Unelmien urheiluseura osa 2: Perustaminen

Tämä on jatko-osa aiemmin tällä viikolla julkaistuun tarinaan:

Kertomus unelmien urheiluseurasta

Lue se ensin, jos et ole siihen vielä tutustunut päästäksesi juonesta kärryille.

Viikko oli nyt kulunut ja nelikkomme kokoontui perjantai-iltana taas yhteen läpikäymään tehtäviensä tuloksia. Ilmassa oli selvästi innostuksen merkkejä ja kaikilla tuntui olevan iso tarve päästä jakamaan oivalluksiaan.
 

Onko suurimmat haasteet urheiluseuratoiminnan kehittämisessä asennepuolella?

 
Kari avasi tuttuun tapaan keskustelun joukon kärsimättömimpänä:

Itselleni oli kuluneella viikolla todella yllättävää löytää aivan uudenlainen ”Kolmen K:n” -ryhmä urheiluseuratoimijoita

Muut katsoivat hölmistyneenä Karia, joka jatkoi: ”Olen nyt viimeiset seitsemän päivää käyttänyt kaiken vapaa-aikani, ja aikamoisen määrän työnantajankin, keskustellessani urheiluseuratoiminnasta ihmisten kanssa. Käydessäni ajatuksenvaihtoa eri rooleista seuratyötä tekevien kanssa, niin olen huomannut heidän karkeasti katsottuna jakautuvan kolmeen eri K-kategoriaan”

  1. Kiinnostuneet
  2. Kangistuneet
  3. Kypsyneet

”Mielenkiintoista…”, Teemu totesi ja jatkoi: ”Voisit ehkä hieman lisää avata ja konkretisoida asiaa”, samalla silmää iskien myös Karin joskus hieman ylätasolla ja korkealentoisesti liikkuvien ajatusten kuuntelemiseen tottuneille Anniinalle ja Maijalle.

Kari naurahti ja kertoi näistä kolmenlaisista tapaamistaan ihmisistä:

  • Kiinnostuneet olivat selvästi samoilla linjoilla kuin me. He tunnistivat tarpeen tehdä jotain erilailla ongelmakohtien osalta ja olivat ainakin avoimia pohtimaan uudenlaisia malleja seuratoiminnan organisointiin liittyen.
  • Kangistuneet olivat ainakin meikäläiselle eniten “energiasyöviä” tuttavuuksia. Ihan jokaiseen ideaan asioiden parantamiseksi löytyi aina selitys, miksi niin ei voisi tehdä, se ei kuitenkaan toimisi tai kokeilukin olisi vain ajanhukkaa.

    Ainoana mallina nähtiin enemmän euroja sekä tekijöitä toteuttamaan totuttaja tapoja pyörittää toimintaan ja resurssien kehittämisenkin suhteen odotettiin lähinnä ”jonkun muun” parantavan tilannetta vaikkapa korkeampien avustusten muodossa.

  • Kypsyneet taas olivat jo lähtökohtaisesti joko passiivisen aggressiivisia tai jopa avoimen hyökkääviä:

    ”Kuule kyllä täällä urheiluseuroissa joka päivä jo tehdään hikipäässä töitä tilanteen parantamiseksi kaikissa noissa mainitsemissasi ongelmissa! Kaikkein vähiten tänne kaivataan vielä lisää viisastelevia besserwissereitä!!!”

Tietää kaiken seuratoiminnasta
 
Muita nauratti, kun heille tuli mieleen heti henkilöitä kaikista noista ryhmistä kenttien laidalla vuosien varrella käydyistä keskusteluista.

Anniina totesi: “Kyllä useammassa paikassa urheiluseura-aktiivina toimineena hyvin tunnistan nuo kangistumisen ja kypsymisen tunteet myös itsessäni. Kun hommia on ihan helvetisti ja tekijöitä vähän, niin kyllä sitä aika helposti tunnetila alkaa olla samanlainen kuin sillä kuuluisalla pienellä oravalla…”

”Näin juuri, sama ajatus minullakin tuli näiden kohtaamisten jälkeen”, Kari jatkoi analyysiaan: ”Jos omaa seuraa rupeamme laittamaan pystyyn, niin olennaisinta on välttää tämä liian usein lopputuloksena oleva tilanne, jossa vähät mukana olevat tyypit palavat loppuun ja viimeistään silloin.”
 

Mutta mitä konkreettista urheiluseuratoiminnan malleista löytyi opiksi?

 
Teemu keskeytti Karin jatkolauseen tällä yksinkertaisuudessaan briljantilla kysymyksellään:

Mutta mitä tärkeiden taustalla vaikuttavien asenteiden ja tunnetilojen lisäksi opit tavoitteena olleen toimivien urheiluseuramallien metsästyksestä?

Kari pysähtyi ajatuksissaan hetkeksi kerätäkseen tuttuun tapaan alkuperäisestä aiheesta lennokkaasti lähteneen tajunnanvirtansa muille ymmärrettäväksi analyysiksi.

”Jos sen yksinkertaistettuna sanoo, niin keskustelujeni ja googlailujeni pohjalta itselleni on jäänyt kuva, että meillä on vain yksi urheiluseuratoiminnan malli tällä hetkellä Suomessa.”

”No mikä se sitten on?”, kysyi Maija hieman ihmeissään.

Kari jatkoi: ”No jos sen seuran kehityskaarena kuvaisi yksinkertaistettuna vaiheittain, niin iso kuva menee yleensä tälleen”

  • Perustetaan uusi seura, jota pyöritetään hallinnon ja valmennuksen osalta talkoilla
  • Pikku hiljaa seuran kasvaessa palkataan oto-pohjaisia valmentajia pienillä korvauksilla ja paperihommat hoituu edelleen talkoilla.
  • Seuran tehdessä hyvää työtä se kasvaa koko ajan ja vapaaehtoiset eivät enää jaksa pyörittää byrokratiaa, jolloin palkataan tuella tai ilman työntekijä osa- tai kokoaikaiseksi seurasihteeriksi / toiminnanjohtajaksi / valmennuspäälliköksi.
  • Kun hyviä valmentajia ei enää riitä tarpeeksi ja se alkaa aiheuttamaan ongelmia, niin tätä aletaan ratkoa palkkaamalla lajikulttuurista riippuen joko päätoimisilla koutseilla tai valmennuspäälliköillä.
  • Edellisten vaiheiden ansiosta perustoiminnan kustannukset ovat alkuvaiheesta jo moninkertaistuneet harrastajilla ja välttämättä valmennuksen laadussakaan ei seuran toiminnan alusta asti mukana olleet huomaa isoa eroa. Varsinkin tulisieluisten taustaihmisten määrä ja intohimon aste on yleensä selvässä laskussa.

Muut pöydän ääressä olijat pohtivat hetken omia kokemuksiaan eri lajeista ja seuroista todeten sen jälkeen Karin prosessin vaiheiden kuvaavan pitkälti jokaisen niistä tarinaa.
 

Karin Ahaa! –elämys

 

Käydessäni tekemässä itselleni sopimuksen uudessa kotimme lähelle avautuvassa kuntokeskuksessa sain ratkaisevan ajatuksen tämän kustannustehokkaan junnuseurakonseptimme suhteen.

Kari ojensi mainoslehtisin muille ja nämä tutkailivat sitä kiinnostuneena.
 
 
Malli Urheiluseuralle
 
”Mikä tässä oli se olennainen juttu junnuseuran perustamista silmällä pitäen?” Teemu kysyi selvästi saamatta kiinni Karin ajatuksesta ainakaan saman tien.

Kari tarkensi: ”No jos yksityinen kuntosali pystyy järjestämään laadukasta aikuisten ohjattua toimintaa ilman mitään tukia, yhdistysten saamia verohelpotuksia, alennettuja tilavuokria, tavoitellen voittoa, yms. hintaan 14,90 euroa kuussa, niin toimintamallit ja prosessit on oltava valovuosia edellä urheiluseuroja yhtälön täsmäämiseksi.”

Kari jatkoi: ”Huomauttaisin vielä, että tässä siis kuukausimaksuun näköjään kuuluvat yleisesti erittäin arvostettuina pidetyt Les Mills –tunnit eli siinä mielessä aika pitkälti suoraan vertailukelpoinen vaikkapa aivan pienimpien junnujen seuratoimintaan ilman pelejä.

Ja sijainti siis Helsingissä Kehä Ykkösen sisäpuolella eli näköjään on pääkaupunkiseudullakin mahdollista toteuttaa edullisesti jopa yksityisissä tiloissa tapahtuva toiminta.”

Anniina hetken pohdittuaan totesi: ”Mutta todennäköisesti tässä on ainakin osittain myös jonkinlainen avajaistarjous ja sisäänheittotuote, jolla pyritään madaltamaan kynnystä aloittaa kyseisessä keskuksessa.”

”Naulan kantaan Anniina! Ja siinä on yksi olennaisia oppeja meille urheiluseuraihmisille”, Kari hihkui melkein voitonriemuisen oloisesti.

”Jos ymmärtäisimme liikeyrityksen tapaan, että niin toiminnallisesti kuin taloudellisesti uuden harrastajan aloittaminen kannattaisi tehdä mahdollisimman helpoksi, saisimme varmasti lisää jäseniä seuroihimme. Sen sijaan, että usein nuorimpien junnujen päätehtävänä tuntuu olevan muun toiminnan kulujen kattaminen katsottaessa todellisen strategian aina paljastavaa resurssien jakautumista seurassa.”

Teemu puuttui nyt keskusteluun: ”Eli edullinen startti seurassa yhdeksi johtotähdeksemme?”

”Juuri näin!” Kari jatkoi hymyillen: ”Mutta palataan näihin talousjuttuihin sitten ihan lopuksi ja nyt mielellään kuulisimme Teemu varmaan sinun johtopäätöksiäsi valmennuksen suhteen.”
 

Miten saada huippuosaajat pienten junnujen valmennukseen?

 
Teemu otti nyt vuorostaan muistiinpanonsa esille ja aloitti.

”Omat keskusteluni tuntuivat kuluneella viikolla johtavan oikeastaan aina kahteen mahdolliseen malliin tavoitteenamme olevien hyvien ja pysyvien koutsien saamiseksi pikkujunnuihin.”

1. Joko löydämme koristaustaisia sopivan persoonan ja koulutus- sekä työtaustan omaavia vanhempia, jotka voisivat ottaa oman lapsensa ikäluokan hoitaakseen.

Näissä tapauksissa historia osoittaa, että toimivissa tapauksissa löytämällä oikea henkilö ja rekrytoimalla joukkueen coachiksi saadaan helposti noin viideksi vuodeksi laadukas toiminta varmistettua.

Maija totesi väliin: ”Vähän niin kuin me kaikki toivomme ensi vuonna koulun alkaessa nyt esikoulussa oleville tytöillemme tulevan ekalla luokalla huippuopen, joka jatkaisi läpi koko alakoulun.”

”Juuri näin”, Teemu jatkoi: ”Olisi aivan älytön ajatus, että lähtökohtaisesti vaikkapa kahden vuoden välein vaihdettaisiin ryhmän opettajaa automaattisesti jonkin systeemin vuoksi, jos homma toimii hienosti. Totta kai jos ongelmia, niin ei pitäisi odottaa edes kahta vuotta, vaan vaihtaa opettaja tai meidän tapauksessa valmentaja jo ensimmäisen kauden jälkeen.”

Anniina nyökkäili hyväksyvästi ja kommentoi: ”Varmaan kaikki ollaan sitä mieltä, että hyvä lajitaustainen oikeanlainen vanhempi joukkueen vetäjänä on yksi parhaimmista ratkaisuista näissä 6-vuotiaissa ja siitä alakouluiän alusta eteenpäin, mutta entä jos tällaista tyyppiä ei löydy kyseiseen ikäluokkaan?”

Teemu virnisti sanoessaan: ”No ainakin 2008-tyttöihinhän meitä on jo tässä pöydänkin ääressä jo neljä koutsia” ja jatkoi: ”Mutta vakavasti ottaen tuo on erinomainen kysymys, johon Googlella löysin ratkaisun.”
 
2. Euroilla laadukas valmennus kenelle vain
 
Tällainen kirjoitus tuli vastaan netissä aiheeseen tutustuessani.

Vaikeuksia löytää seuraanne riittävästi erinomaisia valmentajia? Hep! – testillä siirrät ongelman historiaan

Lyhyesti referoiden sen sanoma on seuraava:

Rahalla löytää mille joukkueelle vain hyvän vetäjän

Sen verran aihe kiinnosti, että soitin artikkelissa mainitulle seuratyön asiantuntijalle Petri Selkeelle ja kyselin häneltä lisää testistä sekä sillä saaduista tuloksista.

Kuulemma kolminumeroiselle määrälle potentiaalisia koutseja on testi viimeisen vuoden aikana suoritettu ja niiden perusteella on löytynyt kaksi hintahaarukkaa, joilla käytännössä ikäluokan osaava valmentaja löytyy aina esimerkiksi pikkujunnuille kerran viikossa toimintaan:

  • Opiskelijat lähtevät yleensä 20-30 euron tuntikorvauksella
  • Kokeneemmat huippuosaajat noin 50-70 euron tuntikorvauksella

 
Hintalappu - aina ennenkin
 
Ja tällöin puhutaan siis yksittäisestä tunnista niin, että seura määrittelee millaista ryhmää ohjataan ja koutsi vetää laadukkaan toiminnan riippumatta onko kentällä lahjakkaita vai lahjattomia harrastajia.

Kari totesi tyytyväisenä: ”Kiitos Teemu, olet tehnyt hyvää työtä ja eiköhän tuossa voisi olla kaksi perusmallia miten valmentajia lähdettäisiin ryhmiimme etsimään: Joko päteviä vanhempia tai huippuosaajia euroilla.”

Anniinaa oli nyt alkanut aina myös mahdollisia sudenkuoppia miettivänä pelottamaan mitä tämä sinänsä mainiolta kuulostava ”huippuosaajat kovalla tuntipalkalla” –malli tarkoittaisi harrastusmaksuille.

”Mutta entä kustannukset, jos tuon jälkimmäisen vaihtoehdon valitsemme?” Anniina kysyi.

 

Huipputoimintaa matalilla kustannuksilla vain olennaiseen keskittyen

 
Nyt pääsi Maija esittelemään omat laskelmansa esimerkkilaskelmastaan Anniinalle vastatakseen.

Maija jakoi muille paperinsa, jossa oli yksinkertaisimmillaan joukkuetoiminnan budjetti kerran viikossa harjoittelevien 6-vuotiaiden ryhmällä:
 
Urheiluseuran Talousarvio
 
Maija avasi hieman taustoja lukujen takaa budjetissa: ”Tässä siis laskettu kerran viikossa harjoittelevan 5-vuotiaiden ryhmän kulut Teemun esittämällä kakkosvaihtoehdolla eli 50 euron tuntipalkalla hankitulla ikäluokan toiminnan huippuosaajalla.”

”Kausimaksuksi otin aika normaalin pääkaupunkiseudun laadukkaan korisseuran samanikäisten noin 160 euroa syksy ja saman verran kevät eli yhteensä 320 euroa koko kausi.”

”Salit maksavat koulujen vuorojen osalta tietojeni mukaan noin 20 euroa tunti, joskus vähän enemmän tai vähemmän. Mutta kuten laskelmasta huomaa, niin niiden merkitys aika marginaalinen talousarviossa.”

”Hallinnon laskin niin, että seurassa olisi neljä joukkuetta ja siis tämä kyseinen ryhmä maksaisi 25% kokonaiskuluista. Hallitus hoitaa seuran yleiset jutut talkoilla, tilitoimistolle ulkoistetaan kirjanpito ja lisäksi nettisivut, hyvä jäsenrekisteri ja projektinhallintasofta otetaan vapaaehtoispohjalta toimivien seura-aktiivien käyttöön.

Nämä kaikki edellä mainitut saadaan noin 200 euron kokonaiskustannuksilla per kuukausi eli 2400 euroa vuodessa.”

Tällä laskelmalla siis 20 pelaajalla ja 40 euron kuukausimaksulla toiminta tuottaa noin 50% ylijäämän.

“Voidaan tietenkin sen ansiosta haluttaessa joko puolittaa maksu 20 euroon kuussa tai toisaalta antaa esimerkiksi tavoitteenamme ollut mahdollisuus kaikille lapsille harrastaa perheen taloustilanteesta riippumatta ja käyttää euroja muuten toiminnan laadun kehittämiseen.”

“Jos esimerkiksi maksimissaan 10 prosentille pelaajista per ryhmä seura määrittelisi olevan tarvittaessa vapautus kausimaksun osalta hakemuksella, niin senkin jälkeen jäisi vielä noin 2500 euroa ylijäämää. Vapaapaikat kun maksaisivat vain á 320 euroa ja tässä joukkueessa niitä olisi siis 0-2 kappaletta.”

Teemu antoi väliin oman ehdotuksensa eurojen käyttökohteesta: ”No pari apukoutsia voisi palkata mukaan coachstaffiin tällaiseen 20 pelaajan porukkaan ja voisivat olla vaikkapa nuoria valmentajalupauksia pääcoachin opissa 15 euron tuntipalkkiolla.”

“Tekisi 2 koutsia x 30 tuntia kaudessa x 15 euroa + palkkasivukulut 25% yhteensä noin 1150 euroa eli edelleen jäisi yli tuhat euroa tuonkin jälkeen.”

Kari totesi: ”Eikö olekin aika metka tämä urheiluseuratoiminnan talous, jos rahat käytetään suoraan itse toimintaan ja pidetään hallintokulut pieninä eikä ohjata rahaa muiden ryhmien toimintaan?”

Anniina epäuskoisena puhui ajatuksiaan ääneen: ”Voisimmeko siis saada käytännössä kenet haluaisimme tämän ikäisten ohjauksen huipuista tytöillemme valmentajaksi, jos tarjoaisimme tuon tyyppistä palkkiomallia?”

Teemu vastasi: ”Näin uskoisin vahvasti.”

Anniina jatkoi: ”Miksi tätä keinoa sitten ei normaalisti käytetä edes siinä tilanteessa, jossa kaikki muut perinteiset mallit on jo seurassa kokeiltu?”

Miksi yleensä valitaan mieluummin: ”Kuule ollaan kyllä kysytty kaikkia, mutta ei ketään löytynyt…” –selitys vanhemmille?

Teemu totesi: ”Todennäköisesti isoin syy on se, ettei niin olla ennenkään tehty, eikä kukaan muukaan toimi noin. Toisaalta se, että toiset eivät tee on yleensä yksi parhaita syitä testata mallia, jotta saisi myös erilaisia tuloksia kuin ne muut…”
 
 
Vaihtoehto
 
“Ja kyynisempi henkilö voisi myös todeta, ettei kunnon palkkioita voida näilläkään kausimaksutasoilla pikkujunnuissa maksaa, jos rahat on jo käytetty muihin ryhmiin tai seuran hallintoon…” jatkoi Kari.

Maija palasi nyt takaisi esitykseensä ja tarkensi mallia useamman kerran harjoittelevien ryhmien osalta: ”Jos sitten joukkue treenaa vaikka kaksi tai kolme kertaa viikossa, niin tuohon budjettiin vain laittaa kertoimia valmentaja- ja salikustannusten eteen.”

Teemu tajusi samalla tässä olevan ratkaisun myös ykkös- tai kakkoslajina koripalloa harrastavien erilaisiin harjoitusmääriin joukkueessa.

”Tästä saamme samalla helpon mallin vaihtoehtoisiin kausimaksuihin ryhmän sisällä. Teemme erilliset hinnat kerran, kaksi tai kolme kertaa viikossa treenaaville. Vahvasti ylijäämäinen budjettimme antaa siihen nimittäin mahdollisuuden.”

”Hyvä huomio”, totesi Maija: ”Ja luonnollisesti etsimme ryhmiimme vain valmentajia, jotka niin hyviä, että ryhmät tulevat olemaan laadukkaan toiminnan ansiosta isoja. Koutsipalkkiot sidomme lisäksi ainakin osittain pelaajamäärään, jolloin jos syystä tai toisesta ei pelaajia tulekaan paljon, niin myös kustannuspuoli joustaa. Toisaalta huippusuosittu valmentaja pääsee myös ansaitsemilleen korkeille ansioille.”

Nämä edellä mainitut ehdotukset saivat kaikkien hyväksynnän.

Maija lisäsi vielä pelikuluista: ”Niissä ikäluokissa, joissa otteluita ja turnauksia, jokainen pelaaja maksaa oman osuutensa näistä kuluista. Lisäksi voi halutessaan tiputtaa kustannuksiaan esimerkiksi jäämällä turnauksista pois. Näin perhe voi merkittäviin lisäkuluihin vaikuttaa omilla valinnoillaan.”

”Mahtavaa työtä kokonaisuudessaan Maija!” Kari totesi.

”Esityksesi ratkaisi talousmallin lisäksi kevyen hallinnon rakennuspalikat sekä skaalattavan kehyksen niin harjoitusmäärien noustessa kuin joukkuemäärän mahdollisesti kasvaessa koko seuran taloudenhoidon isojen linjojen osalta.

Samalla tykkäsin erityisesti tuosta sisäänrakennetusta joukkueen ”vapaapaikoista” maksimissaan 10 prosentille pelaajista kausimaksusta, selkeä systeemi arvovalinnastamme tukea kaikkien mahdollisuutta harrastaa.”
 

Anniinan esitys yhteisöllisyyden kehittämiseen vanhempien oikeanlaisen osallistamisen kautta

 
Tässä vaiheessa muut muistivat, ettei Anniina ollut vielä päässyt ääneen.

Analyyttisenä persoonana Anniina oli nauttinut ensiksi kuulla muiden esitykset ja nyt sitten ne huomioiden pääsi täydentämään kokonaiskuvaa analyyseillään.

”Pakko sanoa, että havaintoni tukevat teidän muiden johtopäätöksiä suuresti. Lähdin nimittäin viime kerran jälkeen pohtimaan erityisesti sitä, jäikö meillä jokin asia ehkä miettimättä etsiessämme ratkaisua mahdollisimman laadukkaan toiminnan järjestämiseen pikkujunnuille.”

Pienen ajatuspaussin jälkeen Anniina jatkoi: ”Päätin keskittyä ongelmakeskeisen lähestymisen sijaan niihin seuroihin ja joukkueisiin, joissa ollaan aikaisemmin jo onnistuttu tässä tavoitteessamme. Kun löysin noita esimerkkejä, niin seuraavat teemat olivat lähes aina kaikissa tapauksissa yhteisiä.”

  • Seura oli erikoistunut johonkin. Tyypillisesti tyttöihin tai poikiin eli resurssit keskitettiin valittuun ydintoimintaan eikä ripoteltu sinne tänne.
  • Parhaiten laatu tuntui pienimmissä junnuissa toteutuvan joukkueissa, jotka tunnettiin jonkun valmentajan nimellä myöhemmin. Sama koutsi oli siis vetänyt ryhmää monta vuotta.
  • Ryhmä oli alusta asti ollut usein hyvin aktiivinen myönteisessä mielessä myös vanhempien osalta eli heille oli löydetty oma roolinsa paletissa.

”Summa summarum teidän muiden mainioihin malleihin lisäisin erityisesti ehkä vanhempien tärkeän roolin alusta asti. Koska isät sekä äidit haluavat usein olla hyvässä toiminnassa mukana sekä heidän intonsa oikein valjastettuna on todella tärkeä ilmainen resurssi myös joukkueelle, on tämä osa-alue hyvä ottaa alusta asti haltuun.”

Kari pyysi tarkennusta Anniinalta: ”Mitä se sinun mielestäsi voisi olla seuratason linjauksena?”

Anniina oli tämänkin jo miettinyt: ”Ehdotan, että uudessa seurassa kerromme vanhemmille jo etukäteen nettisivuillamme sekä kaikissa vanhempainilloissa seuraavan linjauksen.”

Kaikilta perheiltä oletetaan jonkinlaista osallistumista joukkueen toimintaan osana huippulaadukasta ja kustannustehokasta systeemiämme. Kuitenkin vanhempaa ei pakoteta mihinkään tiettyyn rooliin, vaan jokainen voi valita itselleen ajankäyttönsä ja motivaationsa kannalta sopivimman tehtävän ryhmässä

”Käytännössä monessa noissa tutkimissani toimivissa joukkueissa oli tämän kaltaista mallia käytetty menestyksekkäästi. Samalla tulee automaattisesti erilaiset tehtävät pilkottua selkeiksi pieniksi kokonaisuuksiksi ja kenellekään yksittäiselle henkilölle, esimerkiksi joukkueenjohtajalle, ei tule kohtuutonta taakkaa kannettavakseen.”

”Ja seuraavat valinnat toivoisin meidän tekevän seuratasolla mahdollistaaksemme ydintoimintamme mahdollisimman korkean laadun.”

Teemme vain tyttökorista ja 11-vuotiaissa sekä nuoremmissa eli pieniin koreihin pelaavissa ikäluokissa.

Maija keksi heti tähän sopivan mainoslauseen: ”Olemme huippuluokan toimintaa päiväkoti- ja alakouluikäisille tytöille Helsingissä tarjoava koripallon erikoisseura.”

Teemu jatkoi: ”Meillä tyttösi joukkue on seuran ydintoimintaa”, ja totesi: “Vaikka tiukka erikoistuminen on tietyllä lailla riski, niin erikoistumattomuus on sitä vielä mitä suurimmassa määrin…”
 

Urheiluseuratoiminnan Riskit

 
Kari tykkäsi muiden ohella selvästi keskittymisestä pienten tyttöjen toimintaa suuresti ja huomasi heti yhden ison lisäkilpailuedun ”kaikenlaisia joukkueita pyörittävään seuraan” verrattuna: ”Meille riittävät pienet koulujen liikuntasalit mainiosti ja niitä on vapaana tälläkin hetkellä, kun eivät isommille vanhoille seuroille kelpaa.”.

Tilakysymyskään siis tuskin tulisi ratkaisevaksi esteeksi uuden seuran starttaamiselle.

Kohta jo kaksi tuntia oli nelikko nyt intensiivisesti käynyt analyysejään läpi ja nyt oli jaloittelutauon aika, jonka jälkeen sovittiin vedettävän kaikki yhteen.
 

Sanoista tekoihin ja uusi seura pystyyn!


 
Pieni happihyppely oli selvästi tehnyt terää itse kullekin ja nyt oli taas energiatasot porukalla kohdillaan. Kari oli tauon aikana kaivanut koneeltaan kuvan, jonka koki summaavan hyvin illan johtopäätökset.

”Tässä on mielestäni yhdessä slaidissa koko hommamme ydin, kun laitamme pelaajan ja hänen perheensä tuohon customerin tilalle”
 
Urheilija keskiössä
 
Pitämällä nyt kohta perustettavan uuden seuramme osalta tämän johtoajatuksen kokoajan mielessä, niin uskon meidän olevan mahdollista aikaansaada todellista huipputoimintaa valitsemiemme ikäluokkien pelaajille.”

”Kaikkien päätöksiemme pitäisi aina tukea entistä laadukkaamman valmennuksen tekemistä seurassa, pitkäjänteisesti, kustannustehokkaasti ja kaikkien lasten mukanaolon varmistaakseen. Jos jossain vaiheessa uhkaamme eksyä organisaation kehittämiseen itseisarvona unohtaen koko yhdistyksemme todellisen tarkoituksen, niin on aika palata näiden perusasioiden äärelle.”

Taas kilisteltiin hienolle yhteenvedolle, kun Anniina kaivoi papereita vielä pöydälle.

”Tässä on uuden yhdistyksemme perustamiskokouksen asiakirjat ja netistä löytämäni mallisäännöt. Pidämme nyt saman tien muodollisen kokouksen ja muutamme sitä kautta puheet teoiksi. Sen jälkeen päästään heti ensi viikon alussa anomaan salivuorot syksyksi ja starttaamaan toiminnan markkinointi.”

Sitten vain laitettiin neljän perustajajäsenen nimet papereihin ja valittiin yksimielisesti Anniina ensimmäiseksi puheenjohtajaksi ja muut kolme lopuiksi hallituksen jäseniksi.
 
allekirjoitus - aina ennenkin
 
Oli aika aloittaa toteuttamaan kunnianhimoisia suunnitelmia ja katsomaan, resonoisiko nyt mietityt uuden seuran tavoitteet ja toimintamallit myös riittävän monen muun vanhemman mielissä, jotta uudet joukkueet saataisiin kesäloman jälkeen kasaan.
 
 
Jos pidit kirjoituksesta, niin jaa se helposti verkostoillesi kirjoituksen lopussa olevien some-nappien avulla.
 
 

Liity nyt maksuttomaan Aina Ennenkin Sisäpiiriin yli 550 sisäpiiriläisen joukkoomme ja saat muun muassa seuraavat edut:

 
1) Uutiskirjeen kautta tiedon uusista blogipostauksista aina kätevästi meiliisi.

2) Osallistumisoikeuden vain Sisäpiiriläisille pidettäviin ilmaisiin nettiseminaareihin.

3) Pääsyn suljettuun Aina Ennenkin Sisäpiirin facebook-ryhmään, jossa jo yli 270 jäsentä tällä hetkellä.

4) Maksutta Sisäpiiriläisille Sporttisaitin kanssa yhteistyössä tehdyn 23 sivuisen E-kirjan “Jäsenet ja varainhankinta”.

5) Erityisiä vain Sisäpiiriläisille suunnattuja tarjouksia

Liity Aina Ennenkin Sisäpiiriin!

Kannattaa tarkistaa, ettei Sisäpiirin sähköposti ole mennyt roskaposti-kansioon. Mikäli näin on käynyt, siirrä se saapuneisiin ja merkkaa toivottavaksi postiksi. Näin saat viestit myös tulevaisuudessa luettavaksesi.

Comments

  1. Unelmien urheiluseurassa tulee mielestäni olla myös luontainen kasvupolku edustustasolle. Mikä onkaan hienempää kuin juniorit jotka pienenä käyvät katsomassa oman edustuksensa pelejä yhdessä perheensä kanssa ja sitten aikoinaan jotkut heistä pelaavat siellä, kun 10v aiemmin istuivat vielä mopin kanssa kentän päässä. Sillä tavalla rakennetaan kestävää seurakulttuuria ja ihmiset sitoutuvat siihen omaan seuraansa, katsomot eivät kumise tyhjyyttä sillon kun menee huonomminkin urheilullisesti.

    • Kiitos Erik kommentista.

      Ymmärrän hyvin tuon näkökulman kanssa. Käytännössä jokainen seura ei voi laadukkaasti rakentaa alusta loppuun asti putkea pikkujuniorista aikuisiin kuitenkaan ja siksi olennaisempaa mielestäni, että yksittäiselle pelaajalle paikkakunnalta löytyy erilaiset polut hyvin toteutettuna.

      Vähemmän olennaista on sitten ovatko ne yhdessä vai useammassa seurassa, kunhan jokainen porras on hyvin toteutettu tai harrastaja lopettaa lajin pettyneenä, eikä varmasti myöskään ole siellä katsomossa ennen itselleen niin rakkaan lajin parissa myöhemminkään kovin todennäköisesti.

      • “Käytännössä jokainen seura ei voi laadukkaasti rakentaa alusta loppuun asti putkea pikkujuniorista aikuisiin..”

        Aivan, mutta tässä juttusarjassa kirjoitettiinkin UNELMIEN urheiluseuraa ja sellaisen tulee siihen pystyä. Mielestäni menee lähes koomisen puolelle, ettei moniosaisessa juttusarjassa kasvupolkua edustukseen käsitellä oleellisena osana. Ihan kuin unelmien auton analyysissä jätettäisiin renkaat tai moottori kokonaan käsittelemättä. Vanhan totuuden mukaan, se nimittäin näkyy näkyy vääjäämättä junioripuolella jos seuran edustus ei ole kuosissa. Kaikkialla maailmassa seurakulttuuri rakentuu kunnon kasvupolun varaan. Luontaisin kasvupolku on juuri oman seuran edustus. Siihen sitoudutaan ja se tuo tunteita mukaan. Kun omaan seuraan on tunneside, ei pelkkä menestys tai mitallit ole se ainoa syy mennä katsomoon tai toimintaan mukaan.

        • Kiitos kommentista Erik.

          Tässä kertomuksessa Unelmien urheiluseura oli tehty vanhempien näkökulmasta, jotka toivoivat omista lähtökohdistaan ja tavoitteistaan lapsilleen parasta mahdollista toimintaa. Riippuen katsojasta ja hänen ambitioistaan unelmien urheiluseuroja luonnollisesti löytyy monenlaisia.

          In real life olen yli neljännesvuosisadan seurannut koripalloseuroja läheltä pääkaupunkiseudulla. Koskaan ei ole tullut ongelmaksi löytää hyville pelaajille ja / tai joukkueille jatkopolkua, jos ei syystä tai toisesta omassa seurassa sellaista ole ollut.

          Vanha totuus “näkyy vääjäämättä junioripuolella jos seuran edustus ei ole kuosissa”, tuntuu datan perusteella ainakin koripallossa olevan lähinnä vanha legenda, jota käytetään mielellään edustusurheilua itseisarvona pitävien tai esimerkiksi tuloksia pelaajakehityksen osalta seuraamattomien toimesta.

          Esimerkiksi koripallossa eniten huippupelaajia viime vuosikymmenenä tuottanut seura poikapuolella on MaSu Basket. Muun muassa kaksi pelaajaa Susijengin aloitusviisikossa eli Koponen ja Salin + taas tällä viikolla seuran kasvatin valinta vuoden tulokkaaksi Korisliigassa Marius Van Andringa. Kyseisellä seuralla ei ole koskaan ollut yli 20 vuotisen historiansa aikana perinteistä edaria ja esimerkiksi Petteri Koposen aikoinaan aloittaessa ei ollut kuin pieniin koriin pelaavia junnuja…

          http://www.suomikoris.com/2015/05/28/vuoden-tulokaspelaaja-kiitti-konkareita-teemun-suu-kay-treeneissa-ja-pete-kouluttaa-muuten-vaan/

          Itse asiassa koripallossa suuret seurat, joilla pikkujunnuista edariin putki olemassa, ovat huippupelaajien tuotannon osalta keskimäärin selkeitä alisuorittajia. Jos aihe enemmän kiinnostaa, niin dataa löytyy seuraavan linkin kautta:

          http://www.koripallo.com/forum/index.php?topic=40018.0

          Suomalaisessa seurakentässä näkyy monesti “yhden totuuden” mallit ja niistä tulee itseisarvoja tuloksista riippumatta. Hyvä pitää kuitenkin tässä(kin) asiassa Churchillin kuolematon viisaus mielessä:

          “However beautiful the strategy, you should occasionally look at the results.”

        • Pyrintöläisenä kieltämättä arvostan oman seuran erinomaista kasvupolkua junnusta edustukseen. Vaikea kuvitella miten seurasta tulisi enemmän “unelmaseura” kenenkään kannalta jos sen edustukset lakkauttaa liigassa ja divarissa. Absoluuttiset huiput Petteri Koposen tyyliin kyllä löytävät aina sen pelipaikan, mutta omat edusjoukkueet takaavat peliuran ja kehityksen jatkumisen myös monelle tavallisemmalle pelaajalle ja Lehdon tapaisille late-boomerille.

  2. pentti markkanen says:

    hyvä Mikko

  3. Ville Lintunen says:

    Ehkä sitten täällä jo pyöritetään “unelmien” salibandyseuraa, koska ainakin Turun kaltaisessa periferia kaupungissa toteutamme seuran “perusformaatilla” kuvaamasi kaltaisen toiminnan 150e/kausi. Tosin yhdellekään vetäjälle ei makseta tuollaisia summia, koska kilpailu harrastajista pitää huolen ettei valmentajille yksinkertaisesti ole varaa maksaa moisia summia. Pikku junnujen toiminta on ainakin täällä lajista riippumatta sisäänveto “tuote”.

    • Kiitos Ville kommentista.

      Hieno homma, jos laadukkaita valmentajia löytyy edullisilla palkkioilla. Kokemukseni mukaan jos näin ei ole, niin on sekä toiminnallisesti että taloudellisesti usein fiksuinta maksaa kunnon korvaus = Saadaan isot menestyvät ryhmät ja seuran hallinnolle hyvät tyypit valmentajina huomattavasti kevyempi työtaakka kuin jatkuvasti tulipaloja aiheuttavat -> Ei välttämättä tarvita yhtään päätoimista hallintoihmistä, mikä taas todella merkittävä säästö kuluissa.

      Olen itse mukana myös seurassa, jossa kesäkausi futista ja pesistä tarjotaan lapsille kokonaan maksutta, kun ilmainen ulkokenttä ja talkoovetäjät + seuran hallinto vapaaehtoisilla.

      Olennaista valita toimintaan sopivin malli, jolla myös laadukkaasti ja kustannustehokkaasti pystytään tavoitteena olevanlaista seuratyötä pyörittää.

Trackbacks

  1. […] unelmien urheiluseurasta vanhemman näkökulmasta tarkasteltuna useamman oivallisen ja innostavan blogikirjoituksen. Unelmoiminen, heittäytyminen ja villienkin ideoiden ylöskirjaaminen ovat innovatiivisen […]

Speak Your Mind

*