Vaikeuksia saada kovatasoinen joukkue valmennettavaksi? – 5 vinkkiä sopimusneuvotteluihin

Motivaatioita valmentaa on monia, mutta kilpaurheilu orientoituneella koutsilla mahdollisimman hyvä tasoinen joukkue on yleensä toivelistan kärkipäässä.

Aihe tuli elävästi mieleeni, kun tapasin vähän aikaa sitten tutun valmentajakollegan. Vaihdoimme kuulumisia ja kävi ilmi, ettei kaverilleni ollut vielä löytynyt mieluisaa koutsauspestiä tulevalle kaudelle.

Haussa hänellä oli päävalmentajan paikka kovatasoisessa vanhempien juniorien koripallojoukkueessa ja mielellään vielä jossain laadukkaassa seurassa.

Alustavia neuvotteluja oli useammankin organisaation kanssa käyty, mutta yhdenkään kanssa ei ollut syystä tai toisesta homma edennyt. Kaverini oli selvästi tilanteesta hieman ihmeissään, sillä kokemusta sekä koulutusta häneltä ei puuttunut ja palkkiopyyntökään tuskin oli ollut kynnyskysymys.

Tuon keskustelun jälkeen jäin pohtimaan keinoja, joilla valmentajan olisi mahdollista saada tavoittelemansa sopimus niissäkin tapauksissa, joissa se perinteisillä tavoilla jäisi useimmiten saavuttamatta.

Alla viisi vinkkiä sopimusneuvotteluihin tilanteessa, jossa oma ammattitaito kyllä riittäisi menestyvän joukkueen valmentamiseen, mutta syystä tai toisesta diiliä ei tunnu seuran kanssa syntyvän.
 

 

1. Saisitko huippuryhmän helpoiten lupaamalla hoitaa koko ikäluokan valmennuksen?

 
Hyvätasoisen ykkösjoukkueen vastuuvalmentajaksi on useimmiten seuralla tarjolla monia sopivia vaihtoehtoja. Saman vuosiluokan harrasteryhmiin tai haastajajoukkueisiin sitä vastoin on yleensä todella vaikeaa löytää ketään vetäjäksi.

Valmentaja hahmottaessaan tämän kaltaisen tarpeen voi luoda itselleen ylivoimaisen kilpailuedun muihin ehdokkaisiin verrattuna lupaamalla hoitaa koko ikäluokan valmennuksen eli esimerkiksi sekä edarin että haastajaporukan.

Tällainen paketti on seurajohdolle helppo myydä molempien joukkueiden vanhemmille ja siksi erittäin varteenotettava kokonaisratkaisu.

Mutta silloin joudun valmentamaan myös muita kuin sitä huippujengiä?

Totta, mutta monesti se voi olla paras ja ainoa tapa päästä valmentamaan tavoittelemaasi edustusjoukkuetta…
 

Joukkuekuva - aina ennenkin

Kuva: Stuart Seeger (CC)

 

2. Tarjoa pitkää valmentajasopimusta vaihtoehtona vuoden paperille

 
Kannattaa ehdottaa seuralle pidempiaikaista sopparia haluamasi joukkueen peräsimeen pääsemiseksi. Mikäli olet valmentajakannuksesi jo hankkinut ja päteväksi todettu, niin suurin huoli saattaa neuvottelukumppanillesi olla koutsausurasi kesto seurassa.

Moni valmentaja pyrkii tänä päivänä tekemään yhdessä kaudessa kovan työnäytteen joukkueen kanssa ja sitten taas siirtymään sen avulla kovempitasoiseen tehtävään. Tällainen on monessa suhteessa seuralle huono vaihtoehto ja siksi riskiä tällaisesta lopputuloksesta pyritään välttämään.

Esimerkiksi kahden tai kolmen vuoden kestoisen valmennusrupeaman tarjoaminen osoittaa selvästi kiinnostustasi pidempiaikaiseen projektiin.

Moni organisaatio arvostaa tänä päivänä ennen kaikkea sitoutumista seuraan ja useamman kauden mittaisen sopimuksen tarjoaminen näyttää sinun olevan tähän valmis.

Sitoutuminen - aina ennenkin

 

3. ”Kannattaisiko sinun tähdätä mieluummin isoksi kalaksi pienempään lampeen?”

 
Tosiasiat on välillä hyvä tunnustaa myös oman valmentajauran suhteen ja kysyä tulevan kauden joukkueen suhteen:

Onko minulla tällä hetkellä realistista mahdollisuutta saada haluamani tasoista ryhmää ainakaan parhaista seuroista?

Tämän kysymyksen eteen jouduin itse aikoinaan aloittaessani valmentamaan 80-luvulla tuolloin Suomen kovatasoisimmassa sekä suurimmassa koripalloseurassa HNMKY:ssä.

Koska seurassa oli kasapäin huippukoutseja, niin mitään toivoa ei ollut saada muita ryhmiä kuin mikropoikien kolmosjoukkueita ensimmäiseen neljään vuoteen ohjattavaksi.

Edessä oli vain yksinkertaisesti niin paljon parempia valmentajia, että oli keksittävä muita tapoja tavoitteenani silloin olleen vanhempien junioreiden valmennustehtäviin pääsemiseksi.

Tuolloin vastaus oli siirtyminen tyttöpuolelle. Siellä kilpailu parhaista pesteistä oli niin paljon kevyempää, että pääsin saman tien C-junioreiden SM-sarjajoukkueen vastuuvalmentajaksi.

Myöhemmin tyttöpuolen valmentajana pääsin etenemään valmentajaurallani huomattavasti nopeammin kuin olisi pojissa ollut koskaan mahdollista.

On huomattavasti helpompi pärjätä kilpailussa, jos saa valita vastustajat…

Kisa - aina ennenkin

Kuva: Phil ja Pat Gradwell (CC)

 

4. Olisitko valmis tekemään valmennusta ilmaiseksi huippuryhmässä?

 
Huomioiden monien seurojen taloudellisen tilanteen edullisella hinnalla kilpailu voi olla hyvinkin ratkaiseva tekijä muuten suhteellisen tasaisten koutsiehdokkaiden välillä. Varsinkin jos valmentaminen on sinulle puhdas harrastus, niin kannattaa miettiä seuraavaa kysymystä:

Olisitko valmis luopumaan kokonaan valmentajapalkkiostasi päästäksesi unelmiesi valmentajapostiin?

Näin aikoinaan toimin aloittaessani Koripalloliiton maajoukkuevalmentajan tehtävissä. Tuolloin kyseisistä hommista ei maksettu ollenkaan palkkaa, mutta kuitenkin halukkaita oli näihin pesteihin huomattavasti enemmän kuin voitiin  koutsistaffeihin ottaa mukaan.

Vaikka tein tuolloin päätyökseni valmennusta, niin maajokkuetehtävät koin niin kiinnostaviksi ja itseäni valmentajana kehittäviksi, että olin valmis niitä ilman palkkiota tekemään.

Esimerkki:

Seuralla X on A-junioreiden edustusjoukkueen valmentajaksi ehdolla seuraavat kolme suunnilleen saman tasoista ehdokasta:

  • Päätoimista pestiä hakeva koutsi, joka haluaa A-juniorien valmennuksen olevan puolet työnkuvastaan. Kustannukset seuralle palkkasivukuluineen 2000 euron kuukausipalkalla laskettuna 15 000 euroa kaudessa.
  • OTO-koutsi, joka on valmis hoitamaan homman markkinahintaisella 6000 euron kausipalkkiolla. Kustannukset seuralle palkkasivukuluineen 7500 euroa kaudessa.
  • Talkookoutsi, joka haluaa harrastuksekseen valmentaa huippujoukkuetta ja on valmis tekemään sen ilman korvausta. Kustannukset seuralle 0 euroa.

Minkä vaihtoehdon sinä näistä valitsisit seuran edustajan roolissa?

paras hinta - aina ennenkin

Kuva: Alan O´Rourke (CC)

 

5. Vähennä seuran riskiä ehdottomalla koeaikaa valmentajasopimukseen

 
Tämä kohta on erityisen käyttökelpoinen, jos sinulla on maine niin sanottuna ”Vaikeana valmentajana”, jolla joka vuosi menee sukset ristiin seurajohdon ja/tai vanhempien kanssa. Vaikka kuva olisi väärä, niin tällaisesta leimasta voi olla hankala päästä eroon.

Valmentajien palkkauksesta vastaavien pahimpia pelkoja on hankkia seuraan koutsi, joka aiheuttaa erinäköisiä tulipaloja läpi kauden. Siksi valintatilanteessa helposti otetaan turvallisempi vaihtoehto tehtävään.

Kätevä tapa vähentää riskiä seuralta on ehdottaa koeaikaa. Esimerkiksi yhdessä sovittu kolmen kuukauden jakso sopimuskauden alussa antaa valmentajalle mahdollisuuden näyttää soveltuvuutensa ja samalla antaen seuralle myös oikeuden purkaa sopimus koeajan säädösten mukaisesti, mikäli koutsi ei vastaa odotuksia.

koeaika

Normaaleissa työsopimuksissa koeaika on yleensä aina mukana ja siksi valmentajan postien ammattimaistuessa uskon tämän pykälän yleistyvän myös urheiluseuramaailmassa.

Toki koeaikaa käytettäessä molemmilla osapuolilla mahdollisuus irtisanoa sopimus käytännössä koeaikaan vedoten, joten seurajohdon kannattaa myös miettiä onko kyseinen pykälä enemmän riski vai mahdollisuus.

Mitkä sinun kokemuksesi mukaan ovat parhaat keinot saada huippuryhmä valmennettavaksi kovassa kilpailutilanteessa?

Kerro kommenttiosiossa ajatuksesi aiheesta.

Jos pidit kirjoituksesta, niin jaa eteenpäin helposti verkostoillesi ohessa olevien some-nappien avulla.
 
 
Ps. Kiinnostaako tutkinnon suorittaminen erityisesti urheiluseuratyöhön liittyen? Jos et lukenut viime viikolla julkaisemaani kirjoitusta Tässäkö sinulle tutkinto urheilu-uran tai urheiluseuratyön ohessa?, niin suosittelemaan tutustumaan siihen nyt.

Comments

  1. Jos nuorten valmentamisesta puhutaan niin nuo pestit, jossa valmennetaan ns. kovatasoista edaria, jossa on suuri ryhmä motivoituneita samanikäisiä nuoria ovat juuri niitä kaikkein helpoimpia paikkoja valmentajalle. Sopii hyvin hieman laiskalle ja mukavuusalueella pysyvälle valmentajatyypille.

    Jos oikeaa haastetta haluaa ja mitata todelliset taitonsa, täytyy mennä joukkueeseen, jossa on osa pelaajista on huippumotivoituneita ja lahjakkaita nuoria, osa vähemmän motivoituneita ja vähemmän aktiivisia. Osa pelaajista motivoituneista ja lahjakkaita, mutta 2-3 vuotta nuorempia kuin joukkueen vanhemmat pelaajat. Siinä kysytään sitä osaamista valmentajalta. Sellainen on ammattitaidolle aivan eri tason vaatimuksia asettava ympäristö, josta juniorivalmentaja myös oppii kaikkein eniten.

    • Kiitos Jusu kommentista.

      Olen monessa suhteessa samaa mieltä, että motivoituneiden edaripelaajien valmentaminen ei ole esimerkiksi treenien vedon osalta hankalimmasta päästä olevia hommia. Toisaalta odotukset sekä koutsilla, pelaajilla, vanhemmilla ja seurajohdolla on usein erittäin korkeat toiminnalle. Tämä asettaa sitten omat vaikeuskertoimensa koko projektille, jollaisia taas ei matalamman kilpailutason joukkueissa ilmene.

      • Kyllä ilmenee. Ei välttämättä seurajohdon puolelta, mutta vanhempien ja ainakin osan pelaajien kohdalta. Myös siinä suhteessa tarjolla hyvin ristiriitainen ja moniärsykkeinen ongelmakenttä.

  2. Hyviä poitteja blogissa. Sinänsä tuo ongelma koskee tosiaan lähinnä etelän ja suurten kaupunkien tilannetta.

    Maakunnissa tilanne usein on sen kaltainen kuin “Jusu” kirjoitti. Pelaajamäärät ovat sen verran pieniä, ettei erillisiä kilpa- ja haastajaryhmiä pysty tekemään. Hyvä että pelaajat jotenkin riittävät ylipäätään joukkueen pyörittämiseen. Usein nostetaan paljonkin nuorempia mukaan johinkin vanhempien ryhmään pelaajapulan takia. Tämä tietysti on valmennuksellisesti haastavaa, koska jo pelkästään fyysiset kehityserot ovat murrosikäisillä normaalistikin suuria, saati sitten jos ikäero on vuosia. Pelaajat itse haluvat yleensä kehittyä omaan huippuunsa iästä huolimatta ja tietysti pelejäkin pitäisi pystyä voittamaan, että sekä pelaajat ja vanhemmat pysyvät tyytyväisenä. Dropouttia ei kaivata noissa joukkueissa mukaan yhtään, koska koko joukkue saattaa helposti lakata olemasta jos asiat hoidetaan huonosti. Pääasiallinen tavoite kuitenkin on kehittää niistä kirjavista pelaajista hyviä pelaajia aikuistasolle. Erittäin haastavaa kokonaisuus valmentajalle.

    Onneksi Suomessa taitaa kuitenkin riittää hyviä valmentajia, koska jos katsoo esim. viime vuoden Susijengin miehitystä niin useita maakuntien kasvatteja on mukana. Hyvä työ siis jatkukoon.

Speak Your Mind

*