykyistä korkeammat hinnat ratkaisisivat kustannusten noususta aiheutuneen haastavan tilanteen, jossa osalla perheistä ei ole enää varaa ainakaan kaikkien lajien ja seurojen toimintaan?
Tätä kysymystä käyn läpi kirjoituksessa eri näkökulmista.
Maksujen korottamisella varat vähävaraisten tukemiseen
Lasten liikunnan kustannusten ympärillä käydyssä keskustelussa on ihmetyttänyt sen jämähtäminen pitkälti keskiarvoisiin maksuihin käytännön arjen realismin sijaan.
Nimittäin ”yksittäinen urheilija keskiössä” on huomattavasti parempi lähestymistapa myös tähän haasteeseen ratkaisujen löytämiseksi.
Kuva: Nicolas Raymond (CC)
Tässä kirjoituksessa lähden seuraavasta tavoitetilasta liikkeelle:
Jokaisella lapsella pitää olla mahdollisuus harrastaa urheiluseurassa myös tavoitteellista kilpaurheilua perheen tulotasosta riippumatta.
”Ei kaikille tarvitse olla samat maksut ryhmässä vai tarvitseeko?”
Oman kokemukseni mukaan helpoin tapa tukea taloudellisesti tiukilla olevia lapsia seurassa on kerätä hieman korkeampaa kausimaksuja, kuin perustoiminnan pyörittäminen vaatii ja näin kartuttaa rahastoa alennuksia varten.
Samalla lailla kuten meillä pohjoismaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa muutenkin on ollut tapana toimia verotuksen kautta:
Otetaan enemmän hyväosaisilta, jotta voimme taata tasa-arvoisemmat olot myös heikommassa asemassa oleville
Urheiluseurojen maksujen noustua moninkertaisiksi aiemmista tasoista on niistä muodostunut monelle lapsiperheelle todella merkittävä ”tasaveron” omainen lisäkulu.
Menneinä vuosikymmeninä kustannukset seuroissa olivat huomattavasti pienemmät ja niitä vielä kompensoitiin yhteisöllisesti nykyistä enemmän muun muassa talkoilla.
Tänä päivänä valtaosa vanhemmista kamppailee ennen kaikkea ajanpuutteen kanssa ja siksi vessapaperirullien tai mokkapalojen myynti ei saavuta suosiota enää samalla lailla kuin ennen. Se ei kuitenkaan tarkoita suoraan sitä, ettei arvomaailmallisesti oltaisi entiseen tapaan valmiita heikommassa asemassa olevia tukemaan.
Uudessa tilanteessa on oltava valmis ottamaan myös perheiden arkeen paremmin sopivat tavat resurssien keräämisen suhteen käyttöön. Yleishyödyllisellä yhdistyksessä se onnistuu helpoiten määrittämällä kausimaksut sellaiseksi, että tukieuroja jää riittävästi kassaan peruskulujen jälkeen.
Kuva: Nina Matthews (CC)
”Mutta onko se oikein, että me maksetaan sitten myös muiden harrastamisesta?”
Tällaisia kysymyksiä kuulee aina silloin tällöin seuroissa esitettävän, kun taloudellisesti tiukassa olevien tukemisesta puhutaan.
On täysin ymmärrettävää, että tasa-arvo näkökulma tulee esille myös tästä suunnasta. Sinänsä monessa seurassa jo nyt siirretään euroja merkittäviä määriä osan pelaajien harrastusmaksujen kattamiseen ilman, että valtaosa jäsenistöstä sitä edes huomaa.
Tuki vain kohdistuu useimmiten aivan muilla perusteilla kuin taloudellisen tarpeen mukaan. Kyseessä on siis monessa seurassa tapahtuva varsinkin vanhemipien junioreiden kilparyhmien ja jossain tapauksissa myös aikuisten edustusurheilun vahva subventointi.
Tästä aiheesta kirjoitin aikanaan tarkemmin Urheiluseuran talousarvio – Vältä nämä kolme tyypillistä kirjoituksen viimeisessä kohdassa., jos aihe sinua enemmän kiinnostaa.
Eli sinänsä on epäolennaista suuressa osassa seuroja väitellä onko oikein vai väärin tukea osan harrastamista. Hedelmällisempää olisi käydä suora ja avoin arvokeskustelu aiheesta:
Millä tavoitteilla ja kriteereillä meillä yhdistyksen euroja käytetään jäsenten tukemiseen?
Miten tukeminen seura-arjessa oikein kannattaisi tehdä ja kuinka osataan eurot kohdistaa oikein?
Näitä kysymyksiä on monella taholla vuosien varrella pohdittu ja erilaisia käytäntöjä seurakentässämme on paljon. Henkilökohtaisesti näen tärkeimmäksi prosessin selkeyden ja helppouden kaikille osapuolille.
Pahimmillaan tuen jakamisesta saadaan aikaan nimittäin melkoisen byrokraattinen prosessi, jossa tiukassa taloudellisessa tilanteessa olevalta vanhemmalta vaaditaan monenmoista paperia ja todistusta ennen kuin alennuksia heruu.
Seuran puolelta hakemusten käsittely myös vie helposti suhteettomasti aikaa, jos kokonaisuutta ei olla mietitty loppuun asti.
15 vuotta eri urheiluseuroissa avustuspyyntöjä nähneenä tarinat niiden takaa ovat yleensä olleet aika sydäntä raastavia. Yleisimmin syyt perheen taloudelliseen ahdinkoon liittyvät:
- Työttömyyteen
- Vanhemman vakavaan sairastumiseen
- Yksinhuoltajuuteen
Ja usein vielä useampaan yllä mainittuun saman aikaisesti.
Jos siis muutenkin vaikeassa elämäntilanteessa oleva vanhempi vielä seuran puolelta pakotetaan hankalaan byrokratiaan tukieuroja saadakseen, niin voi kysyä, onko kyseessä tavoitteen mukainen lopputulos?
”No miten se haku sitten tulisi toteuttaa?”
Yksinkertaisimmillaan seura voi käyttää nettisivuillaan ja tiedoitteissaan alla olevan kaltaista mallia, jollaisen olen todennut yksinkertaisuudessaan toimivaksi:
Mikäli jollain perheellä on taloudellisia vaikeuksia maksaa lapsen kausimaksuja, on mahdollista hakea alennusta tai vapautusta lähettämällä vapaamuotoisen hakemuksen seuramme puheenjohtajalle / toiminnanjohtajalle ___________ sähköposti __________
Kun hakemus sitten on tullut, niin olen ottanut yhteyttä vanhempaan ja kysynyt:
Minkälaisen summan voisitte tilanteessanne maksaa tai tarvitsetteko kokonaan vapautuksen maksusta?
Vastauksen mukaan sitten on annettu tarvittava alennus ja kirjattu ylös pöytäkirjoihin hakemus liitteenä.
”Mutta eikö ihmiset käytä hyväkseen tuollaista alennusjärjestelmää?”
Lyhyt vastaus omakohtaisella kokemuksella aiheesta kolmesta eri seurasta:
Ei
Haasteena on enemmänkin saada suomalainen hakemaan avustusta, koska monella kunnia-asiana maksaa omat kustannuksensa. Mitä olen useiden seuraihmisten kanssa aiheesta keskustellut, niin isoissakin seuroissa avustushakemukset voidaan vuosittain laskea maksimissaan kahden käden sormilla.
Lisäksi mikäli seuran linjana on, että ensiksi perheen tulee myös itse säästää kustannuksista jättämällä joukkueen ulkomaanreissut yms. väliin ja tukea saa vain peruskausimaksuun, niin tämä rajaa jo tehokkaasti muut kuin oikeat avuntarvitsijat hakijoista.
Jos seura siis varaa esimerkiksi 2-10% budjetistaan tukirahastoon, niin uskon suurimmassa osassa tapauksissa riittävän hyvin.
Vähävaraisten avustamiseen tarvittavat eurot voidaan toki pyrkiä hankkimaan myös esimerkiksi sponsoreilta, mutta helpoin, varmin ja tehokkain tapa on laittaa niiden kerääminen kausimaksuun.
Toinen tärkeä kohde tukirahoilla – Maksuton kokeilujakso harrastusta aloitettaessa
Yksi isoimpia urheiluseuratoiminnasta ulos rajaavia tekijöitä ovat samantien toimintaan ilmoittautuessa perheelle lävähtävät kausimaksut. Tämän vuoksi toimiva malli tähän haasteeseen on seuran puolelta tarjota maksutonta kokeilujaksoa alkuun.
Ennen kuin lapselle ja vanhemmille on selkeytynyt onko kyseinen laji sekä seura se oma juttu, niin kannattaa pitää kynnys testaamiseen mahdollisimman matalana.
Kannattaa siis miettiä uusille harrastajille esimerkiksi 1-6 kuukauden maksutonta starttijaksoa seurassa. Aiheutuneet ylimääräiset kustannukset huomioitaisiin jo budjettia tehtäessä tai erikseen hankittaisiin niitä kattamaan omia sponsoreita.
Tämän tyyppiset kohteet ovat firmojen yhteiskuntavastuueuroille oivia loppusijoituspaikkoja, joka kannattaa muistaa yhteistyöneuvotteluissa mainita.
Bonusvideo:
Alla vielä 5 minuutin video, jossa kerron käytännön esimerkin koulukäynnillä osalle lapsista jaetuista stipendeistä, joilla sai puolen vuoden mittaisen kokonaan maksuttoman kokeilujakson seurassa.
Lisäksi käyn läpi alla olevia tuloksia ja miksi niistä huolimatta lopettimme kyseisen toimintamallin käytön:
- Mukaan saatiin harrastajia myös alemmista sosiaaliryhmistä seuraan kuin normaalisti.
- Lahjakkaammat ja isommat ikäluokat kuin koskaan aikaisemmin.
- Suomen huipputasoa olleet joukkueet, kun pelaajat kasvoivat B- ja A-junioreiksi.
Yhteenveto:
Mitä ajatuksia sinulla aihe herättää?
Olisiko kausimaksujen korottaminen vähävaraisten tukemiseen sinusta oikea vai väärä ratkaisu?
Jos pidit kirjoituksestaa, niin jaa eteenpäin helposti verkostoillesi ohessa olevien some-nappien avulla.