Kolmen K:n ensiapu urheiluseuran talousongelmiin

“Muutamia vuosia sitten elokuun 8. päivänä koripallokausi oli vasta alkamassa, mutta suurin osa seurakoulutuksessa paikalla olleista oli jo aivan puhki. Käytyämme päivän alkuun fiiliskierroksen, alkoi syy väsyneeseen olemukseen valjeta. Yksi toisensa jälkeen kertoi samaa tarinaa, joka meni suunnilleen näin: “Me menetimme pari isoa sponsoria kesällä ja uusia on nyt metsästetty kissojen ja koirien kanssa. Kassa on käytännössä tyhjä ja kaikki aika menee seuraihmisillä talousongelmien kanssa painimiseen, kun kulut eivät ole kuitenkaan mihinkään hävinneet”.

Kuunnellessani näitä tilannekatsauksia yht´äkkiä tajusin, että tärkeintä urheiluseuratoiminnassa on loppujen lopuksi raha. Nimittäin ainakin silloin, jos sitä ei ole…

Olin suunnitellut aivan toisenlaisen koulutussession, mutta tämä esille tullut rahaongelmien yleisyys pisti päivän ohjelman kokonaan uusiksi. Aloimme purkaa asiaa konkretisoimalla ne haitat, joita eurojen puuttuminen aiheutti. Pyysin seuraihmisiä miettimään hetken seuraavaa kysymystä:

Kuinka monta prosenttia seuranne tärkeimpien luottamushenkilöiden tai palkattujen työntekijöiden ajasta menee tällä hetkellä talousasioiden ratkomiseen?

Muutaman pitkän minuutin jälkeen aloimme purkamaan tuloksia. Se ei todellakaan ollut pienten lasten kuunneltavaa materiaalia, sillä heikoimmassa tapauksessa arvio oli 80 prosenttia viiden avainihmisen ajasta rahakriiseihin pelkästään. Jos siis euroja saataisiin riittävästi tilille, niin näiden kullanarvoisten viiden henkilön resurssit olisivat taas 100 prosenttisesti käytössä olennaisempiin asioihin kuin taloustulipaloihin. Lisäksi kun ottaa huomioon miten henkisesti rankkoja useimmiten rahaan liittyvät vaikeudet urheiluseurassa ovat, niin jokainen tällaisiin tilanteisiin vaikka vain kerran elämässään joutunut ei samaa kokemusta varmasti halua enää läpikäydä uudelleen.

Kotimatkalla kyseisestä koulutuksesta vasta tajusin, että vain vuosi aikaisemmin oma työaikani oli mennyt käytännössä 100 prosenttisesti oman seurani talouden tulipalojen sammutteluun. Olin tullut seuraan tilanteessa, jossa talouden tervehdyttämiseksi oli löydettävä keinot kuusinumeroisen vuosittaisen tulosparannuksen tekemiseen. Olimme läpikäyneet edellisen 12 kuukauden aikana seurassa monia kipeitä, mutta tarpeellisia ratkaisuja, joiden ansiosta kurssi oltiin saatu tiimimme toimesta käännettyä yllättävänkin nopeasti näin jälkikäteen ajatellen. Tärkeimpänä osana pelastusprojektia olivat olleet kiireelliset rakenteelliset muutokset, joita kutsun Kolmen K:n ensiavuksi seuratalouden kriisitilanteisiin.

Aina ennenkin blogin seuratalouden ensiapu Mikko Mäntylä

3K = Kiinteät Kustannukset Kuriin

Kun urheiluseuran talous iskee maitohapoille tyhjän kassan muodossa, on aika nopeasti syöttää tepsivät vastalääkeet potilaalle, ennen kuin tilanne heikkenee entisestään. Diagnoosi on toki tuolloinkin tehtävä, mutta tilanteen vakavuudesta riippuen on mahdollisimman pian aloitettava ainakin valmistautuminen tarvittaviin toimenpiteisiin. Teho-osasto TV-sarjan termein leikkaussalin henkilökunta on laitettava valmiustilaan…

Nyt nimittäin ei ole aika unelmoida uusista sponsoreista, siis niistä Kaken vuosittain lupaamista “Käytännössä varmoista soppareista, kunhan firman toimari vaan ehtii laittamaan nimet paperiin…”. On aika katsoa realistisesti pahimmin vioittuneita osia seurasta eli niitä vuodesta toiseen eniten tappiota tuottavia. Joskus riittää kun vähän sipaistaan kirurginveitsellä pienemmäksi kasvaimia, mutta välillä on myös koko raaja ikävä kyllä amputoitava. Jos kovien päätösten kanssa aikaillaan, niin samat oireet leviävät muuhun myös seuran muihin osiin ja mitään ei ole enää pian tehtävissä.

Leikkauslistan toteuttaminen ei ole koskaan kivaa. Suurimmat tappiolliset toiminnat kun löytyvät usein intohimoja herättävistä edustusjoukkueista ja toisaalta palkatuista henkilöistä. Kolme kertaa olen itse joutunut olemaan edustusjoukkuetoimintaa seuroissa lopettamassa ja joka kerta se on ollut yhtä vaikeaa, mutta toisaalta myös tarpeellista tilanteiden vakavuusasteet huomioon ottaen. Vuoden päästä ratkaisuista näissä seuroissa on ydintoiminnaksi valittu junioripuoli ollut aina huomattavasti paremmassa kunnossa kuin ennen leikkauksia. Samoin henkilöresursseista karsiminen on aina ikävää ja siksi kannattaa miettiä tarkasti jo etukäteen, millaisia kiinteitä kuluja seuran palkkakustannuksien osalta on järkevää rakentaa.

Urheiluseuran talousongelmiin ratkaisu aina ennenkin Mikko Mäntylä

TOP 3 Yleisintä leikkauslistojen kohdetta seuratalouden pahasti sakatessa:

Seuraavia osa-alueita ottaisin potilaasta riippumatta samantien tarkasteluun, jos seuran talouden tilanne on kriittinen. Tätä listaa on hyvä käyttää myös ennaltaehkäisevään terveydenhuoltoon eli välttää nostamasta riskiä sairastuttaa seura vakavasti lisäämällä kiinteitä kuluja näihin(kään) momentteihin:

1) EDUSTUSURHEILU. Tähän toimintaan saa menemään juuri niin paljon euroja sekä ihmisten aikaa kuin vain on käytössä ja yleensä nekään eivät riitä… Hoitosuosituksena on karanteenin omaisesti pitää edustustoiminta kokonaan omassa organisaatiossa, jolloin siihen panostavat voivat ihmiset keskittyä 100 prosenttisesti omaan juttuunsa ja junioriseuran väki taas aivan eri toimintaperiaatteilla toimivaan lasten ja nuorten puoleen.

2) PALKATUT TYÖNTEKIJÄT: Kannattaa ensimmäiseksi ennen mahdollisia leikkaustoimenpiteitä tehdä analyysi kunkin työtehtävän kuluista ja tuotoista sekä luonnolisesti myös olennaisista hyödyistä. Lisäksi on hyvä miettiä tarvitseeko kyseinen positio poistaa kokonaan vai riittääkö esimerkiksi työtehtävien muutos hallinnosta tuottavampiin osa-alueisiin, kuten valmennukseen. Lisäksi joissain tilanteissa oikea lääke voi olla esimerkiksi kokopäiväisestä puolipäiväiseksi siirtyminen. Nämä ovat aina tiukkoja paikkoja, mutta isojen talouden korjausliikkeiden tekeminen ei lillukanvarsia karsimalla ikävä kyllä onnistu…

3) MUUT KIINTEÄT KULUT OSASTO: Tähän lohkoon kuuluu seurasta riippuen hyvinkin erilaista kamaa. Osassa organisaatioita on ollut tapana esimerkiksi hankkia seuralle peliasut ja niissä on kiinni isoja summia rahaa sekä tekstiilien hallinnointiin kuluu järjetön määrä työaikaa kauden aikana. Muuttamalla peliasukäytäntö esimerkiksi ulkoistamalla sellaiseksi, ettei ole enää keskitysti seuran rahat paidoissa kiinni, saatetaan säästää isossa seurassa todella merkittäviä summia.

Seuran toimiston vuokra ja muut kulut kuuluvat myös tähän kategoriaan, joista monessa tapauksessa voitaisiin luopua jopa kokonaan tai ainakin siirtyä halvempiin vaihtoehtoihin.

Joissain tapauksissa seurassa on vain yksinkertaisesti liikaa erilaisia toimintamuotoja ja kuluja saadaan parhaiten karsittua lopettua tappiollisimmat, mitä ikinä ne sitten ovatkin.

Useimmissa seuroissa voitaisiin toimia itse asiassa ennaltaehkäisevästi jopa aivan samalla lailla kuin Jari Parantaisen ohjeiden mukaan yrityksissä kannattaisi tehdä:

“Jos olet yrittäjä, muista vihata kiinteitä kuluja. Ne ovat aina taakka, jotka tekevät yrityksestäsi kankean. Sen sijaan rakasta muuttuvia kuluja, sillä ne tarkoittavat vain hyviä uutisia: bisneksesi puksuttaa.”

Kolmen K:n ohjelman toteuttaminen ei ole koskaan mukavaa ja sen seurauksena usein myös menetetään osa seura-aktiiveista, jotka eivät kriisistä huolimatta hyväksy leikkauskohteita. Siksi ennaltaehkäisiin toimenpiteisiin kannattaa panostaa. Seuraavassa kirjoituksessani käsittelen näitä olennaisia terveen seuratalouden perustekijöitä, joita taloudenpidossa olisi tärkeää ottaa huomioon jo ennen kuin niin sanotusti tavara iskeytyy tuulettimeen.

Jos haluat varmistaa blogipäivitykset viikoittain sähköpostiisi, niin liity ilmaisen Uutiskirjeen tilaajaksi. Mikäli pidit tästä kirjoituksesta ja uskoisit siitä olevan hyötyä myös muille, niin jaa eteenpäin helposti alla olevilla some-napeilla.

Comments

  1. Hyvää settiä jälleen Mikko, kiitos. Koriksessa ja jalkapallossa on tiettyjä eroja, mutta kiinteissä kuluissa olen harvinaisen samaa mieltä. Fudiksessa kulurakennetta kuormittaa meidän vanhempien vastuulla olevissa joukkuissa kenttä- ja hallikulut. Ammattivalmentajia on lähinnä edareissa. Toki hyvät olosuhteet ovat tärkeät, mutta surullista on, jos keskustelua kulujen leikkaamisesta tai tulorahoituksesta ei voi edes käydä. Pidetään asiaan kuuluvana, että kaikki vanhemmat maksavat yli 2000e vuodessa. Se on vanhempien tehtävä, kiteytti eräs äiti.

    Entä millaisia huolia lapsen harrastusmenoista selviäminen tuo vanhemmille, jotka jo nyt ovat työelämässä aikamoisissa paineissa ja monet yt-kierteissä?

    Toisaalta, jos paidat ja ulkomaanmatkat ulkoistetaan nekin vanhempien maksettavaksi, mitä se tekee perheiden maksukyvylle ja lasten harrastuksille – johtaako se ulkomaanturnausten osalta vain siihen, kuten eräs tuttavani muotoili: “kato me ei olla köyhiä ja kipeitä; ne joilla ei oo varaa lähteä, ne jää kotiin”.

    Eikä kuitenkin järkevää olisi seuran taholta rakentaa junioriurheilu myös tulorahoituksen puolelta sellaiseksi, että kaikilla olisi varaa osallistua – myös niillä, jotka ovat lahjakkaita kilpatasolla ja jotka haluavat enemmän kuin vain harrastaa? Eikö reilua olisi se, että kukin lapsi voi harrastaa tasollaan, perheen kukkaroon katsomatta?

Speak Your Mind

*