Valtaavatko yritykset myös lasten ja nuorten liikunnan markkinat urheiluseuroilta?

Aikuisten puolella peli alkaa olla jo aika selvä. Kuntokeskukset ovat 2000-luvulla käytännössä ottaneet suurimman osan aikuisten liikunnasta haltuunsa ja urheiluseurojen osuus on koko ajan pienenemään päin.

Tällä hetkellä varsinkin pääkaupunkiseudulla alkaa yhä vahvemmin olemaan merkkejä siitä, että liikunta-alan yritykset ovat kohta valmiina astumaan merkittävään rooliin myös lasten ja nuorten osalta.

Uskon muutoksen tulevan olemaan lähivuosina nopea monissa lajeissa ja suuri osa urheiluseuroistamme tuntuu olevan täysin valmistautumattomia mahdolliseen uuteen kilpailutilanteeseen.

Miten esimerkiksi sinun seurasi talous kestäisi kovan kilpailutilanteen tuottavimpien toimintojenne osalta?

Urheiluseurakentässä on nähdäkseni lasten ja nuorten osalta tällä hetkellä markkinajohtajille tyypillinen tilanne, jossa keskitytään lähinnä vanhojen toimintamallien suojeluun uudistamisen sijaan.

Ei ole myöskään ollut urheiluseuroissa yleinen toimintatapa pohtia omaa asemaa koko lasten harrastus- ja vapaa-ajankentässä perheiden näkökulmasta ja sitä kautta etsiä uusia tapoja luoda lisäarvoa nykyiseen nähden jäsenistölleen.

Tämä antaa uusille toimijoille mahdollisuuden kaapata markkinat vanhoilta tekijöiltä ymmärtämällä paremmin, mitä harrastuksen maksajat todella haluavat ja vastaamalla uudenlaisilla palveluillaan näihin tarpeisiin.

Lasten jalkapallopeli

Kuva: Kevin Krejci, Creative Commons

Innovator´s Dilemma kirjan tekijän Clayton Christensenin on todennut osuvasti:

 You have to be willing to kill or cannibalize your best businesses, or someone else will do it for you

Alla olevassa 2 minuutin videossa Innovator´s Dilemma – konsepti selkeästi avattuna, jos aihe enemmän kiinnostaa.

 

Suuri osa urheiluseuroista haluaa keskittyä mahdollisimman laadukkaaseen kilpaurheiluun harrastepuolen sijaan

 
Olen viime aikoina kysynyt useiden isojen lajien edustajilta seuraavan kysymyksen:

Kuinka monta prosenttia lajinne pääkaupunkiseudun 20 isoimmasta seurasta pyrkii olemaan ”Urheiluseurojen Stockmann” eli mahdollisimman tasokasta kilpaurheiluvalmennusta tarjoava organisaatio?

Vastaukset ovat olleet noin lajista riippumatta samanalaisia, noin 80-90% seuroista haluaisi olla “Stockmann”.

Tämä suuntautuminen kohti huipputoimintaa on myös selvästi nähtävissä harrastusmaksujen nousutrendistä.

Seurat ovat alkaneet kasvavassa määrin nostamaan kulutasojaan kaikkien osa-alueidensa osalta eli hallinnon, harjoitustilojen ja valmennuksen, koska tavoitteet tätä vaativat.

MITÄ TÄMÄ TARKOITTAA? Kun lähes kaikki vanhat toimijat eli urheiluseurat keskittyvät mahdollisimman tasokkaan kilpaurheilutoiminnan tuottamiseen, niin yrityksille jää mahdollisuus ottaa haltuun lasten- ja nuorten harrasteliikunta tarjoamalla nykyistä laadukkaampaa sekä monessa tapauksessa halvempaa vaihtoehtoa.

Lasten hiihtokisat

Kuva: SkiStar, Creative Commons

”Olisi vain hyvä, jos yritykset hoitaisivat lahjattomat ja me voitaisiin keskittyä huippujen valmennukseen”

 
Yllä mainittu sitaatti on eräässä koulutustilaisuudesta paikalla olleen seuran puheenjohtajalta, kun tämä aihe “yritykset versus urheiluseurat” nousi keskustelussa esille.

Vastakommenttini kyseiselle puheenjohtajalle oli:

Tuossa ajattelussa on vain yksi pieni ongelma seuranne pyörittämisen kannalta. Nimittäin ymmärtääkseni tuottavat osanne ovat juuri nuo lastenliikunta sekä harrastepuoli ja taas kilpaurheilunne on vahvasti tappiollista toimintaa.

Sitten olikin koulutuksessa jostain syystä vähän hiljaisempi hetki…

Monien urheiluseurojen tämän hetkinen “liiketoimintamalli” on kerätä osasta ryhmiä selkeää ylijäämää ja tukea näillä resursseilla vahvasti tappiollisia kilpaurheilua.

Tällainen malli on hyvin haavoittuva tilanteessa, jossa markkinoille saapuu uusi peluri tekemään vain tätä taloudellisesti tuottoisaa osaa.

MITÄ TÄMÄ TARKOITTAA? Mahdollinen seurasi alueelle tuleva kilpailija saattaa keskittyä vain taloudellisesti kannattavimpaan segmenttiin.

Judoseuran kannattaa esimerkiksi pohtia, mitä vaikutuksia olisi ”Muksujudo Oy:n” tarjoamilla palveluilla oman seuranne toimintaan?

Lasten judoharjoittelua
Kuva: Alexander Else, Creative Commons

Tai jalkapalloseuralla, jos ”Futis Oy” tulee toiminta-alueenne lähiöihin ja tarjoaa ammattimaista valmennusta lähellä kotia ”huonoilla, mutta halvoilla pienillä hiekkakentillä”, jotka eivät perinteisille jalkapalloseuroille ole enää ehkä kelvanneet olosuhteiden puolesta?

Korkeimpien harrastusmaksujen urheiluseurat ovat viime vuosina hinnoittelullaan luoneet lasten ja nuorten puolelle markkinat, joihin liikunta-alan yritysten on helppo tulla omilla palveluillaan.
 

“Onko vähävaraisilla enää varaa urheiluseuratoimintaa vai onko kohta pakko valita edullisemmat yritysten palvelut?”

 
Uusimpien tutkimusten mukaan lasten harrastusmaksut ovat jopa kolminkertaistuneet viimeisen 10 vuoden aikana

Rahakasa

Kuva: Pete, Creative Commons

Tämän olen huomannut myös isänä kahden alle kouluikäisen tyttären liikuntaharrastuksia alueellamme kartoittaneena.

Samaan aikaan yritysten puolella aikuisliikunnan osalta trendinä on ollut halvempien pelureiden saapuminen markkinoille. Tämä on saanut hintakilpailun kautta aikaan ilmiön, jonka ansiosta aikuisten liikuntaa on tarjolla myös suhteellisen huokeilla kuukausikuluilla.

Tässä pieni vertailu mitä voin saada itselleni versus 3-vuotiaalle tyttärelleni 60 eurolla kuussa liikunnan osalta:

Aikuiselle on tarjolla Helsingissä anytime-kuntokeskuskortti, jolla voin harrastaa vaikka 3 tuntia kuukauden jokaisena päivä ammattiohjaajien johdolla ryhmäliikuntatunneilla laadukkaissa tiloissa.

Tuntihinta edellä mainitulla kuukausikortilla on aktiiviselle viiteen ohjattuun tapahtumaan viikossa (= 20 tuntia kuussa) osallistuvalla henkilöllä 3 euroa.

Samalla hinnalla voin ostaa 3-vuotiaalle tyttärelleni 45 minuuttia lastenliikuntaa kerran viikossa tiettynä päivänä ja kellonaikana koulun jumppasalissa kalleimman alueellamme toimivan urheiluseuran järjestämänä.

Yhteensä saan siis 60 eurolla 3 tuntia kuukaudessa lastenliikuntaa ja tuntihinnaksi muodostuu näin ollen 20 euroa.

Jokainen voi miettiä millaiseksi kilpailutilanne muuttuu, jos ja kun kuntokeskukset ottavat kohderyhmäkseen myös lapset.

Kuntokeskusten konseptituntien jättiläinen Les Mills pilotoi parasta aikaa lastenliikunta pakettiaan Born To Move.

Mikäli se osoittautuu toimivaksi, niin sekä aikuisille että lapsille on pian tarjolla laadukasta ohjattua liikuntaa yhdeltä tarjoajalta ja parhaimmillaan vielä samaan aikaan toteutettuna, joka olisi monen perheen toivelistalla todella korkealla.

Lisäksi hyvin todennäköisesti anytime-kuukausikortin hinta on lapsille tulee olemaan 50 euron kieppeillä, jos jotain pitäisi veikata.

Lasten tanssia

Kuva: Army Medicine, Creative Commons

MITÄ TÄMÄ TARKOITTAA? Liikunta-alan yritykset pystyvät siis jo nyt tuottamaan monta kertaa halvemmalla tuntihinnalla aikuisten ohjattua toimintaa kuin kalleimmat urheiluseurat lapsille vastaavaa.
 

”Urheiluseuroilla on vahvana etuna yrityksiin nähden kilpailutoiminta, jota suuri osa lapsista ja nuorista haluaa”

 
Valtakunnallisen tason kilpailujärjestelmät ovat varmasti myös vastaisuudessa urheiluseuran täysin hallitsemaa pelikenttää. Mestaruuksien tavoittelemisesta kiinnostuneet ovat siis tulevaisuudessakin urheiluseurojen jäseniä.

Tämän toiminnan osalta seurojen on vain pystyttävä kehittämään nykyistä kustannustasoa halvempia malleja tai riskinä on entistä enemmän perheen tiukan taloudellisen tilanteen vuoksi sivuun jääviä junioreita.

Varsinkin jos ei nykyiseen tapaan enää tulevaisuudessa voida tukea kilpatoimintaa tuottoisamman harrasteliikunnan voitoilla nykyiseen malliin, on pakko puuttua kulurakenteeseen rankalla kädellä.

Tulostaulu ottelusta

Kuva: Adam Baker, Creative Commons

Alueellisen tason kilpailutoiminnan osalta uskon yritysten astuvan kilpailemaan lajiliittojen sarjajärjestelmien kanssa entistä vahvemmin.

Esimerkiksi tenniksessä on Esport Cup aikuisten puolella osoitus mallista, jollaisia uskon lähivuosina tulevan lisää runsaasti eri lajeihin. Aika monta vahvaa kilpailuetua tuntuu tässä konseptissa olevan perinteisiin kilpailujärjestelmiin verrattuna harrastajan näkökulmasta:

  • Kaikki pelit Esport Centerissä (ei matkustelua ympäri Etelä-Suomea)
  • Pelaat ottelusi silloin kun haluat (vertaa perinteinen peli ensi lauantaina klo 17.30 Karkkilassa)
  • Ei mitään lisäkuluja kilpailutoiminnasta, maksat vain kenttävuokran (ei sarjamaksuja, lisenssejä tai tuomarikuluja)

Pärjäisikö sinun lajisi nykyinen kilpailutoiminta tällaista mallia vastaan?

MITÄ TÄMÄ TARKOITTAA? Yrityksillä on mahdollisuus haastaa myös kilpailutoiminnan osalta perinteiset toimijat ja sitä kautta kaapata merkittävä osa nykyisistä harrastesarjojen pelaajista asiakkaikseen ikäluokasta riippumatta.

 

”Mutta eivätkö vanhemmat kuitenkin halua viedä lapsensa mieluummin urheiluseuraan kuin yrityksen järjestämään toimintaan?”

 
Näin me olemme urheiluseuraihmisinä varmaan pitkälti ajatelleet, ainakin minä olin ennen kuin aloin asiaa selvittämään. Olen viime aikoina kysynyt aiheesta lähipiirini lisäksi myös koulutustilaisuuksissa tähän tapaan:

Jos sinulla olisi tarjolla täsmälleen samanlaista liikuntatoimintaa lapsellesi yhdistyksen ja yrityksen toimesta järjestettynä, niin kumpaan veisit jälkikasvusi?

Kumman vaihtoehdon Sinä valitsisit?

Kysymysmerkki

Kuva: Kondrad Försner, Creative Commons

Vastaukset ovat olleet hyvin yllättäviä, sillä suurin osa veisi niiden perusteella mieluummin lapsensa yrityksen tarjoamiin palveluihin urheiluseuran sijaan.

Yritysten tarjoama toiminta oli suosituinta myös erään lajiliiton seurakoulutuksessa, jossa tämän saman kysymyksen osallistujille esitin. Eli edes “hardcore” urheiluseuraihmiset eivät välttämättä valitse yhdistystoimintaa automaattisesti lapsilleen, jos vaihtoehtoja on tarjolla.

Perusteluina Oy-pohjaisen toiminnan valitsemisen puolesta on tullut muun muassa seuraavanlaisia kommentteja:

”Saisi olla puhtaasti asiakkaan roolissa, eikä tarvitsisi tehdä itse mitään, kuten perinteisessä urheiluseurassa nakkien koko ajan viehuessa”

”Pakko sanoa, että Oy-pohjaisella toiminnalla on parempi laatuvaikutelma”

”Yrityksen järjestämässä liikunnassa ei tarvitsisi koko ajan miettiä onko lapseni riittävän hyvä ryhmässä. Sen verran urheiluseuratoimintaa tunnen, että jos ei ole joukkueen parhaimmistoa, niin ei saa yhtä hyvää valmennusta ja samanlailla huomiota ryhmän huiput.

Liikuntapalvelun ostaessani uskoisin lapsia kohdeltavan tasa-arvoisemmin, kun kaikki olisivat yhtä paljon maksavia asiakkaita.”

Yhdistyspuolen kannalla olleet nostivat vahvasti esille yhteisöllisyyden:

”Haluaisin saada lapselleni enemmän kuin palvelun eli samanlaisen perinteisen urheiluseuratoiminnan hienon kokemuksen, mikä itselläni oli lapsuudessani”

”Urheiluseuratoiminnan arvomaailman vuoksi veisin mieluummin lapseni sinne”

MITÄ TÄMÄ TARKOITTAA? Urheiluseurojen paras kilpailuetu tulevaisuudessa voi hyvinkin olla yhteisöllisyys. Kaiken muun yritys voi helposti hankkia, mutta pitkää perinnettä ja yhteisöllistä tekemistä vapaaehtoistoimintoineen on vaikea kopioda.

Mitaliseremonia

Kuva: Sports Nottinghampshire, Creative Commons

Tätä on hyvä miettiä varsinkin niissä seuroissa, jotka ovat entistä enemmän menossa VALO:n Pasi Mäenpään mainiossa artikkelissaan Urheiluseuratoiminta eriytyy – toimintaympäristö ja tukipalvelut eivät pysy perässä mainitsemaan yritysmäiseen suuntaan alla olevan lainauksen mukaisesti:

Suurten seurojen toimintalogiikka ammattimaistuu ja yritysmäistä tehokkuutta haetaan. Kansalaistoiminnan piirteet ja tavoite yhteisöllisyydestä pysyy osalla hyvin mukana, mutta osalla ei.

Uskotko sinä liikunta-alan yritysten vahvaan esiinmarssiin oman lajisi osalta lähivuosina?
 

Liity maksuttoman uutiskirjeen tilaajaksi alla olevan lomakkeen täyttämällä ja saat kätevät viikottaiset blogiyhteenvedot sähköpostiisi.

Jos pidit kirjoituksesta, niin jaa eteenpäin helposti verkostoillesi ohessa olevien some-nappien avulla.

Comments

  1. Jouni Kallio says:

    Hyvää pohdintaa seurojen tavotteista ja rooleista. Tämä lienee tuttu:
    https://publisher.qbrick.com/Embed.aspx?mid=A5A43E2C

    • Kiitos Jouni kommentista ja erinomaisesta linkistä.

      Ei ollut tämä Vapaavuoren puheenvuoro ennestään tuttu ja harvinaisen tärkeää sekä hyvin perusteltua asiaa muutostarpeesta urheilu- ja liikuntakentässämme.

  2. Jenni Kannisto says:

    Kiitti Mikko taas hyvästä kirjoituksesta! Sulla on hieno taito tiivistää ja yksinkertaistaa monesti niin monimutkaiselta vaikuttavia asioita.

  3. Nyt osuit Mikko asian ytimeen!

    Junioriurheilussa yrityksillä tulee olemaan kaksi ikäryhmää, joista saavat hankittua helposti asiakkaita; harrastuksen aloittavat ja totisemman kilpailun aloittavat ikäryhmät – eli juuri suurimmat drop-out -vaiheet.

    4-6 -vuotiaat lopettavat harrastamisen nopeasti sen aloittamisen jälkeen jos se ei ole kivaa, 14-16 -vuotiaat kun eivät mahdu kilpailuporukkaan ja toimintaa ei joko järjestetä tai sen laadusta ei välitetä (kerätään rahat pois käytännössä vastikkeetta).

    Futis oy -esimerkistä tuli mieleen varsin yleinen tilanne joukkueurheilussa, jossa ikäluokan joukkue/joukkueen kilparyhmä maksaa jopa 100€ tuntipalkkaa ammattivalmentajalle, joka lopulta keskittyy valmentamaan vain valmentamansa ryhmän parasta kolmannesta. Hyvin hoidetulle toiminnalle voi olla tilaus myös joukkueiden sisällä – pelit pelataan seuran väreissä, mutta harjoittelemassa käydään paremmaksi koetuissa yrityksen harjoituksissa.

    Christenseniä mukaillen Futis oy siirtyisi talveksi jalkapallohalliin virka-ajan halvoille vuoroille myymään ala-asteikäisille koulunjälkeistä kerhotoimintaa. Taloudellisesti tuottava toiminta siirtyisi helposti kalliimpiin vuoroihin ja vanhempiin ikäluokkiin – missä lopettavia harrastajiakin riittäisi.

    • Kiitos Bisnes 🙂

      Helppo allekirjoittaa kaikki mainitsemasi kohdat.

      Näin on juuri drop-out vaiheiden osalta, usein todellisuus ammattivalmentajan työpanoksen jakautumisesta ryhmän sisällä sekä tarve laadukkaammalle lisäharjoittelulle monella juniorilla myös perus seuratreenien lisäksi.

      Futis Oy siirtyisi myös tuon tyyppisesti kuin mainitset talveksi tekemään sitä toimintaa, mille olisi tilausta ja joka olisi taloudellisesti kannattavaa.

  4. Mikko Pirttimäki says:

    Hienoa, että tämä suomalaisen urheilun yksi suurista tabuista otetaan esille ja vieläpä näin kattavasti tarkastellen. Iso kysymys kuuluu, miten meidän tulisi tarttua tähän muutostarpeeseen rakentavalla tavalla? Tämä blogi-kirjoitus tarjoaa siihen kyllä paljon eväitä!

    Itse koen, että asiakkuus-suhde on monessakin mielessä selkeämpi suhde, kuin jäsenyys. Molemmissa on puolensa mutta jotenkin tuntuu, että silloin kun raha vaihtaa omistajaa syntyy velvotteita, joiden täyttämisessä tulisi noudattaa erityistä huolellisuutta.

    Tunnistan myös tuon ajattelumallin, että kilpaurheilu, tavoitteellinen harjoittelu ja pitkäjänteinen tapa tehdä asioita olisi jotenkin urheiluseurojen omistuksessa. Siinä unohtuu helposti se, että kilpailullisuus, tavoitteellisuus ja työn tekemisen tapa asuu ennen kaikkea ihmisissä, eikä yhteisöiden ja organisaatioiden kaavioissa. Kilpa- ja huippu-urheilussa tarvittavien taitojen harjoittaminen voidaan toteuttaa palveluntarjoajien asiakkaana. Eikä tämä järjestely millään tavalla ole esteenä yhteisöllisyyden ja osallisuuden tunteiden kokemiselle.

    Jako tavoitteellisesti ja ei-tavoitteellisesti, sekä kilpailuun valmistautuvien ja ei-kilpailuun valmistauvien kesken tuntuu vanhanaikaiselta ja populistisesti ilmaisten jopa rasistiselta. Urheilu tarjoaa meille mahdollisuuden tulla yhteen ja löytää sen parista oma merkityksellinen paikkamme. Tuon tarpeen täyttämisessä luulisi riittävän sarkaa niin yrityksille, kuin yhdistyksillekin.

    Loistava uusi sivusto btw ! 😀

Speak Your Mind

*