Unelmana ura urheiluseuratyössä? – 3 yleistä sudenkuoppaa ja kuinka vältät ne

Tuhannet henkilöt saavat nykyään elantonsa työstään urheiluseuroissa ja varmasti vähintään kymmenkertainen määrä haaveilee niin joskus tekevänsä.

Pestejä myös tulee koko ajan lisää ja voidaan puhua jopa nykypäivänä harvinaisesta alasta, jossa työntekijöiden määrä taloustilanteesta huolimatta koko ajan kasvaa

Samalla kuitenkin urheiluseuratyö on muuttunut entistä vaativammaksi ja siinä varsinkin pitkällä aikavälillä pärjätäkseen on otettava huomioon monta eri tekijää.

Tämä kirjoitus on tarkoitettu auttamaan sekä seuratyötä tulevaisuudessa työnään harkitsevia että jo kyseisissä tehtävissä toimivia luomaan halutessaan pitkäkestoinen ura valmennus- tai hallintotehtävissä
 

 

Sudenkuoppa 1: Osaatko vastata tärkeimpään kysymykseen?

 

Miksi haluat tehdä urheiluseuratyötä ammatiksesi?

Monelle tämä voi tuntua täysin epäolennaiselta, koska vastaus on niin helppo:

Unelmani on aina ollut saada rakkaasta lajistani itselleni toimeentulo ja päästä keskittymään siihen 100 prosenttisesti

Näin olisin itse todennäköisesti vastannut parikymmentä vuotta sitten, jos joku olisi kysellyt perusteitani ratkaisulleni lopettaa silloiset yliopisto-opiskelut ja panostaa täysillä valmennushommiin.

Tämä kuitenkin kaipaa ehdottomasti lisäkysymyksen:

Mutta miksi?

Nyt olisi jo joutunut miettimään toisenkin tovin ja sen jälkeen olisin varmaan todennut jotain tällaista:

Tällä hetkellä seuratyö on vain yksinkertaisesti itseäni eniten kiinnostavin vaihtoehto ja jos harrastuksesta vielä alettaisiin maksamaan, niin sehän on vain bonusta

Oman kokemukseni mukaan monella varsinkin valmentajataustaisella henkilöllä syyt tavoiteltavalle urheiluseuratyöntekijän uralle ovat pitkälti linjassa tämän kanssa.

Tässä tavoitteessa ei sinänsä ole mitään pahaa, mutta se ei ole välttämättä riittävä pidemmän työuran suunnittelulle.

Miksi -  kysymys

Kuva: Bart Everson, (CC)

Vastalääke haasteeseen:

Kannattaa ajan kanssa pohtia omia motiivejaan monelta eri näkökulmista ja konkreettisesti vastauksia esimerkiksi seuraaviin kysymyksiin:

  • Onko ura urheiluseurassa paras tapa toteuttaa elämälleni yleisesti asettamani tavoitteet?
  • Missä haluaisin olla työurallani 10-15 vuoden kuluttua ja mitä sinne pääseminen minulta vaatii? Millaiset tehtävät seurassa voisivat auttaa minua saavuttamaan pitkänaikavälin tavoitteeni ja mikä olisi konkreettinen ensimmäinen steppi kohti maaliani?
  • Kuinka olennaista on nyt ja tulevaisuudessa esimerkiksi palkkauskysymykset? Millainen elanto pitäisi seuratyöstä tulla, että se mahdollistaisi muuten tavoittelemani elämäntavan?
  • Onnistuuko perheen elättäminen seuratyöstä saatavalla palkalla?
  • Olenko valmis työskentelemään eri seuroissa vai olenko henkisesti 100% sitoutunut kotiseuraani? Voisinko jopa harkita muiden lajien pestejä?
  • Millaisiin tehtäviin pätevyyteni riittää nyt ja mihin haluaisin tulevaisuudessa laajentaa osaamistani?

Kun heti alkuun selkeyttää itselleen syyt seuratyöhön lähtemiseen, niin on huomattavasti helpompi tehdä oikeita valintoja matkan varrella.

if youdont know
 

Sudenkuoppa 2: Pidemmän aikavälin urasuunnittelu varsinkin opiskelujen suhteen usein unohtuu

 
Urheiluseuroihin on suhteellisen helppo päästä töihin varsinkin perustason tehtäviin ja useimmiten ilman minkäänlaisia vaatimuksia muodollisesta koulutuksesta. Valmentajakoulutukset ovat monessa lajeissa ainoat vaadittavat tutkintopuolen jutut urheiluseuratyöhön.

Seuratyössä alkuvaiheessa useimmiten riittää, että on niin sanotusti ”hyvä tyyppi”.

Mutta eikö se ole vain hieno juttu, että osaaminen ratkaisee eikä mitkään koulupaperit?

Tavallaan kyllä, mutta samalla se on monille turhankin houkutteleva syy jättää opinnot hoitamatta. Tämä taas usein kostautuu myöhemmin pyrittäessä mahdollisesti sellaisiin tehtäviin, joissa ilman tutkintoa ei pääse edes toimeen harkittavien henkilöiden listalle.

tutkinto - aina ennenkin

Kuva: Nazareth Collage, (CC)

Vastalääke haasteeseen:

Varmistaakseen koulutuksen osalta erilaiset uravaihtoehdot sekä urheilupuolella että sen ulkopuolella kannattaa valita jompikumpi näistä “Seuratyöntekijän poluista”:

1. ”Perinteinen” – malli:

Hankitaan vähintään yksi tutkinto ennen kuin heittäydytään 100 prosenttisesti seuratyöhön.

Käymällä koulut ensiksi alta pois vältetään jääminen täysin tyhjän päälle, jos ei hommat syystä tai toisesta sujukaan. Erityisesti olennainen siinä tilanteessa, jos päättää hakeutua jossain vaiheessa urheiluseurakentän ulkopuolelle töihin.

2. ”Opiskellaan hommien ohessa sitä mukaa kuin tarvetta ilmenee” – malli:

Nykyään on erinomainen vaihtoehto myös opiskelun ja työn yhdistäminen.

Itse olen tällä tavalla käynyt kaksi eri tutkintoa. Verrattuna perinteiseen malliin merkittävänä etuna on opintojen parempi linkittyminen todellisen työn haasteisiin ja sitä kautta usein motivoivampi opiskeluaika.

Valittavasta polusta riippumatta on hyvä tavalla tai toisella pitää koulutustaso riittävänä silmällä pitäen omat uratavoitteet.

Mikään ei ole turhauttavampaa kuin huomata jossain vaiheessa juuttuneensa tehtäviin, joita ei haluaisi enää tehdä, mutta eteneminen stoppaa puuttuvaan opiskelupohjaan.

 

Sudenkuoppa 3: Oletko valmis suhtautumaan työhön urheiluseurassa täysin ammattimaisesti?

 
Urheiluseurojen luottamushenkilöiden kanssa keskustellessa lajista riippumatta yksi yhteinen haaste nousee esille lähes aina työntekijöitä koskien.

Kun se meidän valmentaja / valmennuspäällikkö / toiminnanjohtaja X pystyisi unohtamaan ”harrastusmentaliteettinsa” ja näkemään myös ikävien hommien hoitamisen tärkeyden.

Ammattimaisella asenteella haetaan muun muassa seuraavia asioita:

  • Valmis hoitamaan myös vähemmän mukavat ja välillä todella haastavat työtehtävät. Harrastusmaisesti hommiin suhtautuva työntekijä jättää nämä ikävinä tekemättä ja keskittyy itseään enemmän inspiroiviin juttuihin.
  • Lähtökohtaisesti miettii asioita aina seuran edun näkökulmasta. Esimerkiksi ammattivalmentajalla tarkoittaa sitä, että omat valmennustehtävät valitaan sen mukaan, mikä kokonaisuuden kannalta paras vaihtoehto, ei oman intohimon.
  • Pystyy toimimaan jämäkkänä esimiehenä. Tämä usein vaikeaa, kun tarkoittaa seuratyössä monesti omien valmentajakavereiden osalta vaikeiden päätösten tekemistä.
  • Kyvykkyyttä hoitaa vaikeatkin vuorovaikutustilanteet ammattimaisesti. Vuoden 2014 tyyliä ei ole esimerkiksi ilmoittaa, ettei yksinkertaisesti suostu keskustelemaan valmennettaviensa vanhempien kanssa, kuten erään koutsin osalta juuri kuulin.

ammattimainen ote - aina ennenkin

Kuva: Jim Larrison, (CC)

Vastalääke haasteeseen:

Kysymys on ennen kaikkea valinnasta asennoitumisen suhteen.

Mikäli haluaa pitää toimintansa lajin parissa mahdollisimman mukavana, niin silloin suosittelen seuraamaan perinteistä Idols – ohjetta:

Kannattaa jatkaa harrastusta, sillä pidempi aikaista päivätyötä tästä tuskin tulee…

Tehdessäsi päätöksen toimia ennen kaikkea työnantajasi tavoitteiden mukaisesti, olet jo hankkinut merkittävän kilpailuedun suhteessa suurimpaan osaan samoista pesteistä haaveilevista henkilöistä.

Seurojen luottamusjohdon toivomuslistalla yleensä kärkipaikoilla on toivomus ammattimaisista ja hyvät vuorovaikutustaidot osaavista työntekijöistä.

Jos omaa nämä yllä mainitut ominaisuudet, niin todennäköisyytesi onnistua luomaan uraa urheiluseurapuolella ovat moninkertaiset verrattuna näiden puutteeseen.

Ammattimainen asenne helpottaa myös edellisen kohdan kouluttautumisen osalta tekemään oikeita valintoja.

Kun seuratyöntekijä miettii omaa kehittämistään myös seuran tarpeiden pohjalta, niin hyödyllisiä tutkintovaihtoehtoja alkaa kummasti löytymään myös perinteisten valmentajakurssien ulkopuolelta.

Mitkä sinusta ovat isoimmat väistettävät karikot tavoiteltaessa pitkää uraa urheiluseuratyössä?

Mielellään kuulisin ajatuksesi alla olevassa kommenttiosiossa.

Jos pidit kirjoituksesta, niin jaa eteenpäin helposti verkostoillesi ohessa olevien some-nappien avulla.

Ps. Avunpyyntö sinulle alla olevasta aiheesta, olisin hyvin kiitollinen kommenteista:

Olen parasta aikaa mukana kehittämässä Haaga-Perhossa ja HELMI Liiketalosuopistossa koulutusohjelmaa, joka on erityisesti suunniteltu urheiluseuratyön tarpeita silmällä pitäen.

Tavoitteenamme on tarjota muun muassa mahdollisuus näyttötutkinnon suorittamiseen työn ohessa urheiluseurassa.

Opiskelutapana on ennen kaikkea tekemisen kautta oppiminen sekä tiimityöskentely urheilujoukkueen tavoin.

Nyt viimeistellessämme koulutuspakettiamme haluaisimme kuulla mielipiteesi siitä, kumpi näistä tutkintovaihtoehdoista mielestäsi paremmin tukisi tämän päivän seuratyöntekijän tarvitsemia taitoja vai ovatko yhtä tärkeitä?

1. Myynnin ammattitutkinto: Antamaan edellytykset tuloksekkaan jäsenhankinnan toteuttamiseen, sponsorimyyntiin, yms.

vai

2. Tapahtumatuottajan ammattitutkinto: Osaamista turnausten sekä leirien toteuttamiseen ja tätä kautta luomaan seuraan merkittäviä taloudellisia lisäresursseja.

Kuulisin mielipiteesi mielellään tässä alla olevassa kommenttikentässä. Jos lisäksi laitat lyhyen perustelun valinnallesi, niin olen entistä kiitollisempi.

Voit lähettää ajatuksesi vaihtoehtoisesti myös sähköpostilla mikko.mantyla@iki.fi

Laita samaan osoitteeseen myös viestiä, mikäli haluat lisätietoa tästä piakkoin alkavasta koulutusohjelmasta ensimmäisten joukossa.

Comments

  1. Minun mielestä seuratyöntekijän tulisi ehdottomasti olla tapahtumatuotannon ammattilainen. Miksi? Myyntisuuntautuneilla ihmisillä on usein hankalaa erottaa oma näkemyksensä ja realiteetit. Tapahtumatuotannon ammattilainen elää arkea kaikkine pienine yksityiskohtineen. Myyntisuuntautuneilla ihmisillä katse on usein tulevaisuudessa, jolloin eletyn hetken reaalimaailma kärsii. Tottakai seura tarvitsee myös myyntiorientoituneita ihmisiä, mutta näkisin heidän roolin enemmän räätälöitynä. Tapahtumatuotannon ammattilaisista seuroihin saataisiin enemmän jalat maassa seisovia organisoinnin ammattilaisia.

  2. Ensimmäiseksi. Mikko, jälleen kerran hyvä kirjoitus.

    Edellisessä Elisan kommentissa ei ole kyllä mitään todistettua pohjaa. Nämä väitteet liittyvät todennäköisesti yksittäisten henkilöiden persoonallisuuksiin eikä ammattikuntiin.

    Uskon näiden molempien koulutusten olevan hyvinkin tärkeitä koska seuroissa myyntityön taso ei ehkä ole ihan riittävän ammattimaisella tasolla mutta toistaalta tapahtumatuotannon-tasokaan ei säväytä.

    Minun silmissä seurat ehkä kuitenkin tällä hetkellä kamppailee huonon sisällön kuin huonon myynnin kanssa joten sanoisin Tapahtumatuottajan ammattitutkinnon. Hyvät ja laadukkaat tapahtumat takaisi myöhemmin hyville myyjille hyvät tuotteet, joka taas johtaisi tilille plus merkkistä kertymää.

    Näiden ei kyllä tarvitse sulkea toisiaan pois. Lopulta jokainen joka seurassa työskentelee pitäisi olla seuran eteen myyntiorientoitunut, oli kyseessä sitten tapahtumatuottaja tai seuran toimistosihteeri.

  3. Minusta tukea tarvitaan erityisesti myynnin puolelle. Olen samaa mieltä Markon kanssa, että myyntityö seuroissa ei ole ammattimaisella tasolla. Monessa seurassa tuotteistus eli se varsinainen toiminta on laadukasta ja hyvin hoidettua, mutta sen myyminen ulospäin koetaan vaikeaksi ja hankalaksi tai sitä ei yksinkertaisesti osata tehdä.

    Myynnin koulutus haastaisi myös seurat miettimään omaa toimintaansa uudella tavalla. Useamman henkilön kanssa käymieni keskusteluiden perusteella seuran luottamushenkilöt harvoin kokevat, että heidän on “myytävä” toimintaansa saadakseen uusia jäseniä, sponsoreita. He olettavat perutoiminnan riittävän ilman erityisiä myynti- ja/tai markkinointitoimenpiteitä.

    • Kiitos Tiina vastauksesta, todella hyviä pointteja.

      Tämä kuulosti myös itselleni todella tutulta:

      “Seuran luottamushenkilöt harvoin kokevat, että heidän on “myytävä” toimintaansa saadakseen uusia jäseniä, sponsoreita. He olettavat perutoiminnan riittävän ilman erityisiä myynti- ja/tai markkinointitoimenpiteitä.

  4. Sanna Vuorinen says:

    Kiitos Mikko hyvästä kirjoituksesta!
    Näitä asioita tässä olenkin miettinyt viimeaikoina omaa tulevaisuuttani pähkäillessä. 😉

    Koulutuksista valitsisin ykköseksi ensimmäisen. Varmasti kaikista painavin syy siihen on henkilökohtainen: tapahtumajärjestelyt, leirit yms. tuntuvat jo suorastaan lasten leikiltä, mutta myynnin puoli vaatisi lisäpotkua ja ammattimaisuutta. Niin itseltäni kuin muiltakin. Vielä ei seuramme historian aikana ole saatu näihin asioihin riittävän hyvää otetta.

    Vaikka luottamushenkilöillä olisikin hyviä ajatuksia myynnistä ja markkinoinnista, menee voimavarat oman kokemukseni mukaan usein pitkälti siihen perustoiminnan kulmakiviin kuten tulipalojen sammuttamiseen.

    • Kiitos Sanna seuratyön arjen realiteeteista kumpuavista kommenteistasi.

      Auttaisiko teidän tilanteessanne parempi myynti noiden mainitsemiesi tulipalojen kanssa eli ovatko talouspohjaisia ongelmia lähtökohtaisesti?

      • Sanna Vuorinen says:

        Viittasin tulipaloilla ehkä enemmän menneisyyteen tai useampaan kuluneeseen vuoteen. Jokainen toimintavuosi on ollut varsin hektinen ja se mihin aikaaei ole tuntunut jäävän, on myynti ja markkinointi. Osittain siihen liittyy mielestäni myös näiden asioiden ammattitaidottomuus, jolloin ne helposti jättää tekemättä tai viimeisimmiksi tehtäviksi. Lisäkoulutus on siis paikallaan. 🙂

        Uskon, että meidän seuramme tarvitsee paljon muutakin kuin myyntiä, mutta toimintaa pitäisi saada kasvatettua toiminnan laatua unohtamatta ja siksi nämäkin asiat ovat ajankohtaisia. Mutta suora vastaus kysymykseesi: kaikki ongelmamme eivät ole talouspohjaisia. 😉

  5. Markku Salmikivi says:

    Moi Mikko

    Suosittelen myynnin ohjelmaa. Tosin myynti on mielestäni vähän liian tekninen nimi. Uskon, että seuratyössä ei niknkään ole pula tapahtumien järjestäjistä.
    Myynnin ohjelmaan sisällyttäisin seura- ja lajiuskollisuuden/rakkauden synnyttämisen keinoja/tapoja, ‘Susijengi -ilmiön’ synnyttämisen keinoja ja perusteita, painottaisin elinikäisen liikuntaharrastuksen synnyttämistä ja vaalimista sekä verkostoitumista. Josko nämä sitten myyntiä ovatkaan?

  6. Eikös se niin ollut, että tapahtumia ei osata järjestää, ja sitä mitä osataan, ei osata myydä.

    Kallistun myyntimiehen kannalle noista kahdesta vaihtoehdosta. Mutta jos kyse on koulutuspaketin räätälöimisestä, niin eikös kummastakin tutkinnosta voida napsia olennaisia osatutkintoja?

    • Kiitos Bisnes kommentista ja erinomaisesta ideasta tuon mahdollisen kahden tutkinnon yhdistämisestä.

      Myynnin ammattitutkinnon rakenteessa muun muassa on jo sisällä vaihtoehtona tehdä yksi kolmesta tutkinnon palasesta jostain muusta tutkinnosta.

      Keskustelimme jo tänään yhtenä vaihtoehtona tällaisesta mallista ja se sai laajasti kannatusta koulutuksen kehittämistiimissämme 🙂

  7. NE PAS CRITIQUER LE TOUR DE FRANCE,NA …(nous avons la première épreuve mondiale fr§nao-franÃacise qui accepte des coureurs étrangers, merci monsieur Guéant )les images des paysages sont superbes,et le commentaire, pertinent à 99 %J’ai des ami(e)s qui enregistrent (et qui ensuite font un montage, sans les vélos …)

  8. Lennart Gagerman: Du svarar inte pÃ¥ mina frÃ¥gor. Domen 2009 gällande ofredande dÃ¥ du under en period stod utanför hennes balkong och skrek tillmälen, stämmer den eller ljög hon även dÃÃ?Vrarf¤¶r googlar du fram namnet pÃ¥ min brors mördare och sprider det? Vilket Ã¥r började du spotta pÃ¥ bilarna?

  9. published. Get your copy today and help feed The Geekerella and her many, many cats!Both Plans and People Who Should Know Better

  10. Chris — I don’t think this was a “bump”, as the wall looked completely straight in person. You may be right about it just being a different texture, or drying too fast. If I recall correctly, there were 2 other spots on the front of the house that were similar, which lead me to believe it had been patched.I’ll trust your judgment though.

  11. Hey Charlie, I was actually wondering how badly Virginia got hit from Sandy. I know West Virginia got bombed with snow. How was it for you?I listened to the feedback portion of the Fringe podcast today and I think it was AJ from the UK (Viper fame) that called Bishop the “Peterminator”. It looks like you were both on the same track.I love dystopian futures also and I did see Looper too. I loved it and it didn’t hurt to have Emily Blunt in it. Ahem!Thanks Charlie and stay dry!

Trackbacks

  1. […] Unelmana ura urheiluseuratyössä? – 3 yleistä sudenkuoppaa ja kuinka vältät ne […]

Speak Your Mind

*