Millaista valmennustoimintaa vanhemmat urheiluseuralta oikeasti haluaisivat? Kolmen kyselyn tulokset aiheesta

Aikoinaan tuotekehittäjän opintoja tehdessäni minulla oli vakiokevennys koulutusten tauoilla opiskelukavereilleni. Kun luennoitsijat olivat lähes järjestäen aina kertomassa jostain ihmeen “Asiakkaan tarpeista” tai “Etsi ensiksi se polttava ongelma, jonka maksaja haluaisi Sinun ratkaisevan palvelullasi”, niin minulla oli aina sama patenttivastaus näihin höpötyksiin:

“Meillä urheiluseurapuolella onneksi taitaa olla ainoana alana enää maailmassa sellainen onnellinen tilanne, ettei asiakkaita tarvitse ollenkaan kuunnella. Me vain myymme lajiamme X omasta mielestämme mahdollisimman laadukkaalla tavalla ja se on kuule siinä!”.

Vakavammin asiasta puhuen ei voi kyllä ohittaa urheiluseurojen keskimääräistä tulosta tällä asiakastarpeen usein huomiotta jättävällä toimintamallillamme. Tosiasia kun on lisenssitilastoja tarkasteltaessa, että 13 ja 19 ikävuoden välissä yli 80% harrastajistamme eri lajeissa keskimäärin lopettaa. Kuten businessmaailmassa toimiva ystäväni aikoinaan aiheesta hyvin totesi:

“Tuollaisilla vanhojen asiakkaiden menettämislukemilla millä tahansa muulla alalla saisivat kaikki kenkää ja joka kvartaali…”

Käytän tässä kirjoituksessa tarkoituksella vanhemmista termiä asiakas, vaikka tiedän sen seuramaailmassa sisältävän kielteisiäkin merkityksiä. Maksajaa määrittämään se on kuitenkin yleismaailmallisesti paras ilmaisu mielestäni ja siksi se myös blogissani usein esiintyy.

Tyytyväisyys Aina ennenkin blogi urheiluseuratoiminta mikko mäntylä koulutus konsultointi

 

KOLMEN PIENEN KYSELYN TULOKSIA:

1) Mitä jos seura menisi vanhempainiltaan ennen kauden alkua seuraavanlaisen “Valmennuksen Ala Carte” – listan kanssa?

Kuvitellaan seuraava tilanne. Seuran edustaja marssii 12-vuotiaiden lasten kilparyhmän vanhempainiltaan ja kertoo seuraavaa:

“Tänä vuonna te saatte päättää minkä tasoisen valmentajan haluatte joukkueellenne. Olemme muodostaneet valmentajista tasoryhmät ja kuukausimaksunne määräytyy valitsemanne valmennuksen tason mukaan. Vanhempainkokouksen enemmistön päätöksen mukaan tulemme nimeämään teille koutsin kyseisestä valmentajatasosta eli lupaamme juuri teidän toiveiden mukaisen vetäjän ryhmällenne”.

“Valmentaja Ala Carte halvimmasta kalleimpaan”

1. Joku teistä alkaa valmentamaan ryhmää.

2. Saatte aloittelevan 17-vuotiaan juniorin vastaamaan joukkueen toiminnasta.

3. Muutamia vuosi valmentanut ja kursseja käynyt valmentaja.

4. Seuran kärkipään valmentajia.

5. Seuran paras valmentaja.

6. Koko Läänin parhaita valmentajia

7. Suomen paras valmentaja.

8. “Ihan niin hyvä kuin vain saatte”- valmentaja…”

VASTAUKSIA: Olen tehnyt kyselyn 7 seuransa johdossa olevalle toimihenkilölle ja yli 15 vanhemmalle eri lajeista. Vastaukset ovat aina samassa linjassa riippumatta keneltä kysyy. Vastaajien mukaan enemmistö vanhemmista tällaisissa joukkueissa haluaa minimissään seuran kärkipään valmentajan ja todella usein vastaus on “Ihan niin hyvä kuin vain olisi saatavilla…”. Vain muutama edes kysyi minkälaisista hinnoista eri vaihtoehdoissa olisi kysymys, mikä vastaa myös omia kokemuksiani yli 100:sta vanhempainillasta, jossa seuran edustajana olen ollut paikalla. Näissä nimittäin ei ole yhtään kertaan kukaan ollut kiinnostunut siitä kuinka paljon esimerkiksi koko kausi tulee maksamaan…

ANALYYSI: Vanhempien näkökulmasta tällä hetkellä on kysyntää huomattavasti paremmalle valmennukselle kuin seuroilla on keskimäärin tarjota. Tämä kuitenkin olettaen, että huomioidaan mitä laadukkaampi tarkoittaa aina missäkin ryhmässä maksajan näkökulmasta. Se ei nimittäin aina todellakaan ole sama kuin seuran valmennuksen ammattilaisten mielipide.

15 vuotta valmentajien esimiehenä seuroissa toimineena huomasi, että juuri koskaan vanhempien ja pelaajien tyytymättömyys ei koskenut valmentajan teknistä- tai taktistaosaamista. Yli 90% ongelmista liittyivät joko vuorovaikutustaitoihin, pelaajien tasapuoliseen kohteluun tai valmentajan kyvyttömyyteen pitää ryhmää hallinnassa ja siitä aiheutuneisiin lieveilmiöihin, kuten lepsuun harjoittelukulttuuriin.

KYSYMYS: Jos asiakkaat keskimäärin haluavat parempaa laatua valmennuksen osalta ainakin kilparyhmissä, niin miten seurat voisivat parhaiten tähän vastata tarpeeseen? Mikäli nykyisillä toimintamalleilla ei riittävän hyvää valmennusta pystytä tarjoamaan, niin olisi hyvä miettiä kokonaan uudenlaisia tapoja saada entistä parempia / sopivampia koutseja toimintaan mukaan.

Hyvä on kartoittaa kaikkien kolmen perusryhmän osalta (= ammattilaiset, OTO ja isä-äiti –  valmentajat) ne olennaiset jutut, millä kyseisistä segmenteistä olisi mahdollista houkutella parhaat tyypit ohjaustyöhön seuraan mukaan. Helpoin tapa saada tietty haluttu valmentaja mukaan on yksinkertaisesti kysyä häneltä:

“Me haluaisimme juuri Sinut ehdottomasti vahvistamaan valmentajaporukkaamme. Mitä meidän pitäisi tehdä, jotta lähtisit mukaan?”

 

2) Mitä 7-8-vuotiaiden koripalloharrastusta aloittavien tyttöjen vanhemmat odottavat toiminnalta?

Tämä kysely toteutettiin viime vuoden syksyllä 7-8-vuotiaiden tyttöjen koripallojoukkueessa. Vanhemmille suunnatussa kyselyssä kartoittettiin niitä tavoitteita toiminnalle, mitä vanhemmilla oli  tuodessaan mukaan joukkueen toimintaan.

VASTAUKSIA: Seuraavat kolme asiaa nousivat selvästi esille:

– Harrastuksen toivottiin tuovan lapselle liikunnallisen elämäntavan.

– Kavereiden löytyminen omalle lapselle koettiin todella olennaiseksi.

– Valmentajalta odotettiin ennen kaikkea hyviä ryhmänhallinnan taitoja.

Erityisen silmiin pistävää vastauksissa vielä mielestäni oli, että esimerkiksi vaihtoehtoina olleita otteluita kyseisen aloittavan ryhmän vanhemmat eivät halunneet ollenkaan.

ANALYYSI: Harrastuksen alkuvaiheessa vanhempien odotukset toiminnalle saattavat olla ihan jotain muuta, kuin perinteisesti lajinäkökulmasta katsova valmentaja tai seurajohtaja olettaa. Olennaista olisi jokaisessa toimintaryhmässä hahmottaa sille asetetut odotukset, jotta muun muassa drop-outtia voitaisiin vähentää paremmin tavoitteisiin soveltuvan toiminna kautta. Nuorimmissa ikäluokissa riittää pitkälti vanhempien toiveet ja myöhemmin luonnollisesti myös itse harrastavien lasten ja nuorten.

KYSYMYS: Jos kyseisessä ryhmässä vanhempien odotukset toiminnalle olivat nuo kolme yllämainittua, niin minkälainen valmentaja sopisi parhaiten tähän joukkueeseen? Mietinnän paikka voisi myös olla sen suhteen, löytyykö tällaisia tavoitteita toteuttamaan kykeneviä ohjaajia helpoiten mistä seuraavista ryhmistä lajissasi: Ammattivalmentajista, OTO-pohjaisista vai isä-äiti – valmentajista?

 

3) Lapsesi käy kerran viikossa urheiluseuratoiminnassa, jossa kuukausimaksu on 36 euroa. Sinulle vanhempana tarjotaan seurasta kahta eri vaihtoehtoa valittavaksi:

A) Lapsesi saa valmennusta kerran viikossa ok-tasoiselta ohjaajalta.

B) Lapsesi saa valmennusta Sinun ja lapsesi mielestä huippuohjaajalta, mutta harjoituksia on vain joka toinen viikko.

Kumman näistä vaihtoehdoista haluat lapsellesi valita?

VASTAUKSIA: Olen kysynyt tämän 10 vanhemmalta ja 80% valitsisi näistä vaihtoehdon B eli mieluummin huippuvetäjä kaksi kertaa kuussa. B-option ottaneille esitin vielä jatkokysymyksen: “Mutta millainen olisi se vaihtoehto, jonka oikeasti haluaisit?”. Tähän puolelta vastaajista tuli saman tien “No voisinko maksaa tuplahinnan ja saada sen huippuohjaajan joka viikko lapselleni?”.

ANALYYSIÄ: Meillä urheiluseuroissa toiminta yleisimmin maksaa aina saman hinnan riippumatta onko valmennus ok-tasoa vai huippua tai jopa heikkoa. Hinnoitteluperusteena kun on useimmiten toiminnan määrä. Tässä on ehkä mietinnän paikka. Eli jos hintaa nostamalla saisimme sellaista toimintaa, jota maksajat haluaisivat, niin olisivatko vanhemmat tyytyväisempiä korkeampaan hintaan paremmalla valmennuksella, kuin jos taso sekä hinta ovat matalampia?

KYSYMYS: Miksi emme hinnoittelisi toimintaa urheiluseuroissa enemmän sen laadun mukaan? Yksi isoimpia pettymyksen aiheuttajia kun tuntuu olevan se, että jos oman lapsen ryhmässä on selvästi heikompi valmennuksen taso kuin naapurijoukkueessa, mutta kausimaksu sama. Vanhemman näkökulmasta siinä on yhtä vähän järkeä, kun jos Mäkkärillä olisi samat hinnat kuin Michelin-tähden ravintolassa, kun molemmissa nyt kuitenkin tarjotaan ruoka-annoksia…

Mielellään kuulisin Sinun ajatuksiasi aiheesta alla olevassa kommenttiosiossa.

Jos koit kirjoituksen hyödylliseksi, niin voit jakaa sitä helposti alla olevien some-nappien avulla verkostoissasi oleville ihmiselle.

Comments

  1. Petri Selkee says:

    Naulan kantaan!
    Omat kokemukseni 18 vuoden ajalta koripalloseuran johtotehtävistä ammattilaisena ovat vastaavia, toiminnan taso, laatu, kiinnostaa suurinta osaa enemmän kuin hinta, etenkin ryhmissä joissa ollaan jo “ostettu” laji omaksi…toisaalta ennen tuota “hevijuuser” vaihetta ei viedä huonoon toimintaan mukaan…

  2. Hyvin kiteytetty Petri tuo “lajin ostaminen”.

    Kukapa meistä vanhemmista ei haluaisi parasta lapsilleen. Jos jälkikasvun elämässä urheiluharrastuksella merkittävä rooli, niin siihen ollaan valmiia monissa perheissä panostamaan todella vahvasti, jos vain koetaan saatavan tarpeeksi vastinetta.

  3. Hyvä ja mielenkiintoinen juttu!

    Jäin miettimään termiä Hyvä Valmentaja. Saatoin harhautua väärään suuntaan, mutta silti uskaltauduin tänne kirjoittamaan.

    Jos termin Hyvä Valmentaja sisältöä puretaan seurajohdon, valmentajan, vanhemman ja lapsen (urheilijan) näkövinkkeleistä on määritelmä varmasti erilainen.

    Onko seuran parhaalla valmentajalla siis kyky ja taito lajitekniikan ja taktiikan opettamisen lisäksi tuottaa tulosta niin rahallisesti kuin kilpailuissakin? Yhdistyykö samaan henkilöön myös vanhempien toive ikuisesta liikuntakipinän sytyttämisestä? Ja vuorovaikutustaidot hallussa?
    Mitä kouluja hän on käynyt, onko tutkintoa valmentamisesta?

    Jos tuon Mikon kyselyn analyysin pohjalta lähdemme etsimään Seuran Parasta Valmentajaa, niin kuka hän on?

    Toivottavasti lajista riippumatta tällainen/tällaisia tyyppejä seuroista löytyy. Ja vielä enemmän toivon, että valmentajat huomaavat omat kehityskohteensa ja työstävät niitä tietoisesti!

    Vuorovaikutustaidot olivat ne suurin puutos ja samalla yksi vaikeimmin haltuun otettavista osa-alueista. Käsi ylös – kuinka moni (meistä) valmentajista treenaa omia vuorovaikutustaitojaan?

  4. Hyvää pohdintaa Meri 🙂

    Hyvä on aina suhteellinen käsite. Seuran paras valmentaja on määrittelevän tahon tavoitteiden pohjalta se henkilö, joka ne parhaiten tuntuu odotukset täyttävän. Edellisessä kirjoituksessani käsittelin tätä aiheutta eli kenen pitäisi toiminnan hyvyyttä seurassa määritellä.

    http://ainaennenkin.fi/aiheuttavatko-nama-syyt-ison-osan-urheiluseurojen-tulipaloista/

    Olennaista valmennuksessa, kuten kaikessa muussakin toiminnassa ovat saatavat hyödyt, eivät välineet niihin pääsemiseen. Esimerkiksi valmentajan tutkinnoilla tai kokemuksella ei ole mitään merkitystä, jos ei pysty valmentamaan tavalla, mitä häneltä odotetaan. Tällaisia henkilöitä tuntuu olevan joka lajissa. Eli joilla muodollinen pätevyys huippua, hurjasti valmennusvuosia takana ja kukaan seura ei ota mihinkään tehtävään valmentajapulasta huolimatta, koska aina seurauksena vain kasa ongelmia kyseisten henkilöiden joukkueissa.

  5. Oheisen linkin kautta erinomainen Ylen Urheilun Taustapeili, jossa hyvää valmentajaa määrittelemässä Kyösti Lampinen ja Erkka Westerlund. Kaikille valmennuksen kanssa toimiville pitäisi olla tämä haastattelu pakollista kuunneltavaa.

    “Millainen on hyvä valmentaja, miten valmentajan työtä ja tuloksia tulisi arvioida ja miten yksilön kehittyminen tulisi huomioida joukkuelajien valmennuksessa? Urheilun taustapeilissä aihetta pohtivat Suomen Palloliiton Sami Hyypiä -akatemian johtaja Kyösti Lampinen ja Suomen jääkiekkomaajoukkueen päävalmentaja, Suomen Urheiluopiston rehtori Erkka Westerlund.”

    http://areena.yle.fi/radio/2022320

  6. Hyvää settiä tämäkin. Sen verran sivuhuomiona, että tiedän useiden vanhempien tuon rahapuolenkin kanssa tuskailevan, vaikka eivätkä ehkä kehtaa isossa ryhmässä vanhempainillassa tai vastaavassa ottaakaan esiin huoliaan kustannuksista. Toki nämäkin haluavat lapselleen hyvää valmennusta, ja ovat varmasti valmiita siitä maksukykynsä puitteissa maksamaankin.

    • Hyvä huomio Teemu, jonka allekirjoitan täysin. Tämän vuoksi seuroilla pitäisi olla ehdottomasti malli, jolla mahdollistetaan myös taloudellisesti tiukoilla olevien perheiden lasten harrastaminen. Valtaosalla vanhemmista on yleensä varaa ja halua maksaa, muttei kaikilla.

      Seurojen arvovalinta on muun muassa se tuetaanko urheilijoita lahjakkuuden perusteella vai taloudellisen maksukyvyn.

Speak Your Mind

*