Olen toiminut koripallon juniorivalmentajana 10 vuotta. Ensimmäisen vuoden ilmaiseksi, 7 seuraavaa kulukorvauksilla ja viime kauden päätoimisena kuukausipalkalla.
Täksi kaudeksi palasin takaisin harrastelijaksi.. ei siksi, että olisin valmentamiseen menettänyt kiinnostustani, vaan pelkästään siksi, että koin sen paremmaksi vaihtoehdoksi kehittymiseni kannalta. 40 tuntia sinnepäin < 1 tunti odotuksiani vastaavalla laadulla.
Yllä oleva on ote nimimerkki Tuomaksen taannoisesta urheiluseuran myyntityötä koskevan kirjoituksen kommenttiketjussa.
Uskoisin tällaisten fiilisten olevan kohtuullisen yleisiä ammattivalmentajien piireissä lajista riippumatta. Työnkuvassa on koutsin näkökulmasta liian monta tuntia valmennusta ja muita tehtäviä haittaamassa huipputuloksiin pääsemistä itse valmennuksessa.
Lisäksi vielä valmennusryhmissä joutuu pitkälti toimimaan myös vähemmän motivoituneiden urheilijoiden kanssa, kuin coachin oma näkemys on toiminnasta ja olosuhteissakaan ei ole aina hurraamista.
Palkka koetaan myös usein liian matalaksi suhteessa työn vaativuuteen ja intohimoon, millä sitä tehdään.
Pieni ajatusleikki Tuomaksen kertomuksen pohjalta
Keksitään ensiksi hieman faktoja lisää Tuomaksen kertomaan tilanteeseen. Annetaan hänelle kuukausipalkaksi 1800 euroa. Lisäksi määritellään hänen mainitsemistaan 40 valmennustunnista menneen 20 tuntia niin sanottuihin motivoiviin ryhmiin ja 20 tuntia sellaisiin tehtäviin, joita Tuomas ei olisi harrastuspohjalta koskaan ottanut hoitaakseen.
Ja nyt Sinä asetut Tuomaksen kuvaamaan rooliin tässä ajatusleikissä…
Seuran puheenjohtaja nimittäin on kutsunut sinut tässä kuvitteellisessa tilanteessa palaveriin, kuultuaan tyytymättömyytesi nykytilaan. Puheenjohtaja on valmistellut kaksi erilaista mallia ja esittelee ne nyt sinulle.
Alla nämä seuran tarjoamat vaihtoehtoiset muutokset työnkuvaasi Sinulle valittavaksi…
A) ”Maksamme valmentajan tehtävistäsi 3000 euron kuukausipalkkaa, mikä mielestämme työn vaativuuden, tärkeyden ja ammattitaitosi pohjalta Sinulle pitäisikin. Jos valitset tämän vaihtoehdon, niin vihdoin voit sanoa valmentamista myös korvaustason puolesta arvostetuksi ammatiksi.
Työsi jatkuu päätoimisena, mutta seura sijoittaa sinut aina valmentajaksi sellaisiin ryhmiin, mihin katsoo tarpeelliseksi. Pääasiassa valmennuksesi tapahtuu joukkueissa, mihin ei löydy hyvää edullisempaa OTO- tai talkoovalmentajaa. Käytännössä nämä ovat suurimmaksi osaksi erilaisia harrasteryhmiä yms. ja huipputason valmennettavia ei ole todennäköisesti ollenkaan.
Valmennustunteja on viitenä päivänä viikossa jokaisena viisi eli 25 tuntia yhteensä. 2,5 tuntia päivässä sinulla on varattu harjoitusten suunnitteluun ja yhteydenpitoon ryhmiesi kanssa yms. Sinulla on aina kaksi viikottaista vapaapäivää ja lisäksi palkallista lomaa poikkeuksellisesti kolme kuukautta vuodessa.”
B) ”Saat valmennettavaksi juuri sellaiset motivoituneet urheilijat seurastamme kuin haluaisit ja harjoitusolosuhteet olisivat myös kaikin puolin huippuluokkaa. Jos valitse tämän vaihtoehdon, niin valmennettavillasi olisi vihdoin mahdollisuus tasapäisesti kilpailla Suomen kärkijoukkueita vastaan valmennuksen olosuhteiden puolesta.
Valmennushommasi jatkuu tässä vaihtoehdossa OTO-valmentajana ja palkkasi on 450 euroa kuussa per valmennettava joukkue. Voit valita otatko yksi vai kaksi ryhmää. Mitään muita toimistohommia ei sinun tarvitse koutsauksen lisäksi tehdä eli voit keskittyä puhtaasti valmentamiseen. Eli suunnittelet ja toteutat treenisi sekä hoidat yhteydenpitoa normaalisti toki oman joukkueesi kanssa.
Vanhaan korvaukseesi verrattuna säästyneet rahat käytämme kokonaisuudessaan valmennusolosuhteiden kehittämiseen ryhmissäsi.”
Kumman vaihtoehdon valitset?
julkaisen loppuviikosta vielä jatko-osan tähän kirjoitukseen taustoittaen muun muassa myös seuran näkökulmaa asiaan.
Nyt kuitenkin haluaisin ehdottomasti kuulla Sinun ajatuksiasi aiheesta ja voit jättää niitä alla olevaan kommenttiosioon.
Jos pidit kirjoituksesta, niin jaa eteenpäin helposti verkostoillesi ohessa olevien some-nappien avulla.