Urheiluseuran varainhankinta – Kertomus 30000 euron oivalluksesta

Taas oli tulossa se hetki vanhempainkokouksessa, jolloin tunnelman kiristyminen oli selvästi aistittavissa.

Seuran puheenjohtaja Tiina pitäisi kohta perinteisen motivointipuheensa tukemaan hallituksen tulevaksi kaudeksi päättämää varainhankinnan myyntituotetta.

Viimevuotinen katastrofi oli vielä kirkkaana 2002-syntyneiden joukkueen vanhempien mielissä. Termi ”mennä pipariksi” oli saanut aivan uuden merkityksen perheiden tuskaillessa kymmenien leivonnaisrasioiden takkuilevan myynnin kanssa.

Huhujen mukaan joukkueenjohtaja Timo oli hermostuttuaan lähettämään jatkuvia myyntikehotuksia ostanut kaikki joukkueen kiintiössä olleet loput piparit itselleen.

Oli kuulemma autotallin yksi nurkka niitä edelleen täynnä ja firman palaverien tarjoilut turvattu seuraavaksi kahdeksi vuodeksi, jos asiaa myönteisesti halusi ajatella.

Tuottokin oli ollut todella minimaalinen eri välikäsien otettua osansa potista. Tulevaa eurojen keräämistä ei siis todellakaan vanhempien keskuudessa odotettu intoa täynnä kuin ilmapallot.
 

Urheiluseuran varainhankinta - piparit

Kuva: Iryna Yeroshko (CC)

 

“Kolme syytä, miksi vanha varainhankinnan malli ei voi enää jatkua seurassamme”

 
Nyt puheenjohtaja Tiina kuitenkin aloitti tavalla, joka herätti selvästi paikallaolijan mielenkiinnon:

Päätimme viimeisimmässä hallituksen kokouksessa, että tänä vuonna myös varainhankinnan tulee omalta osaltaan tukea uutta strategiaamme ”Keskiössä ainoastaan harrastuksen laadun kehittäminen vuosina 2014-2016”.

Tämän vuoksi emme ota perinteiseen mallin mukaisesti mitään tuotteita myyntiin, vaan lähdemme keräämään euroja tavalla, joka 2006-syntyneiden joukkueessa tuotti helposti jo ensimmäisen kahden viikon aikana 9000 euroa.

Viimeistään nyt kaikkien läsnäolijoiden silmät olivat nauliintuneet puheenjohtajaan ja odottavat ilmeet kertoivat halusta kuulla lisää.

Tiina jatkoi.

“Ennen kuin menen tämän vuoden malliin haluan tuoda esiin kolme syytä, jotka saivat hallituksen päätymään tähän linjaukseen

Ensimmäiseksi palaute teiltä vanhemmilta kevään tyytyväisyyskyselyssä oli suoraan sanottuna aika murskaava. Varainhankinta sai huonoimman arvosanan kaikista osa-alueista seurassamme.

Viesti oli selkeä:

Emme halua myydä pipareita, wc-papereita, tekstiilejä tai ylipäätänsä mitään tuotteita muutenkin kiireisessä arjessamme.

Toiseksi tuotto suhteessa vaivaan on ollut luvattoman heikko sekä joukkueille että seuralle. Palautteen perusteella eurojen kerääminen kokonaisuudessaan on tainnut olla miinusmerkkistä hommaa fiiliksen huomioiden.

Tekijöitä ei ole liikaa tällä hetkellä seurassamme muutenkaan ja uusia ei ole jonossa oven takana, kuten varmaan tiedätte. Lisäksi nykyiset puuhaihmiset alkavat olla ovat aika lopussa erilaisten projektien keskellä. Tästä syystä olemme päättäneet lopettaa kaiken “sälän” ja keskittyä vain olennaiseen.

Kolmantena ja ei vähäisimpänä tekijänä seuramme rahastonhoitajamme Teija kertoi koulutuksesta palattuaan, että luultavasti tekemämme myyntityö ei ole verovapaata, vaan elinkeinotoiminnaksi laskettavaa. Tarkistimme asian vielä VALO:n nettisivuilta ja siellä viesti oli samankaltainen:

Tavanomaisten kulutustavaroiden myynti on sen sijaan usein elinkeinotoimintaa. Esimerkiksi tekstiilien myynti on verotuskäytännössä usein katsottu elinkeinotoiminnaksi.

Verotarkastuksen osuessa seuraamme myyntimme käytäisiin läpi pahimmillaan kuuden vuoden ajalta ja jos tulkittaisiin elinkeinotoiminnaksi, niin maksattomat arvonlisäverot korotuksineen olisivat kymmeniätuhansia euroja.

Ison seuralle aiheutuvan rahallisen riskin lisäksi meitä hallituksessa istuvia ei myöskään kauheasti kiinnosta joutua vastuuseen tällaisista asioista.”
 

Verot - Urheiluseuran varainhankinta

Kuva: 401K  (CC)

Nyt oli kokoustilassa aivan hiljaista.

Jokaisen kolmen kohdan aikana tulleet lukuisat pienet nyökkäykset kuitenkin kertoivat, että vanhemmat olivat samoilla linjoilla Tiinan kanssa.
 

Mutta mitä tilalle?

 
Nyt kun Tiina oli saanut kaikkien läsnäolijoiden jakamattoman huomion osakseen oli aika kertoa lisää.

“Kuten aikaisemmin jo mainitsin, niin seuramme on valinnut seuraavan kolmen kauden ajaksi päätavoitteekseen keskittymisen toiminnan laadun parantamiseen. Kaikki mikä ei tue tätä tavoitetta lopetetaan ja panostamme vain asioihin, jotka ovat linjassa tavoitteemme kanssa.

Pohdittuamme varainhankintaamme menneinä vuosina päädyimme sen enemmänkin vieneen resursseja olennaisesta kuin tuoneen. Siksi päätimme lanseerata tilalle kaiken muun aikaisemman korvaavan kampanjan:

Yksi harrastaja enemmän joka ryhmään!

Nyt luentosalin valtasi ihmettelevä hiljaisuus. Mitä kampanja oikein tarkoitti käytännössä sekä konkreettisten eurojen osalta?
 

Urheiluseuran varainhankinta - kysymys

Kuva: Colin Kinner (CC)

 

Lähtötilanteen perusteellinen kartoitus toi esiin…

 
Tiina huomasi hämmentyneet ilmeet ja jatkoi.

“Antakaa kun hieman avaan asiaa, niin uskon kaikkiin kysymyksiin tulevan vastaukset.

Lähdimme miettimään aihetta siis uudesta strategiastamme käsin, jossa laadukas toiminta jokaiselle harrastajallemme on siinä kuuluisassa keskiössä. Jotta tietäisimme lähtötilanteen, niin ensiksi oli selvitettävä missä jamassa olimme tällä hetkellä numeroiden valossa.

Seuran jäsenrekisterivastaava Matti teki ison työn excelinsä kanssa ja sai lopputulokseksi seuraavaa:

Viimeisen 10 vuoden aikana jäsenemme ovat olleet seurassamme tyypillisesti keskimäärin 3,8 vuotta. Euroiksi muutettuna tuo tekee kausimaksutuloina noin 3000 euroa per pelaaja tuolta ajanjaksolta.

Tämä summan suuruus löi suoraan sanottuna koko hallituksen ällikälle. Se nimittäin tarkoitti meidän kokoisessa 35 joukkueen seurassa 105 000 tuhannen kumulaativista tuottoa pitkällä aikavälillä, jos saisimme yhden jäsenen lisää per ryhmä.

Kulut kun eivät nouse ollenkaan, jos ryhmään pelaajamäärä kasvaa yhdellä, puhdasta katetta siis jokainen lisäeuro”

Aina kriittiseksi tiedetty vanhempi Anssi pyysi nyt puheenvuoron:

“Mutta tuossa siis puhut tuotosta pitkällä aikavälillä, paljonko seuramme kassaan tulee tulevalla kaudella mikäli tavoitteessa onnistumme?”

Pikkaisen yli 30 000 euroa vuodessa oli Tiinan vastaus.

Ja kannattaa lisäksi pitää mielessä, että yhtään mahdotonta ei ole saada pelaajamääriä nousemaan 2-3 per ryhmä, jolloin ylimääräiset tulot luonnollisesti kaksin- tai jopa kolminkertaistuvat…”
 

Urheiluseuran varainhankinta - rahaa

Kuva: Tax Credits (CC)

 

“Miksi ihmeessä tätä ei ole tehty jo aikaisemmin?”

 
Anssi jatkoi kysymyksellä:

“Jos tämä on kertomasi mukainen lähes kultakaivokseen verrattava urheiluseuran varainhankinta keino, niin miksi tätä ei ole toteutettu jo tuhansia piparipurkkeja sitten?”

Tiina ymmärsi suhteellisen suoran Anssin piikin viime vuoden puihin menneeseen myyntiprojektiin viitaten, mutta provosoitumatta vastasi hymy huulilla:

“Olet Anssi ihan oikeassa kysymyksesi kanssa, samaa me hallituksessa päivittelimme nämä luvut nähtyämme.

Päätimme nyt siis ottaa tämän ”Yksi harrastaja enemmän joka ryhmään!” –kampanjan keihäänkärjeksi kaikessa toiminnassamme ja olemme aloittaneet työn muun muassa valmentajien kanssa aiheesta.”
 

“Mutta mitä valmentajat ovat mieltä tästä uudesta linjauksesta?”

 
Seuraava kysymys yhdeltä vanhemmista Marjalta olikin juuri tästä aiheesta:

“Miten valmentajat ovat suhtautuneet tähän uuteen tavoitteeseen, kun he perinteisesti ovat olleet lähinnä ajamassa ryhmien pienentämistä paremman laadun saavuttamiseksi?”

“Taas erinomainen kysymys!” jatkoi Tiina.

“Samaa kysyimme hallituksessa valmennuspäälliköltämme Juusolta, kun hän oli pitänyt valmentajaillan aiheen tiimoilta koutseillemme.

Juuson mukaan aluksi oli kuultu hyvin kriittisiä kannanottoja. Tämä oli toki luonnollista ottaen myös huomioon entisen kulttuurimme, jossa johtoajatuksena oli aina ollut:

Valmentajat vain valmentavat ja heille ei nämä talousasiat kuulu.

Kun Juuso oli avannut tarkemmin hallituksen tavoitteen mahdollisen saavuttamisen taloudellisia vaikutuksia valmennustyöhön tulevaisuudessa, niin oli kuulemma yht´äkkiä löytynyt vain myötämielisiä henkilöitä kampanjalle.

Lisäksi oli samantien alkanut syntyä toteutusmalleja, joilla saataisiin uusia pelaajia nuorimpiin ryhmiin ja vanhemmissa drop-outtia nykyistä matalammaksi.”

Nyt Anssin epäilys heräsi ja käsi nousi taas kysymyksen merkiksi:

“Ja millähän taikatempulla Juuso sai tuon muutoksen mielipiteissä aikaan?”
 

Urheiluseuran varainhankinta - taikatemppu

Kuva: David Blackwell (CC)

 
Tiina hymyili, tätä kysymystä ja tilaisuutta kertoa hallituksen toisesta merkittävästä päätöksestä hän oli odottanut koko illan:

“Juuso mainitsi valmentajille seuran tehneen myös linjauksen, että uuden strategiamme mukaisesti saatavat lisätulot käytetään pääasiassa uusien puolipäiväisten valmentajien palkkaamiseen, stipendeihin valmentajakoulutuksiin ja seuratoimijoiden kevään palkintomatkaan.”

Jos onnistumme saamaan jokaiseen ryhmään edes tuon yhden uuden jäsenen, niin voimme hankkia halutessamme saman tien kaksi uutta puolipäiväistä valmentajaa 1000 euron kuukausipalkalla.

”Jostain syystä tämän jälkeen ei tarvinnut Juuson enää enempää myydä uutta linjausta koutseille” kertoi Tiina hymyillen.
 

Urheiluseuran varainhankinta - Coach

Kuva: Jim Larrison (CC)

 

“Miten tämä hieno idea muuttuu sanoista teoiksi ja lopulta euroiksi?”

 
Joukkueen rahastonhoitaja ja tarkkana käytännön ihmisenä tunnettu Minttu näytti mietteliäältä pyytäessään puheenvuoroa:

Mutta miten me tuohon ”yksi harrastaja enemmän per ryhmä” tavoitteeseen konkreettisesti päästään?

Nyt oli Tiinan aika valottaa hallituksen suunnittelema kokonaisprosessi steppeineen:

“Tärkeintä on, että kaikille on seurassa selkeä mitä maalia kohti olemme kulkemassa. Siksi samanlainen palaveri kuin tämä täällä tänään pidetään jokaisessa 35 ryhmässämme sähköposti- ja nettitiedotuksen lisäksi lähiviikkojen aikana. Hallituksen jäsenet jalkautuvat näitä vetämään.

Hallitus päätti myös lanseerata ”Maksuton kokeilukuukausi ympäri vuoden” –mallin, joka tulee käyttöön heti. Eli loimme helpon markkinointikeinon toiminnallemme.

Käytännössä toivommekin vain teiltä kaikilta läsnä olevilta, että kerrotte seuramme toiminnasta ja tästä maksuttomasta kokeilumahdollisuudesta sopivan tilaisuuden tullen lähipiirissänne.

Jos kaikki tämän joukkueen noin 30 vanhempaa mainostavat seuramme ryhmiä edes yhdelle potentiaaliselle henkilölle, niin onnistumisprosentiksi riittää 4% tavoitteemme saavuttamiseksi. Tällä metodilla 2006-syntyneiden joukkueessa saatiin jo kolme uutta pelaajaa mukaan.

Olemme myös saaneet yhteistyötaholtamme Virtasen Markkinointitoimistolta ilmaiseksi näyttävät esitteet sekä paperi- että digiversioina maksuttomasta kuukaudesta, joita on mainio jakaa esimerkiksi sähköpostilla ja sosiaalisenmedian kanavissa. Nämä ovat kaikki ladattavissa  nettisivujemme materiaalit –kohdasta.”

Katsellessaan hymyileviä vanhempien kasvoja Tiina totesi mielessään tyytyväisenä, että nyt todennäköisesti ollaan oikealla tiellä.
 

Urheiluseuran varainhankinta - hymyt

Kuva: Sean Jackson (CC)

 

Mitä ajatuksia sinulle heräsi aiheesta? Mielellään kuulisin niitä kommenttiosiossa.

Jos pidit kirjoituksesta, niin jaa se helposti verkostoillesi oheisilla some-napeilla.

PS. Mikäli et ole vielä rekisteröitynyt mukaan ensi torstain 5.6. klo 21-22 maksuttomaan nettiseminaariin Urheiluseuratyön kyselytunti, niin linkin lisätietoihin ja ilmoittautumiseen löydät tästä alta.

Urheiluseuratyön Kyselytunti – Maksuton Webinaari torstaina 5.6. klo 21

Kannattaa ilmoittautua saman tien. Rekisteröitymällä seminaariin saat livetapahtuman lisäksi myös videonauhoitteen webinaarista.

Comments

  1. pentti markkanen says:

    Hyvä kirjoitus taas kiitos Mikko Lajiliittojen tulisi ottaa taloushallinto mukaan valmentajien koulutukseen. Urheilu, talous, markkinointi ja viestintä on kokonaisuutta ja jokainen osa-alue pitäisi olla seuran työntekijöiden koulutusohjelmassa tehtävästä riippumatta ainakin “sivuaineen” verran

    • Kiitos Pentti.

      Olen samaa mieltä, että valmentajakoulutuksen osana tulisi olla kokonaiskäsitystä seuratoiminnasta tukevia osa-alueita. Yksi suurimpia tulipalojen aiheuttajia seurassa on kahtia jakautuminen valmennus versus hallinto leireihin, joita usein huomaamatta ylläpidetään “valmentajat meillä vain valmentaa” -linjauksilla.

      Yhtenäinen ja samaan suuntaan menevä seura voi syntyä vain silloin, kun ihmiset jakavat saman todellisuuden nykytilasta muun muassa eri resurssien osalta, tavoitteista ja stepeistä matkalla.

  2. Moi Mikko!
    Hyvä ja käytännön läheinen kirjoitus ajankohtaisesta aiheesta. Kiitos!

  3. Tuttu haaste monessa lajissa ja seurassa. Siksi myös Veikkaus ja Valo on tuonut seuroille helpon varainhankitakeinon, verkkokumppanuus! Lue lisää: http://www.sport.fi/urheiluseura/palvelut/varainhankinta/verkkokumppanuus

    • Heh, tuo Veikkauksen varainhankintapalvelu urheiluseuroille kuvastaa aika hyvin Veikkauksen kaksoisroolia. Pitäisi tarjota yleisölle viihdettä ja omistajalle tuloja, mutta samaan aikaan pitäisi suitsia kansalaisten uhkapelaamista.

      “Tarkoitus ei ole haalia suurta määrää uusia pelaajia ja kasvattaa pelaajien panoksia, vaan ohjata jo valmiiksi Lottoa, Kenoa, urheilupelejä ja muita Veikkauksen pelejä pelaavat pelaajat pelaamaan pelinsä seuran verkkokumppanuussivujen kautta”

      jos Veikkaus haluaa ohjata rahaa seuroille, niin eikö sitä varten ole olemassa ihan normaalit avustuskanavat? Tarkoittaako tämä sitä että Veikkaus panttaa osan avustusrahoista ja jakaa sen toista kautta?

  4. Hyvä kirjoitus!

    Mutta eikö uusi jäsen tuo mukanaan ollenkaan kuluja? Mikseivät seurat esim. harrasta laajempaa markkinointia jos netto per jäsen on niin suuri?

    • Kiitos Minna kommentista 🙂

      Uusi jäsen ei tuo lisää kuluja, jos toimintaan ei tarvita lisää valmentajia tai tiloja kasvun vuoksi. Esimerkiksi jos koripallojoukkue kasvaa 14 pelaajasta 15 henkilöön, niin mikään kulu ei nouse.

      Suurin syy miksei enemmän markkinointia tehdä isosta eurohyödystä huolimatta uusia pelaajia saataessa on se, ettei asiaa useinkaan hahmoteta tältä kannalta. Väittäisin alle 1% seuroja lasketun kuinka paljon uusi harrastaja tuo seuraan euroja keskimääräisen yhteisössä viettämänsä ajanjakson aikana. Jos tämä “lifetimevalue” tiedettäisiin, niin markkinointiin voitaisiin resurssoida huimasti nykyistä enemmän investointimielessä.

  5. Hannu Penttinen says:

    Kiitos! Hieno “oivallus”, jonka soisi olevan arkipäivää meillä seuraihmisillä.

Trackbacks

  1. […] Talous kohentuu pienilläkin pelaajamäärien kasvulla usein merkittävästi, kun kiinteät kulut kausimaksutulojen noustessa yleensä pysyvät paikallaan. Lisää aiheesta kirjoituksessa Urheiluseuran varainhankinta – 30 000 euron oivallus […]

  2. […] kirjoituksessani Urheiluseuran varainhankinta – Kertomus 30 000 euron oivalluksesta kävin tarkemmin läpi, niin keskittyminen pelaajamäärän kunnossa pitämiseen ryhmissä on […]

Speak Your Mind

*