Miksi halvimmat urheiluseurat ovat usein myös pienimpiä?

Edellisessä kirjoituksessani kävin läpi Miksi kalleimmat seurat ovat yleensä myös isoimpia? Tänään pohdinnassa edullisia harrastusmahdollisuuksia tarjoavien organisaatioiden usein vähäinen jäsenmäärä.

Uusimman tutkimuksen lasten urheilun ja liikunnan kustannuksista tehnyt Kari Puronaho on muun muassa esittänyt seuraavan kysymyksen kohonneiden maksujen vaikutuksista:

Onko siis käynyt niin, että kaksi kolmasosaa lapsiperheistä on jo jäänyt organisoidun liikunnan harrastustoiminnan ulkopuolelle?

Mikäli hinta on olennainen tekijä urheiluseuratoimintaan mukaan tulemiseen ja siinä pysymiseen, niin miksi halvimmat seurat eivät yleensä pullistele osallistujista?

Tätä lähdin selvittelemään oman lajini koripallon osalta ottaen tarkasteluun pääkaupunkiseudun halvimmat seurat. Tässä kolme keskeistä huomiota.
 

1. Miten vanhempi löytää halutessaan edullisen seuran lapselleen?

 

Käytännön testailua aiheesta:

Googlen avulla edullista koripalloharrastusta oli hyvin vaikeaa löytää, vaikka erilaisia hakuja kokeilinkin. Sanoilla edullinen, koripalloharrastus ja Helsinki / Espoo / Vantaa / Pääkaupunkiseutu sain tulokseksi vain muutamia seuroja ja nekään eivät olleet sieltä halvimmasta päästä tai hintatietoja ei löytynyt ollenkaan.

Sen vuoksi päätin selvittää asiaa tarkemmin viiden itse halvimmaksi olettamani pääkaupunkiseudun seuran osalta menemällä suoraan näiden sivuille.

Eli esimerkkinä tilanne, jossa vanhempi saa jotain kautta vihjeen edullisesta harrastustusmahdollisuudesta ja päätyy sitä kautta seuran nettisivuille lisätietoa hankkimaan.

Tässä tuloksia:
  •  Neljällä seuralla viidestä ei löytynyt hintoja nettisivuilta.
  • Yksikään ei etusivullaan maininnut harrastuksen edullisuudesta mitään.
  • Kahden seuran osalta löytyi nuorimpien junioreiden joukkueen kohdalta tieto, että ryhmän toimintaa ei ole saatu aloitettua viime syksynä ollenkaan.

Näissä kaikissa edellä mainituissa seuroissa voi tietojeni mukaan harrastaa koripalloa läpi juniori-iän todella halvoilla kokonaiskustannuksilla. Puhutaan vanhimmissakin vuosiluokissa vain muutamien kymmenien eurojen kuluista kuussa perustoiminnan osalta.
 

Halpa urheiluharrastus - aina ennenkin

Kuva: Eric E Castro (CC)

Mutta kuinka paljon lapselle edes etsitään ensisijaisesti edullista urheiluharrastusta?

Tämän kysymyksen esitti eräs tuttu koripalloihminen minulle aiheesta. Hänen mukaansa edullisuuden markkinointi ei ole olennaista omiin seuratyön kokemuksiinsa perustuen.

Kävin mielenkiinnosta Googlen keyword tool -palvelulla asiaa hakusanojen suhteen nopeasti tarkastelemassa.

En ole alan hakusanamarkkinoinnin ammattilainen, mutta mitä noista tuloksista maallikkona ymmärsin, niin sanaa edullinen ei haettaessa liikuntaharrastusta lapselle juurikaan käytetä. Vertailuna esimerkiksi kuntosalia koskevissa tuloksissa tilanne olikin sitten aivan toinen…

Tuttavani saattoikin olla harvinaisen oikeassa arviossaan edullisuuden vähäisestä markkinointihyödyssä.

Googlen logo

 Johtopäätös:

Halvoista harrastusmahdollisuuksista ei ole mitään hyötyä, jos kukaan ei niistä tiedä.

Ajatuksia herättävää on se, ettei yksikään pääkaupunkiseudun koripalloseura tunnu ottaneen kilpailuvaltikseen matalaa hintaa ja sitä selkeästi tuo viestinnässään esille. Onko niin, että seurat eivät halua profiloitua edullisiksi?

Toisaalta mikäli vanhemmat eivät halpaa harrastusta lapsilleen ensisijaisesti etsi, niin voi kysyä kannattaako matalia kustannuksia edes mainostaa?
 

2. Pienen seuran on halvempaa toteuttaa laadukasta toimintaa kuin ison?

 
Yksi syy matalammille maksuille pienemmässä seurassa saattaa olla myös se tosiasia, että oikein toteutettuna se on erittäin kustannustehokas malli. Verrattuna isoon seuraan on mahdollista saavuttaa muun muassa seuraavia säästöjä:

  • Hallinto pystytään toteuttamaan ilman palkattua henkilökuntaa toiminnan vähäisemmän voluumin vuoksi.
  • Jäsenmäärältään pienemmillä seuroilla on helpompi pitää toimintansa pelkästään edullisimmassa harjoittelupaikoissa, kun kasvun kautta ei jouduta turvautumaan kalliimpiin tiloihin.
  • Yhteisöllisyys on pikkuseuroissa ihmisten tuntiessa toisensa usein paremmin säilytettävissä. Tämä luo taas vahvemmat edellytykset saada talkooihmisiä eri tehtäviin ja tätä kautta säästää merkittävästi verrattuna ammattilaisia käyttäviin seuroihin.

Koripallossa erinomainen esimerkki pääkaupunkiseudulla tällaisesta seurasta on Tikkurila-Seura. TikS on vuosikymmeniä toteuttanut erittäin laadukasta toimintaa tytöille Vantaalla Tikkurilan alueella.

Seura on ollut pitkään yksi eniten naisten SM-sarjapelaajia pääkaupunkiseudulla tuottanut organisaatio, vaikka omaa edustusjoukkuetta ei koskaan korkeimmalla tasolla ole ollutkaan. Eli edullisilla harrastusmaksuilla voi myös toteuttaa laadukasta toimintaa myös huippu-urheilun näkökulmasta.

TikS:in nettisivujen mukaan kallein kausimaksu vanhimmissa junnuissa koko vuodelta on tällä hetkellä 390 euroa eli puhutaan vain noin 30 eurosta kuussa.

edullinen harrastus - aina ennenkin

Kuva: K.M. Clemencic (CC)

Johtopäätös:

Edullinen seura saattaa olla pieni myös tarkoituksellisesti tekemiensä valintojen vuoksi.

Tiksin esimerkissä kyse on päätöksestä keskittyä vain tyttöihin ja tietylle alueelle. Lopputulos voi kuitenkin olla vähintään yhtä laadukas harrastajan näkökulmasta kuin monta kertaa kalliimmissa isommissa seuroissa.
 

3. Veisitkö oman lapsesi mieluummin 186 euron vai 30 euron toimintaan ja miksi?

 
Tämän kysymyksen eteen jouduin muutama vuosi sitten etsiessäni asuinalueemme lähistöltä kerran viikossa olevaa vanhempi-lapsi liikuntaa  itselleni ja 3-vuotiaalle tyttärelleni.

Tarjolla oli voimisteluseuran tarjoama perhejumppa 30 eurolla tai vaihtoehtoisesti sirkuskoulun järjestämä naperosirkus 186 eurolla.

Vähän aikaa mietittyäni valinta oli selkeä sirkuskoulun hyväksi tunnetasolla, vaikka järkiperustein yritinkin taistella omaa päätöstäni vastaan. Sirkuskoulun hinnan antama laatuvaikutelma oli vain liian vahva tässä tapauksessa.

Samaa “30 euron toiminta versus 186 euron” -kysymystä olen esittänyt myös eri lajien seurakoulutuksissa mielenkiintoisin tuloksin:

 Jos muuta tieto ei toiminnoista ei ole saatavilla, niin valtaosa valitsee kalliimman vaihtoehdon.

Mutta miksi näin? Eikö rationaalisesti ajateltuna kannattaisi aina valita halvempi vaihtoehto?

Talouden kannalta toki, mutta suurimmalle osalle harrastusta etsiville muut tekijät tuntuvat kokemukseni mukaan olevan olennaisempia, kuten tuo mainitsemani hinnan laatuvaikutelma. Lisäksi edullinen maksu nostaa helposti  ainakin seuraavanlaisia punaisia lippuja vanhemman mielessä:

  •  ”Ei tuollaisilla hinnoilla voi varmaankaan saada laadukkaita vetäjiä ryhmiin”
  • ”Kuinkakohan paljon noin edullisessa seurassa teetetään vanhemmilla talkoita?”
  •  ”On varmaan turvallisempaa etsiä hintavampi vaihtoehto, että ei tule pettymyksiä toiminnan tason suhteen.”

Johtopäätös:

 Halpaa toimintaa tarjoavan seuran kannattaa ehdottomasti kertoa selkeästi matalien kustannusten taustat ja korostaa laatutekijöitään.

Niin nurinkuriselta kuin se saattaakin tuntua, on kalliimmat maksut helpompi myydä vanhemmille ilman selityksiä hinnan laatuvaikutelman vuoksi.

Alla kahden minuutin bonusvideo aiheesta:

“Onko edulliset kausimaksut selkeä kilpailuvaltti pelaajahankintaan oikein markkinoituna vai kriittinen pullonkaula, koska rajoittavat resursseja järjestää laadukasta toimintaa?”


 
 
Jos pidit kirjoituksestaa, niin jaa eteenpäin helposti verkostoillesi ohessa olevien some-nappien avulla.

Comments

  1. pentti markkanen says:

    Moi Mikko
    kiitos infosta täyttä asiaa. Seuroissa on mielestäni unohdettu kokonaan markkinointi ja tiedottaminen jopa omille jäsenille. Lajista riippumatta yleishyödyllisten yhdistysten statusta kantavat urheiluseurat koosta ja lajista riippumatta pitäisi uudistaa täysin tähän aikaan sopivaksi.

Speak Your Mind

*