Unelmien urheiluseura osa 2: Perustaminen

Last updated by at .

Tämä on jatko-osa aiemmin tällä viikolla julkaistuun tarinaan:

Kertomus unelmien urheiluseurasta

Lue se ensin, jos et ole siihen vielä tutustunut päästäksesi juonesta kärryille.

Viikko oli nyt kulunut ja nelikkomme kokoontui perjantai-iltana taas yhteen läpikäymään tehtäviensä tuloksia. Ilmassa oli selvästi innostuksen merkkejä ja kaikilla tuntui olevan iso tarve päästä jakamaan oivalluksiaan.
 
[Read more…]

Kertomus unelmien urheiluseurasta

Pitäisikö meidän lopettaa ainainen kitinä lastemme urheiluseurojen huonosti hoidetusta toiminnasta ja sen sijaan kääriä itse hihat ylös? Mitä jos laitettaisiin uusi pikkujuniorien valmennukseen keskittyvä koripalloseura pystyyn, kun emme mihinkään nykyisistä vaihtoehdoista tunnu olevan tyytyväisiä?

Tämä Karin suora kysymys sai kolme muuta ystäväporukan jäsentä hiljaiseksi ensimmäistä kertaa illan aikana.

Olisiko todella aika valittamisen sijaan kokeilla, jos vanhempina itse pystyttäisiin hoitamaan hommat paremmin ja samalla luomaan omia tavoitteitamme vastaavaa huippuluokan toimintaa?
 
[Read more…]

3 Ratkaisumallia urheiluseuran vapaaehtoistoiminnan tökkiessä

Viime kirjoituksessani 5 Syytä vapauttaa vanhemmat pakkotalkoista kävin läpi perusteita, miksi vapaaehtoistoiminta seurassa kannattaisi myös nimensä mukaisesti pitää täysin vapaaehtoisena ilman minkäänlaista suoraa tai epäsuoraa pakottamista.

Tässä kirjoituksessa käyn läpi kolmen konkreettisen seuramallin kautta käytännön keinoja saada toiminta hoidettua laadukkaasti. Tämä koskee niin edellisen kirjoituksen talkoohommia kuin muun muassa perinteisesti vapaaehtoisia joukkueenjohtajan, rahastonhoitajan ja ottelutoimitsijoiden tehtäviä.

Näissä malleissa on myös samalla huomioitu, ettei luottamushenkilö tai palkattuja seura-aktiiveja kuormiteta burn-outtiin, eivätkä harrastamisen kustannukset räjähdä nykytasoista vielä merkittävästi ylemmäksi.
 
[Read more…]

5 Syytä vapauttaa vanhemmat pakkotalkoista urheiluseurassa

Kirjoitus tutun Facebook seinältä:

Olen useamman kerran pohtinut (jalkapallo)joukkueiden toimintaa. Joka joukkueessa etsitään kuumeisesti vanhempia vastuutehtäviin. Ja jokainen yrittää väistellä velvollisuuksia, kun niitä on joka puolelle muutenkin miljoona. Kertokaa pliis löytyykö tehostamiseen malleja?

Tämä aihe nousee esille kenttien laidoilla jatkuvasti. Yleensä pinnan alla kytenyt keskustelu ryöpsähtää esiin, kun seura taas kerran nakittaa enemmän tai vähemmän pakollisia tehtäviä jo muutenkin arkensa kanssa äärirajoilla taitelevien lasten vanhempien kontolle.

Mutta onko urheiluseuroilla muuta vaihtoehtoa hoitaa toimintaansa ja ainakaan ilman kustannusten nousemista vielä korkeista nykytasoista? Ja ennen kaikkea miksi ”pakkotalkoista” edes kannattaisi päästä eroon, jos asiaa varsinkin seuran näkökulmasta ajattelee?
 
[Read more…]

Valmentajan kotikäynti – Helpoin tapa laadukkaaseen treeniin?

Vanhempana olen pidemmän aikaa etsinyt tyttärilleni tapaa harrastaa, joka olisi samaan aikaan sekä laadukasta että helposti toteutettavissa perheemme arjen kiireiden keskellä.

Tässä kirjoituksessa kerron kokeilusta, jossa nämä yllä mainitut tavoitteet toteutuivat erinomaisesti.

Alkuun kuitenkin taustakertomus, mistä idea tähän tavanomaisesta poikkeavaan harjoitusmalliin alunperin lähti.

[Read more…]

Urheiluseuran varainhankinta – Kertomus 30000 euron oivalluksesta

Taas oli tulossa se hetki vanhempainkokouksessa, jolloin tunnelman kiristyminen oli selvästi aistittavissa.

Seuran puheenjohtaja Tiina pitäisi kohta perinteisen motivointipuheensa tukemaan hallituksen tulevaksi kaudeksi päättämää varainhankinnan myyntituotetta.

Viimevuotinen katastrofi oli vielä kirkkaana 2002-syntyneiden joukkueen vanhempien mielissä. Termi ”mennä pipariksi” oli saanut aivan uuden merkityksen perheiden tuskaillessa kymmenien leivonnaisrasioiden takkuilevan myynnin kanssa.

Huhujen mukaan joukkueenjohtaja Timo oli hermostuttuaan lähettämään jatkuvia myyntikehotuksia ostanut kaikki joukkueen kiintiössä olleet loput piparit itselleen.

Oli kuulemma autotallin yksi nurkka niitä edelleen täynnä ja firman palaverien tarjoilut turvattu seuraavaksi kahdeksi vuodeksi, jos asiaa myönteisesti halusi ajatella.

Tuottokin oli ollut todella minimaalinen eri välikäsien otettua osansa potista. Tulevaa eurojen keräämistä ei siis todellakaan vanhempien keskuudessa odotettu intoa täynnä kuin ilmapallot.
 

Urheiluseuran varainhankinta - piparit

Kuva: Iryna Yeroshko (CC)

 
[Read more…]

3 ratkaisua lasten urheilun kasvaneisiin kustannuksiin

Viime tiistaina julkaistu tutkimus Drop-out vai Throw-out? nosti keskusteluun eri lajien harrastamisesta aiheutuvat kokonaiskulut perheille.

Julkisuudessa on keskitytty lähinnä euromäärien korkeuteen ja vähemmälle ovat jääneet pohdinnat hintojen nousun syistä sekä mahdollisista ratkaisuehdotuksista.

Käyn nyt kolmesta eri näkökulmasta aiheen kimppuun ja pyrin tuomaan myös konkreettisia ratkaisuehdotuksia samalla esille.
[Read more…]

Jos perustaisin urheiluseuran lasten monilajista harrastamista tukemaan…

Edellisessä kirjoituksessani Tarjoaako urheiluseurasi laadukasta kakkoslajin toimintaa? kävin läpi vanhemman näkökulmasta aiheeseen liittyviä haasteita.

Nyt pyrin esittämään yhden kokonaiskonseptin seurasta, jossa myös käytännön tasolla mahdollistettaisiin monilajinen urheilijanpolku ja jonka tyyppisessä ympäristössä toivoisin omien lapsieni voivan harrastaa.

Tässä alla olevassa kuvitteellisessa koripalloseurassa olen koonnut sellaiset ”palikat” eri osa-alueiden hoitamiseen, joiden uskon olevan linjassa keskenään ja ennen kaikkea tukevan valittuja tavoitteita.

Johonkin muuhun maalin tähdättäessä olisin poiminut ehkä ihan muut komponentit eli tämä alla oleva lista ei ole “best practices” – tyyppinen ratkaisupankki, vaan enemmänkin juuri tähän “reseptiin” sopivat raaka-aineet.

aina ennenkin blogi - urheiluseura

Kuva: Shimelle Laine, (CC)

[Read more…]

Tarjoaako urheiluseurasi laadukasta kakkoslajin toimintaa?

Viime viikkoina olen pohtinut paljon millaisessa urheiluseuratoiminnassa haluaisin lasteni olevan mukana tulevaisuudessa.

Tavoitteena minulla näin vanhempana on, että tyttäreni voisivat kokeilla mahdollisimman monia eri lajeja ja toivottavasti löytää sitä kautta oman juttunsa joko urheilun tai liikunnan maailmasta.

Kimmokkeen tähän mietintään on antanut viime aikainen keskustelu monipuolisesta lasten urheiluharrastamisesta. Muun muassa Kalle Palander kertoi Urheiluareenan haastattelussa mielipiteenään:

“Se, että nuoret urheilijat yritetään saada mahdollisimman aikaisin urautumaan vain yhteen lajiin, on aivan väärä systeemi. Jos alle 15-vuotias pakotetaan tekemään yhtä ja samaa, se on yksinkertaisesti tylsää, niittaa Palander.”

[Read more…]

Millaista valmennustoimintaa vanhemmat urheiluseuralta oikeasti haluaisivat? Kolmen kyselyn tulokset aiheesta

Aikoinaan tuotekehittäjän opintoja tehdessäni minulla oli vakiokevennys koulutusten tauoilla opiskelukavereilleni. Kun luennoitsijat olivat lähes järjestäen aina kertomassa jostain ihmeen “Asiakkaan tarpeista” tai “Etsi ensiksi se polttava ongelma, jonka maksaja haluaisi Sinun ratkaisevan palvelullasi”, niin minulla oli aina sama patenttivastaus näihin höpötyksiin:

“Meillä urheiluseurapuolella onneksi taitaa olla ainoana alana enää maailmassa sellainen onnellinen tilanne, ettei asiakkaita tarvitse ollenkaan kuunnella. Me vain myymme lajiamme X omasta mielestämme mahdollisimman laadukkaalla tavalla ja se on kuule siinä!”.

Vakavammin asiasta puhuen ei voi kyllä ohittaa urheiluseurojen keskimääräistä tulosta tällä asiakastarpeen usein huomiotta jättävällä toimintamallillamme. Tosiasia kun on lisenssitilastoja tarkasteltaessa, että 13 ja 19 ikävuoden välissä yli 80% harrastajistamme eri lajeissa keskimäärin lopettaa. Kuten businessmaailmassa toimiva ystäväni aikoinaan aiheesta hyvin totesi:

“Tuollaisilla vanhojen asiakkaiden menettämislukemilla millä tahansa muulla alalla saisivat kaikki kenkää ja joka kvartaali…”

[Read more…]