Vaikeuksia löytää seuraanne riittävästi erinomaisia valmentajia? Hep! – testillä siirrät ongelman historiaan

Pula hyvistä ohjaajista on urheiluseurojen isoimpia pullonkauloja ja suurimpia esteitä entistä laajemman sekä laadukkaamman toiminnan tarjoamiseksi jäsenistölleen.

Seurakäynneillä usein kuulemani viesti on tiivistettynä:

Kun vain olisi enemmän erinomaisia valmentajia, niin kaikki olisi seurassamme helpompaa…

Erityisesti tämä haaste tulee esille muiden kuin kilpaurheilullisesti menestyvien ryhmien suhteen.

Ikäluokan ykkösjoukkueisiin useimmiten löytyy osaavia ja motivoituneita valmentajia, mutta esimerkiksi kakkosjengien tai kerran viikossa treenavien harrasteryhmien osalta liian moni seuraa antaa vanhemmille seuraavan selityksen:

Me kyllä kysyttiin kaikkia, mutta kukaan ei suostunut lähtemään ryhmän valmentajaksi.

tai

Ei meiltä ikävä kyllä löytynyt muita kuin tämä A-juniori-ikäinen ilman ohjauskokemusta oleva kaveri joukkueen valmentajaksi, mutta hän on kyllä todella innokas…

Pahimmillaan seurauksena on koko joukkueen toiminnan loppuminen, jos ei sopivaa ohjaajaa löydy.

Jos ei perinteisillä keinolla seurassasi valmentajapula ratkea, niin olisiko aika kokeilla jotain ihan uutta?
 
 
Blogi - aina ennenkin - urheiluseurat

Nopea ja tehokas menetelmä erinomaisten valmentajien hankintaan

 
Kokenut urheiluseuratyön ekspertti ja ammattivalmentaja Petri Selkee on kehittänyt valmentajien hankkimiseen innovatiivisen ratkaisun nimeltä Hep! – testi.

Kun kuulin ystävältäni Petriltä ensimmäistä kertaa aiheesta, niin olin äimistynyt sen yksinkertaisuudesta ja tehokkuudesta myös haasteellisimpien ryhmien osalta.

Menetelmä toimii kuin se legendaarinen vanhan ajan junan vessa ja vie normitilanteessa aikaakin vain alle 5 minuuttia:
 

Hep! – testi

  • Tavataan potentiaalinen auki olevaan valmennustehtävään erinomaisesti sopiva valmentaja.
  • Olennaista on välttää periaatteellisista syistä heikompitasoisten joukkueiden kanssa toimimisesta kieltäytyvät tyypit.
  • Parhaita kandidaatteja taas ovat valmentajat, joilla on osaamista, motivaatiota ja vuorovaikutustaitoja sekä pankkitilillä vielä tilaa merkittävälle määrälle lisäeuroja.
  • Kerrotaan seuran tarve esimerkiksi kerran viikossa ryhmän ohjaamisesta tiistai-iltaisin klo 18-19 koulun X liikuntasalissa.
  • Kuunnellaan valmentajan peruslätinät ajanpuutteesta,“ei ehkä ole minulle kiinnostavin ryhmä”, yms.
  • Startataan varsinainen Hep! – testi kertomalla koutsille säännöt:

Alan nyt luettelemaan tuntipalkkaa 15 eurosta ylöspäin.

Huuda Hep! kuuluvasti siinä vaiheessa, kun palkkio on sinusta sopiva tehtävä huomioiden.

15 euroa, 20 euroa, 25 euroa, 30 euroa, 35 euroa, 40 euroa, 45 euroa, 50 euroa…

aina ennenkin - blogi - mikko mäntylä

Allekirjoitetaan valmentajasopimus kyseisellä korvauksella, kätellään ja lähdetään kakkukahveille juhlistamaan juuri solmittua diiliä.

Kumma kyllä sekä Petrin suorittamissa että omissa testeissäni on yleensä aina löytynyt lukema, jolla valmentaja on suostunut kyseessä olevan homman ottamaan vastaan… ;)
 

“Mutta milloin se Hep! oikein kuuluu eli onko tämä aikuisten oikeasti toteutettava malli?”

 
Useammalle kymmenelle henkilölle tehtyjen testien jälkeen on löytynyt kaksi selkeää hintaluokkaa, johon valmentajien itsensä asettamat tuntipalkkiot tuntuvat asettuvan:

  • Ensimmäinen Hep! – taso on 20-30 euron haarukassa. Tässä vaiheessa muun muassa opiskelijat yleensä ovat hyvinkin kiinnostuneita ottamaan vastaan minkä tahansa ryhmän ohjaamisen.
  • Toinen Hep! – taso tulee yleensä 50 euron tietämissä ja tällä tuntihinnalla lähtee moni jo aivan huipputason ammattilainenkin esimerkiksi harrasteryhmiä vetämään.

aina ennenkin - blogi - urheiluseura

Kuva: Images of Money (CC)

Jos hyviä tasavahvoja valmentajaehdokkaita on useita, niin liittäisin testiin vielä yhden lisäyksen seuraavaan tyyliin:

Olet yksi tarkasti harkitsemistamme kolmesta ehdokkaasta tähän valmennustehtävään.

Tulemme valitsemaan sen ohjaajan, jonka tuntipalkkapyyntö on matalin.

Haluamme kuitenkin ehdottomasti sinun olevan tyytyväinen korvaukseesi, joten älä valitse sellaista palkkiotasoa, että olet pettynyt mahdollisesti saadessasi diilin.

Tällaisella systeemillä uskoisin löytyvän seuran kannalta todennäköisesti paras hinta-laatusuhde valmentajan tuntipalkan suhteen.
 

Mutta mitä tällaiset valmentajapalkkiot tarkoittaisivat kausimaksujen osalta?

 
Tämä on erittäin olennainen kysymys huomioiden lasten liikuntaharrastusten kustannusten viimeaikaisen huolestuttavan kehityksen.

Vastaus saattaa olla yllättävä:

Oikein käytettynä tällainen Hep! – testillä hankittava 20-50 euron tuntipalkkainen valmentaja auttaisi monia seuroja laskemaan kausimaksuja.

Olen viime aikoina tutustunut tarkemmin 15 urheiluseuraan ja yksi edullisimmasta sekä samalla laadukkaimmista vastaan tulleista kokonaisratkaisuista harrasteryhmien osalta on ollut seuraavanlainen:

  • Tuntipalkkionsa itse määritelleet osaavat vetäjät hoitavat koko kauden laadukkaasti ryhmiensä osalta annettujen seuran linjausten mukaisesti.
  • Seuran luottamushenkilöiden tehtäväksi jää lähinnä vain kuunnella ylistävää palautetta vanhemmilta toiminnasta.
  • Koska tällainen ohjaaja on helppo ja nopea palkata, niin prosessin voi hoitaa luottamushenkilöt. Ei ole siis tarvetta palkata toimihenkilöä tätä tehtävää hoitamaan, kuten usein on tapana.
  • Säästyy kilpaileviin seuroihin verrattuna kymmeniätuhansia euroja hallintoihmisten palkkakuluissa ja olennaisin eli toiminta on kuitenkin huippulaadukasta.
  • Kerran viikossa harjoittelevat ryhmät maksavat harrastajille tällaisella toimintamallilla 20 euroa kuussa eli todella edullista huomioiden valmennuksen ammattilaistasoisen laadun.

aina ennenkin - blogi - mikko mäntylä

Kuva: Images of Money (CC)

 

Kolme lisäbonusta seuralle käytettäessä palkkioonsa tyytyväisiä valmentajia

 

Bonus 1:

Osaava tuntipalkkainen ohjaaja on yleensä jo valmiiksi koulutettu ainakin kalliimpien perustutkintojen osalta. Tämä säästää yllättävän monta tuhatta euroa versus perinteinen malli, jossa seura kustantaa usein alusta loppuun uuden koutsin koulutuksen.
 

Bonus 2:

Erinomainen vetäjä ei aiheuta ”tulipaloja” seurassa samalla tavalla kuin hommiinsa epäpätevä tai motivaatiorajoitteinen. Tällöin poistuu tai ainakin merkittävästi vähenee myös tarve hankkia toimihenkilöitä ongelmia selvittelemään.

Seuran tulipalot - Aina Ennenkin - Mikko Mäntylä - Blogi - Urheiluseura

Kuva: Loco Steve (CC)

Jos seura säästää esimerkiksi valmennuspäällikön vuosittaiset kokonaiskulut noin 40 000 euroa 2500 kuukausipalkalla laskettuna, niin vaihtoehtoiset korotetut ohjaajapalkkiot alkavat todennäköisesti tuntua aika pieniltä kustannuksilta.

Puhumattakaan siitä seuran aktiivien paremmasta henkisestä jaksamisesta, kun ei tarvitse koko ajan olla tyytymättömien ihmisten valituksia kuuntelemassa eri suunnista.
 

Bonus 3:

Tämä malli on helposti skaalattavissa, jos seuran toiminta muuttuu entistä suositummaksi.

Osoituksena kuntokeskusmaailma, jossa freelance pohjalta toimivien ohjaajan palkkiot pyörivät tietääkseni juuri noin 20-50 euron hujakoilla.

Tämä vahvan nopean kasvun mahdollistanut tarina näkyy hyvin Suomen Kuntoliikuntaliiton Kuntokeskus Barometrissa vuodelta 2010 (sivu 5):

Kansallisen liikuntatutkimuksen 2009-2010 mukaan urheiluseuroissa liikkuvien osuus on 2000-luvun ajan vain hivenen noussut (12 %:sta 14%:iin). Samalla ajanjaksolla yritysten tarjoamien liikuntapalveluiden käyttäjien määrä on yli kolminkertaistunut (4%:sta 15%:iin)

Miksi emme seuroissa ottaisi oppia erityisesti harrasteliikunnan toteuttamisessa yrityspuolelta, jos omat nykyiset ratkaisumallimme eivät toimi riittävän hyvin?

Urheiluseuratoiminnan murheellinen lisenssimäärien kehitys noin 13-vuodesta eteenpäin aiheutuu kokemukseni mukaan pääosin kyvyttömyydestä tarjota kyseisen ikävaiheen tarpeisiin vastaavaa toimintaa.

Valmennus hinnat tyytyväisyys hinta-laatu-suhde valmentaja Mikko Mäntylä aina ennenkin urheiluseura seurajohtaja

Yhteenvetoa:

Ratkaisemalla erinomaisten valmentajien riittävyyden haasteen Hep! – testillä tai jollakin muulla nykyisestä poikkeavalla mallilla mahdollistetaan samalla myös uudenlaiset ratkaisut ja tulokset.

Mitä jos tulevalla kaudella seuranne vanhempainillassa kerrottaisiin:

Voimme ylpeinä todeta, että kaikissa kilpa- ja harrasteryhmissämme on tänä vuonna erinomaiset valmentajat

Lopuksi vielä viimeinen tärkeä kysymys…

Missä kohdassa Sinä huutaisit Hep! kerran viikossa valmennushommiin harrasteryhmään kysyttäessä? :)

Liity maksuttoman uutiskirjeen tilaajaksi alla olevan lomakkeen täyttämällä ja saat kätevät viikottaiset blogiyhteenvedot sähköpostiisi.

Jos pidit kirjoituksesta, niin jaa eteenpäin helposti verkostoillesi ohessa olevien some-nappien avulla.

Comments

  1. pentti markkanen says:

    hep taas naulan kantaan samoja asioita olen funtsinut.

    Hyvää alkanutta viikkoa 11
    pentti m.

  2. Tommi Vitikainen says:

    Ymmärsin, että valmennus-ym. päällikköitä ei tarvita, jos seurassa on vain hyviä valmentajia. Ymmärsinkö oikein?

    • Jos taloudelliset resurssit ovat rajalliset ja valintoja on tehtävä, niin valitsisin lähtökohtaisesti aina ennemmin paremmat valmentajat kuin palkatun valmennuspäällikön. Olennaisinta valmennustoiminnan laadulle on kuitenkin aina loppujen lopuksi kuinka hyvät vetäjät päivittäin treenejä ja otteluita vetävät.

      • Tommi Vitikainen says:

        Eilinen vastausyritykseni taisi mennä pieleen, joten yritetäänpä uudestaan…

        Mua jäi vaivaamaan kaksi asiaa: vaikka kyse on tietenkin resursseista, ei mielestäni saa olla sellainen tilanne, että on joko hyvät valmentajat, eikä valmennuspäällikköä tai huonot valmentajat ja vp.

        Jos vp puuttuu, kenen vastuulla kokonaisuus on, puheenjohtajanko? en ainakaan itse olle törmännyt kovinkaan moneen aktiivisesti kentällä toimivaan pj:aan. Heitä olisi kuitenkin aina silloin tälllöin tarvittu, kun nämä “huippuvalmentajat” ovat alkaneet kulkea omia polkujaan ja tulipaloja on syttynyt kuitenkin.

        Toinen asia, joka mietitytti, on se, että ketä nämä huippuvalmentajat ovat. Oman käsitykseni mukaan niihin luetaan (opetus)alalle koulutetut lajia itse aktiivisesti harrastaneet henkilöt. Mistä he saavat elantonsa, jos eivät ole seurassa töissä. Tekevät muita töitä ja sitten käyvät vetämässsä pari ryhmää viikossa, niinkö? Veikkaan, että motivaation kanssa voi olla vähän niin ja näin, jos oma lapsi ei ole mukana…

        Itse teen töitä sekä vp:nä että valmentajana ja tuntuu, että pärjään paremmin valmentajana, koska seurat eivät ole siinä tilanteessa, että pystyisivät valkkaamaan vain parhaat valmentajat, jotka sitoutuisivat toimimaan seuran arvojen ja ohjeiden mukaan. Täällä päin niitä tuskin saisi rahallakaan, koska ammattilaisia ei liiemmin ole. En tiedä, olisiko tulijoitakaan muualta Suomesta…

        • Hyviä pointteja Tommi.

          Olen itse ollut puheenjohtajana seurassa, jossa harrasteryhmiä ovat vetäneet hyvällä tuntipalkkiolla rekrytoidut ohjaajat. Kahtena puheenjohtajavuotenani ei ollut yhtään kertaa tarvetta millään lailla puuttua ryhmien toimintaan. Kun homma toimii eli on lupausten mukaista ja osallistujat tyytyväisiä, niin ei tarvita seurassa välttämättä yhtään toimihenkilöä.

          Erilaisiin kerran ja tai muutaman kerran viikossa toimiviin ryhmiin saa päteviä valmentajia muun muassa liikunta- ja kasvatusalan ammattilaisista juuri kunnon korvauksella. Kannattaa kysyä varsinkin sellaisia hyviä tyyppejä, jotka eivät nyt ole ollenkaan toiminnassa mukana. Siis kuntokeskusten tapaan freelance-verokortilla tai toiminimellä laskuttavia OTO-ihmisiä.

          Testasin viime maanantaina yhdessä koulutuksessa kolmelta pöydässä istuneelta yllä olevat kriteerit täyttäneeltä henkilöltä, millä hinnalla lähtisivät vetämään kerran viikossa tunnin kestoista harrasteryhmää omassa lajissaan. Kaikki olivat valmiita kyseiseen kaltaiseen hommaan ja tuntipalkan osalta pyynnit vaihtelivat 20-50 euron välillä.

          Hyvin palkatuilta ohjaajilla motivaatio tulee ammattilaisen työetiikasta. Ja jos ei työn jälki seuraa miellytä, niin tällaiseen tehtävään on helppo löytää uusi tekijä, kun euroja voi lyödä tiskiin.

          Näin ymmärtääkseni esimerkiksi juuri Kuntokeskukset hankkivat satoja freelance-ohjaajia viikoittain pyöriville lukuisille tunneilleen.

          Ammattilaisia ei ole monessa lajissa juuri sen vuoksi, että palkkiot eivät olle ammatin aikuisten oikeasti mahdollistavalla tasolla usein edes osa-aikaisesti, puhumattakaan kokopäiväpesteistä.

          Alla on Kuntokeskusbarometristä poimittuna faktoja, millaiseksi harrasteliikuntapuoli on kasvanut yrityspuolella. Urheiluseuroilla on samat mahdollisuudet halutessaan luonnollisesti luoda uudet markkinat ohjaaja puolelleen:

          Arvioiden mukaan kaupalliset kuntokeskukset työllistävät tällä hetkellä Suomessa 5.500-6.200 henkilöä, joista noin neljäsosa työskentelee kokopäiväisesti.

  3. Kettu Repolainen says:

    Kirjoitus antaa kyllä aika ruusuisen kuvan siitä että näin niitä ohjaajia nyt vaan jostain ilmestyy. Kyllä se pätevien ohjaajien määrä on melko vakio ja vaikka kuinka heppiä huutelee niin jos kaikki kivet on käännetty niin ei niitä mistään maagisesti ilmesty. Tähän tietty vaikuttaa talousalueen koko huomattavasti.

    Kuinka seuran hallinnonpuolen palkattujen henkilöiden määrään ja tarpeeseen vaikuttaa se että valmentajat on päteviä kuten teksti antaa ymmärtää? Entä mitäpä on todellisuus jos valmennuspäällikköä ei ole valvomassa linjauksen toteuttamista ja jatkokouluttamassa valmentajia, toteuttavat aina hyvät palkatutkaan valmentajat linjauksia jos mitään kontrollia ei ole?

    Rahalla saa helpommin valmentajia, mutta kun raha on ainoa motivaattori koutsille, voi myös olettaa että hän ei itsestään 110% jokaiseen harjoitukseen jätä.

    Aiemmat kirjoituksesi ovat olleet hyviä, mutta tästä annan nyt kritiikkiä, koska mielestäni moni kertomasi asia on kaukana todellisuudesta isossa kuvassa.

    • Kiitos kommentista ja hyvistä kysymyksistä. Koetan alla vastata niihin omat näkemykseni.

      Ohjaajien määrä on pitkälti vakio niin kauan kuin rakenteellisesti toimitaan kuten ennen. Kuntokeskuspuolen yli kolminkertaistuminen 10 vuodessa palkatuilla vetäjillä on esimerkki siitä, että mahdollisuus saada ammatti / lisätoimeentuloa harrasteliikunnan vetämisestä myös kasvattaa ohjaajien tarjontaa räjähdysmäisesti.

      Olen kuullut urheiluopistoilla toimivilta, että aikuisliikunnan ammattitutkinnoille on parhaimmillaan huomattavasti enemmän tulijoita, kuin voidaan ottaa vastaan. Samaa tunkua ei ole lastenliikuntaan tai seurajohtamisen erikoistumisosille.

      En näe mitään syytä, miksi varsinkin harrasteryhmiin ja kakkosjoukkueisiin sama malli ei voisi toimia ympäri Suomen urheiluseuroissa. Maksamalla kunnon tuntipalkan löytyy aivan uusi kohderyhmä, jotka valmennustehtäviin voivat lähteä.

      Olen useammassa seurassa myös ollut käytännössä toteuttamassa tällaista artikkelin kaltaista mallia. Eli ei pelkkää filosofointia, vaan käytännön kokemukseen ja tuloksiin perustuvaa.

      Muun muassa kerran toiminnanjohtajana olen lopettanut valmennuspääliköiden postit, ottanut nämä hommat itselleni muiden töiden lisäksi ja siirtänyt resursseja valmentajien palkkaukseen. Tuloksena kyseinen seura oli vuoden päästä sekä laadullisesti että pelaajamäärällisesti Suomen kärkipäätä ja huomattavasti lähtötilannetta paremmassa kunnossa. Varsinkin harrasteryhmissä ja kakkosjoukkueissa palkattujen valmentajien lisääminen aikaan sai huikean kehityksen toiminnan laadussa.

      Kun ryhmissä on riittävän hyvät vetäjät, niin isot linjaukset voidaan tarvittaessa tehdä vaikka luottamushenkilöiden toimesta tai projektimaisesti palkatulla toimihenkilöllä. Myös tällaisista malleista on henkilökohtaista kokemusta.

      Rahalla kun hankkii pätevän ammattilaisen vetämään joukkuetta, niin voi vaatia ihan jo työnantajana haluamaansa laatua toiminnalta. Uskaltaisin esimerkiksi väittää, että kuntokeskusten palkatut ryhmäliikunnan ohjaajat vetävät keskimäärin parempia treenejä, jos vertaamme urheiluseurojen harrasteryhmien ohjauksen tasoon.

      Tällä hetkellä noin 10 seuran kanssa eri lajeista toimivana olen nähnyt myös isot haasteet perinteisessä valmennuspäällikön toiminnassa. Paljon organisaatioissa panostetaan linjausten tekoon ja sitten niiden jalkautus törmää itsenäisiin valmentajiin, jotka vetävät esiin “kun saan niin huonoa palkkiota / teen talkoilla, niin hoidan tämän valmennuksen muuten juuri niin kuin haluan…” – kortin. Seurajohto on usein vaikeassa välikädessä, kun ei uskalla vaatia linjausten noudattamista pelätesssään koutsin lähtevän. “Eihän meillä ole ketään Kaken tilalle, joten pakko kai meidän on antaa sen touhuta omalla tavallaan…”.

      Eli mikään systeemi ei tietenkään ole automaattisesti hyvä tai huono ja aina riippuvainen seuran kokonaistavoitteista, lähtötilanteesta ja resursseista. Mutta jos nykyinen malli ei toimi, niin kehotan kyllä avoimin mielin kokeilemaan myös muuta “kuin sitä samaa vanhaa vähän enemmän ja kovempaa”.

  4. Hyvä kirjoitus ja hyviä kommentteja. Itsensä hinnoittelussa on voimaa.

    Kommenteissa esille tuodut ongelmat kuulostavat osittain “liikaa ja liian nopeasti” -ongelmilta ja uskottavuuden puutteelta valmennuslinjaa kohtaan.

    HBR kirjoitti vastikään “hire slow, fire fast”, mikä saattaisi tarjota joitain ratkaisunavaimia.

Trackbacks

  1. […] Vaikeuksia löytää seuraanne riittävästi erinomaisia valmentajia? Hep! – testillä siirrät on… […]

  2. […] Vaikeuksia löytää seuraanne riittävästi erinomaisia valmentajia? Hep! – testillä siirrät on… […]

Speak Your Mind

*