Vain Elämää -sarjan kolme oppia urheiluseuratoimintaan

Istuessani Hartwall Areenassa yli 13 000 muun katsojan kanssa Vain Elämää konsertissa aloin miettimään, miten samanlaisista lainalaisuuksista loppujen lopuksi on kyse tässä Vain Elämää -konseptissa ja urheiluseuratoiminnassa monelta osin.

Alla tämän pohjalta heränneet kolme ajatusta, joista uskon olevan hyötyä sinulle seuratoiminnan kehittämisessä.


1. Tiukasti konseptoitu malli ei kiinnosta kaikkia huippuosaajia, vaikka tulokset olisivat kuinka hyviä


Vain Elämää TV-sarja ja siihen liittyvät levyt sekä konsertit ovat olleet viimeisen kahden kauden aikana isoimpia uusia ilmiöitä suomalaisessa musiikkibisneksessä.

Konsepti on perinteisestä mallista rajusti poiketen tuottanut artistien coverversioita toistensa kappaleista TV-ohjelma markkinointikanavanaan ja on saanut aikaan sekä ihastusta että vihastusta.

Samalla kun sarja on kerännyt huikeita katsojalukuja ja onnistunut ilmiömäisesti myös myynnissä niin levyjen kuin konserttienkin osalta, niin konsepti on myös herättänyt voimakasta vastarintaa joidenkin huippuartistien keskuudessa.

Suorinta palautetta antoi ensimmäisellä tuotantokaudella Kotiteollisuus-yhtyeen Jouni Hynynen, joka Ilta-Lehden artikkelissa lyttää Vain elämää -ilmiön: “Paskaa”

Meillä Karjalassa tajutaan, että kyllä paska on paskaa, vaikka sitä kutsutaankin iloiseksi laatuviihteeksi.

Myös toisen tuotantokauden osalta oli huhujen mukaan paljon kieltäytymisiä artistien puolelta, vaikka sarjan huipputulokset taloudellisesti sekä suosion osalta olivat jo selkeästi nähtävissä.

Osa ohjelmaan kysytyistä laulajista arvotti taiteellisen puolen ja autonomian toteuttaa omaa juttuaan korkeammalle kuin konseptin mahdollisesti tuoman maineen ja mammonan.

Mitä urheiluseurat voisivat tästä oppia?

Tällä hetkellä on varsinkin palloilulajien puolella muodissa tehdä ajoittain hyvinkin tarkkaa ”Seuran linjaa” ennen kaikkea valmennuspuolen osalta. Tavoitteena on malli, jossa olisi muun muassa selvät valmennussisältö-stepit ikäluokasta toiseen siirryttäessä.

Onnistunut tällaisen mallin jalkauttaminen pyrkisi mahdollistamaan sen, ettei toiminnan laatu olisi yhtä riippuvaista kuin ennen siitä, kuka valmentaja milloinkin on joukkuetta valmentanut.

Teoriassa tällainen seurakeskeinen valmennusjärjestelmä kuulostaa hyvältä maalilta varmaan itse kunkin mielestä. Monessa suhteessa se on kuitenkin käytännössä yhtä vaikea saada toimivaksi, kuin houkutella kaikki huippuartistit mukaan Vain Elämää -sarjaan.

Syytkin ovat pitkälti samankaltaisia:

  • Parhaat valmentajat ovat usein vahvoja persoonia, jotka tykkäävät tehdä asiat omalla tavallaan ja vierastavat kaikkia toimintaansa rajoittavia ohjeistuksia kuin ruttoa.
  • Monesti on vaikea nähdä sitä tosiasiaa, että osa valmentajista vastustaa seuran linjaa periaatteellisista syistä joka tapauksessa, vaikka se tuottaisikin huipputuloksia. Eli edes mestaruudet ja maajoukkuepelaajat eivät muuta kaikkien koutsien mielipidettä aiheesta.
  • Selkeän seurakeskeisen konseptin toteuttaminen vaatii vahvaa johtajuutta seuran sisällä. Linjausten vastaisesti toimivat on laitettava ruotuun silläkin riskillä, että he lähtevät muualle. Tällaista ristiriitatilannetta taas pyritään useissa organisaatioissa välttämään hinnalla millä hyvänsä.

Toisaalta jos “Seuran linja” – konsepti saadaan seurassa toimimaan hyvillä valmentajilla, niin lopputuloksena saattaa olla Vain Elämää -sarjan kaltainen menestystehdas :)

Kysymys:

Onko seuranne osalta järkevää pyrkiä tiukkaan ”seurakonseptiin” valmennuksen osalta

vai

Tulisiko parempaa tulosta antamalla ”tähtivalmentajien” toimia autonomisesti omissa ryhmissään seuran antaessa vain isoimmat suuntaviivat toiminnalle?

Coach - Aina Ennenkin - Vain Elämää

Kuva: Jim Larrison, Creative Commons

 

2. Olennaisinta on hoitaa aloitukset ja lopetukset hyvin

 

Vain Elämää konsertissa oli selvästi ymmärretty tapahtuman eri vaiheiden ominaispiirteet ja ohjelma oli suunniteltu ne tarkasti huomioiden:

  • Ensimmäisten biisien aikana artistit keskittyivät ottamaan yleisön mukaan kaikin mahdollisin keinoin.
  • Väliaikaa edeltävän kappaleen spiikissä katsojat evästettiin selkein ohjein 30 minuutin tauolle.
  • Samalla kun yleisö nautti ruuasta ja juomasta Areenan oheispalveluissa, niin kuulutukset 5 minuutin välein pitivät ajan tasalla milloin piti palata takaisin istumapaikoille.
  • Toisen setin alkuun väliajan jälkeen oli varattu heti jengin mukaansa tempaava kappale ja sitä kautta saatiin taas show nopeasti oikeille raiteille.
  • Konsertin loppuun oli rakennettu huipennus encore-esityksineen ja valospektaakkelein, joka kruunasi ikään kuin jälkiruuan tavoin hyvän aterian.

 

Mitä urheiluseurat voisivat tästä oppia?

Meillä urheiluseuroisssa toiminta rytmittyy lähtökohtaisesti aivan samalla lailla. On syys- sekä kevätkausia ja niiden välillä taukoja.

Myös uusien jäsenten mukaan ottaminen toimintaan noudattelee pitkälti samoja lainalaisuuksia eli ensimmäisiä kertoja ryhmässä mukana oleva pitäisi tavalla tai toisella saada pikimmiten osaksi porukkaa.

Koko seuran tasolla nämä kauden jaksotukset olisi tärkeää huomioida muun muassa tiedotuksen osalta.

Valmentajat ovat myös aivan avainasemassa ryhmissään, jotta ymmärtävät millaista toimintaa kannattaa sijoittaa kauden eri vaiheisiin, jotta  varmistetaan mahdollisimman monen pelaajan palaaminen ”väliajalta” takaisin harrastuksen pariin.

Aikoinaan sain hyvän opetuksen yksinkertaisen tehokkaasta mallista saada juniorit jatkamaan kesätauon jälkeen, joka koripallossa on ajanjaksona isoin drop-outin osalta.

Näin tutun valmentajan kesäkuun alussa ja kysyin häneltä paljonko uskoi valmentamansa 14-vuotiaiden tyttöjen joukkueen osalta olevan pelaajakato loman aikana. Ilmeenkään värähtämättä vastaus oli:

Ei näistä meidän pelaajista yksikään lopeta

Olin hieman ihmeissäni, että miten koutsi voi olla noin varma asiastaan. Normaalisti kun drop-out tässä ikäluokassa on kuitenkin jopa 20-30%. Asiaa tiedustellessani hänellä oli erinomainen perustelu kannalleen:

Jokainen ryhmämme pelaaja on lähdössä etukäteen maksettuun elokuun turnaukseen, joten ei vanhemmat anna näiden kesällä lopettaa…

Kysymys:

Mikä voisi teidän toiminnassa olla se juttu, jolla varmistaisitte jäsentenne nykyistä paremman palaamisprosentin ”väliajoilta”?

Oletteko esimerkiksi tehneet seurassanne kaiken voitavanne esimerkiksi tiedotuksen osalta, että nyt kevätkauden käynnistyessä mahdollisimman moni juniori jatkaisi harrastusta?

Koripalloa talvella

Kuva: Victoria Meredith, Creative Commons

 

3. Paketoimalla toiminnan uudella tavalla kiinnostuvat myös eri kohderyhmät tuotteesta

 

Hyvin mielenkiintoista oli Hartwall Areenassa seurata paikalle saapuneiden ikäjakaumaa. Nuorimmat olivat alle kymmenvuotiaita ja vanhimmat Anna Abreun tahdissa jammailleet yli 70-vuotiaita. Keski-iän uskoisin huidelleen lähempänä viittäkymmentä.

Vain Elämää –sarja tuntui resonoivan poikkeuksellisen hyvin juuri vanhemman ikäpolven suhteen, vaikka itse musiikki oli enemmänkin ”nuorten makuun” suunnattua.

Poikkeuksellisella tavalla konseptoidulla mallilla saatiin aivan ihmiset innostumaan uudenlaisista artisteista, joiden musiikkia ei ehkä muuten olisi koskaan tullut kuunneltua.

Mitä urheiluseurat voisivat tästä oppia?

Paketoimalla lajisi tarjonnan uusien kohderyhmien tarpeita palvelevasti, voitte löytää aivan koskemattomia markkinoita seurallenne. On sitten tavoitteenne kasvattaa harrastajamääriä tai vaikka aivan puhdas varainhankinta ydintoimintaan, niin kannattaa miettiä mitä kohderyhmää toimintanne voisi sopivalla tavalla tarjottuna kiinnostaa.

Muun muassa voimisteluseurojen puolella on esimerkillisesti toteutettu tällaista ennakkoluulotonta oman lajin markkinointia tukiharjoitteluna toisten lajien harrastajille. Linkin takaa esimerkkinä Espoon Telinetaiturien aikuisille golffareille suunnattu kehonhallintakurssi.

Kysymys:

Mikä voisi olla tällainen uusi kohderyhmä seurallenne?

Löytyisikö jostain muusta lajista jo valmis malli sopivasta konseptoinnista?

Golf kuva

Kuva: Roger Schultz, Creative Commons

Mitä ajatuksia sinulle heräsi aiheesta? Mielellään kuulisin niitä alla olevassa kommenttiosiossa.

Liity maksuttoman uutiskirjeen tilaajaksi alla olevan lomakkeen täyttämällä ja saat kätevät viikottaiset blogiyhteenvedot sähköpostiisi.

Jos pidit kirjoituksesta, niin jaa eteenpäin helposti verkostoillesi ohessa olevien some-nappien avulla.

Comments

  1. Myös kakkoskohdassa mainittu “konsertin loppuminen” on urheiluseurassa ensiarvoisen tärkeää. Mikään ei ole huonompaa kuin toimintaan pettynyt jäsen, joka kertoo muille miten törkeästi häntä on kohdeltu.

    Useasti olen saanut meilin, joka alkaa “olemme hyvin tyytyväisiä toimintaan, mutta kiinnostus loppui / toinen harrastus menee päälle / aikaa ei ole” – ja seuraava vuonna jäsen on tullut takaisin!

    Kun konsertti loppuu, kuuntelijoilla tulee olla ainutkertainen, yksilöllinen ja kylläinen kokemus konsertista. Tällöin he ovat halukkaita jatkossakin ostamaan konserttilippuja. Ehkä jopa siihen heti ensi viikon keikkaan.

    • Erinomainen pointti. Aina olisi ensiarvoisen tärkeää hoitaa jäsenyys seurassa laadukkaasti loppuun asti.

      Lisäksi seuralle on erittäin hyödyllistä saada tietää miksi pelaaja jää pois toiminnasta. Ilman tätä dataa on mahdotonta tehdä mahdollisia tarvittavia muutoksia, jotta drop-out saataisiin pienemmäksi ja jäsenten tyytyväisyys korkeammaksi.

  2. Hyvää uutta vuotta – vahva aloitus tälle vuodelle!

    Ykköskohdassa kysytään kyllä tärkeää asiaa, mutta olennaisempaa kuin kysymys mustavalkoisesta valmentaja- vai seuravetoisesta toiminnasta on, miten seura pitää huolen toimintatapansa jatkuvasta parantamisesta, oli malli sitten mikä tahansa. Esimerkiksi teollisuudessahan valmistusmenetelmät eivät ole kiveen hakattuja malleja siitä miten jokin asia pitäisi tehdä, vaan toimintaa pyritään tehostamaan ja laatua parantamaan esimerkiksi työtä tekevien aloitteilla.

    “Seuran mallin” vastustamiselle löytyy muuten ihan järkiperusteita; erityisesti urheiluseuroissa, missä henkilöstön määrä ja vaihtuvuus riippuu saaduista tukirahoista ja toimintaa johtavassa virassa olevat saattavat vaihtua joka vuosi, ennustettavuutta ja takeita toiminnan jatkumisesta suunnitellun kaltaisena ei ole. Yhtenä vuonna perustetaan kilpajoukkueita ja seuraavana niitä taas yhdistellään harrastajaryhmien kanssa.

    Heikki Venholan mainitsemaa aloituksen ja lopetuksen hoitamista hyvin kannattaa soveltaa myös jokaiseen harjoitustapahtumaan.

  3. pentti markkanen says:

    Mikko olen lukenut muutamia kirjoituksiasi niissä on oikea viesti. Valtaako oy;t yhdistykset oli mielenkiintoinen yhteenveto tulevaisuudesta.
    Nyt tämä; Vain elämää konsertin “konsepti” urheiluseuroissa. Pulma on juuri siinä, että ei tajuta yhteistyönmerkitystä eri lajien ja seurojen kesken. Huippuvalmennuksen lisäksi tarvitaan aina toimiva; markkinointi, myynti, tiedotus, taloushallinto ja raportointi ja selkeä suunnitelma seuran toiminnasta. Nyt monessa seurassa on käynyt niin, että mennään pelkästään valmennuksen määrittelemillä ehdoilla. Kuten tiedämme se johtaa “tuotantokoneiston” lamaantumiseen. On kunnioitettavaa, että jopa konsertissa mietit miten urheiluseurojen palveluja saadaan paremmaksi. Kiitos siitä

    • Kiitos Pentti kommenteista.

      Tuo on erittäin osuva analyysi, että monessa seurassa mennään vain valmennuksen määrittelemillä ehdoilla. Tämä johtaa helposti ongelmiin koko organisaation tasolla, kun ei huomioida päätösten kokonaisvaikutuksia muun muassa talouden osalta.

      Kokonaismallina yhtä toimiva, kuin jos ravintoloita pyöritettäisiin vain huomioiden kokkien toiveet ja jättäisiin muut osa-alueet kokonaan näiden ruokapuolen asiantuntijoiden toiveiden / tarpeiden armoille.

Speak Your Mind

*