Millaiset hankkeet parhaiten edesauttaisivat edullisempien harrastusmahdollisuuksien syntymistä?
Tässä omia ajatuksiani siitä, miten uskoisin päästävän seuratuessa tavoitteiden mukaisten vaikutusten osalta parhaisiin tuloksiin.
Ensimmäiseksi jakaisin tukirahat kahteen eri pooliin, joista molemmista annettaisiin euroja eri tyyppisille seuroille:
- Ensimmäisessä ryhmässä olisivat seurat, jotka pyrkivät tarjoamaan edullisia harrastusmahdollisuuksia lapsille toimintansa ydintehtävänä. Onnistumista mitattaisiin alle 50 euron kuukausihintaisen laadukkaan toiminnan määrän mukaan.
- Toisessa ryhmässä olisivat seuratoiminnan ”Stockmanneiksi” pyrkivät organisaatiot. Näiden seurojen osalta arvioinnissa pääpaino olisi toiminnan absoluuttisessa parantumisessa aikaisempaan verrattuna.
Tässä jälkimmäisessä ryhmässä myönnettäisiin maksujen olevan korkeita toiminnan kustannusrakenteen vuoksi, eikä yritettäisi teennäisesti vääntää jonkinlaisella ”erikoistarjouksella” hintoja hetkelliseksi sinne lähikaupan tasolle.
Nämä ”Stockmann” – organisaatiot eivät lähtökohtaisesti ole ratkaisu vähävaraisten perheiden lasten harrastuksiin muutenkaan, jos ei niissä pystytä tarjoamaan lapsille ja nuorille koko harrastajan tai urheilijan polkua kohtuukustannuksin. Siihen tarvitaan seuroja, joiden toimintamallit mahdollistavat halvemmat maksurakenteet pysyvästi.
Sekä ”lähikaupat”että ”Stockmannit” ovat suomalaiselle seuratoiminnalle erittäin tärkeitä ja palvelevat vain eri kohderyhmiä. Niiden erot olisi hyvä tunnistaa ja arvioida niitä myös toiminnan todellisista tavoitteista lähtien.
Millaisiin hankkeisiin antaisin itse rahaa edullisen harrastustoiminnan suhteen?
Luonnollisesti pitäisi tietää yksittäisen seuran kehitysvaihe, tavoite ja resurssit ensin. Yleistyksinä kuitenkin tässä omat TOP5 – esimerkkiä sen tyyppisistä projekteista, joilla uskoisin parhaiten tavoitteiden matalammista harrastusmaksuista täyttyvän:
1. Talkoilla tällä hetkellä hallintonsa hoitavan seuran tukemiseen niin, että sen ei tarvitse palkata työntekijää hoitamaan ”paperihommia”.
Tämä voisi tarkoittaisi esimerkiksi panostamista prosessien kehittämiseen jäsenrekisterin, taloushallinnon ja tiedottamisen osalta.
Tärkeintä olisi kuitenkin välttää pysyvien palkkakulujen syntymistä tällä hetkellä vapaaehtoisvoimin hoidettavan byrokratian hoidosta, jotka käytännössä aina nostavat harrastusmaksuja ilman edes osallistujille näkyvää laadun parantumista toiminnassa.
2. Seuran strategiatyön toteuttamiseen. Suuri osa urheiluseurakenttämme ongelmista on seurausta siitä, että vältellään vaikeiden keskustelujen käymistä.
Muun muassa seurojen pitäisi selkeästi päättää ketä varten ovat olemassa? Mikä on toiminnan tavoite ja on se linjassa käytettävissä olevien resurssien kanssa?
Jos tulevaisuudessa halutaan resursseja jaettaessa nostaa hyötysuhdetta niistä saatavista vaikutuksista, niin asettaisin jopa yhdeksi tuen saannin vaatimukseksi seuroille tietyt hyvän strategian minimivaatimukset täyttävän suunnitelman olemassa olon.
3. ”Starttirahaa” uusien kaupunginosa-seurojen perustamiseen. Urheiluseuratoiminnassa pienet seurat ovat lähtökohtaisesti aina halvempi kuin isot. Tämä sen vuoksi, että paikallinen pieni toimija voi hoitaa vapaaehtoisilla pitkälti toimintansa, tyytyy yleensä käyttämään lähellä olevia halvempia harrastusolosuhteita kuin isot erikoisseurat, yms.
Eli yksinkertaisesti varaisin X kappaletta esimerkiksi 5000 euron starttirahoja uusille yhdistyksille, jotka sitoutuvat tarjoamaan edullista toimintaa lähellä kotia jäsenistölleen.
Uusia seuroja kaivataan monella paikkakunnalle sen vuoksi, että perinteiset toimijat ovat yhä kasvavassa määrin useassa lajeissa panostamassa huipputoimintaan lähiliikunnan sijaan.
4. ”Kustannusten tiputtamiseen seurassa” – hankkeeseen. Helpoin tapa laskea harrastusmaksuja olisi yksinkertaisesti leikata kuluja. Tällainen projekti voisi sisältää säästöjen tekemistä mistä tahansa osa-alueelta ja monellakin eri tavalla.
Ydinjuttu kuitenkin olisi, että kyseessä olisi hankerahoituksen avulla tehtävä jonkinlainen rakenteellinen muutos. Eli yritysmaailman termein, joko tehostettaisiin nykyistä toimintaa säästöin tai löydettäisiin uusia halvempia tapoja hallintoon ja valmennukseen sekä edullisempia harjoitusolosuhteita.
5. ”Asioiden hoitaminen entistä enemmän joukkuetasolla” – hanke. Seuraihmisten kanssa eri lajeista jutellessani jatkuvasti kuulee samaa viestiä:
Joukkuetasolle on vielä vapaaehtoisia suhteellisen helppo saada, mutta koko seuran asiat eivät tunnu ketään kiinnostavan.
Tätä ilmiötä ei mielestäni hyödynnetä tarpeeksi, vaan pakolla siirretään asiat seurajohtoisesti hoidettaviksi palkatuille työntekijöille.
Fiksut seurat miettisivät paljon nykyistä enemmän voitaisiinko kaikki tai lähes kaikki asiat hoitaa esimerkiksi tietoteknisin ratkaisuin joukkuetasolla. Tällä tavalla saataisiin vapaaehtoisilla maksutta hoitumaan sellaiset tehtävät, jotka nyt aiheuttavat merkittäviä hallintokuluja seuran toimiston hoitamina.
Näin pystyttäisiin kehittämään seuran toiminnasta myös nykyistä paremmin skaalautuvaa. Eli joukkuemäärän kasvu ei lisäisi hallintokuluja samaan tahtiin kuin tällä hetkellä.
Monessa lajissa nimittäin on nähtävissä seurojen nettisivujen kausimaksu-osiossa vieraillessa, että mitä isompi seura, niin sitä korkeammat hinnat. Joko tämä hyväksytään kehityksenä tai lähdetään luomaan malleja, joissa seuran kasvu ei tarkoita nousevia kustannuksia harrastajille.