Keskustelunavauksia urheiluseuratoiminnasta
Viime keväänä laitoin tavoitteeksi kehittää järjettömän hauskaa kuntokorista aikuisille Helsingissä Karhun Pojat ry:ssä eli KaPo:ssa.
Rajaehtoina toiminnalle oli, että pitäisi olla laadukkaasti valmennettua, sopia ihmisten muuhun elämään aikataulujen osalta sekä olla myös lompakkoystävällistä maksujen osalta.
[Read more…]
Elokuun lopussa kirjoitin ajatuksesta lähteä kokeilemaan täydellistä tapaa aloittaa ohjattu liikunta urheiluseurassa aikuisiällä:
5 Askelta täydelliseen ohjatun liikunnan starttipakettiin?
Nyt tuota silloin lanseerattua maksutonta aikuisten koriskurssia on jo kolme harjoituskertaa neljästä takana ja on aika avata ensimmäisiä ajatuksia sen tiimoilta liittyen aikuisliikunnan järjestämiseen urheiluseuroissa.
Lopussa esittelen myös kurssin pohjalta syntyneen lokakuussa alkavan jatkotoiminnan, johon voit myös halutessasi itse ilmoittautua mukaan ja tulla testaamaan, millaista on laadukas kuntokoripallo käytännössä.
[Read more…]
Viime keväänä asetin tavoitteeksi selvittää olennaiset elementit optimaaliseen malliin helpottamaan aikuisten liikunnan aloittamista.
Lisäksi päätin jo tuolloin, että haluan myös käytännössä testata teorioiden toimivuuttaa ja tänään on tullut päivä lanseerata tällainen toiminta. Ensiksi kuitenkin taustaa ja sitten konkreettinen oman lajini koripallon ympärille luotu starttipaketti.
Aloitin aiheen selvittelyn hakemalla ennen kaikkea vastausta kysymykseen:
Millaista liikuntaa ihmiset oikeasti haluaisivat ohjatusti harrastaa, jos sellaista vain olisi tarjolla?
Asiaa kartoitin tekemällä tuttujen ja tuntemattomien lyhyitä haastatteluja aiheesta. Näiden keskustelujen pohjalta nousi esille viisi teemaa, joihin tarjottavan “unelmakonseptin” tulisi vastata.
Vanhempana olen pidemmän aikaa etsinyt tyttärilleni tapaa harrastaa, joka olisi samaan aikaan sekä laadukasta että helposti toteutettavissa perheemme arjen kiireiden keskellä.
Tässä kirjoituksessa kerron kokeilusta, jossa nämä yllä mainitut tavoitteet toteutuivat erinomaisesti.
Alkuun kuitenkin taustakertomus, mistä idea tähän tavanomaisesta poikkeavaan harjoitusmalliin alunperin lähti.
Edellisessä kirjoituksessani Tarjoaako urheiluseurasi laadukasta kakkoslajin toimintaa? kävin läpi vanhemman näkökulmasta aiheeseen liittyviä haasteita.
Nyt pyrin esittämään yhden kokonaiskonseptin seurasta, jossa myös käytännön tasolla mahdollistettaisiin monilajinen urheilijanpolku ja jonka tyyppisessä ympäristössä toivoisin omien lapsieni voivan harrastaa.
Tässä alla olevassa kuvitteellisessa koripalloseurassa olen koonnut sellaiset ”palikat” eri osa-alueiden hoitamiseen, joiden uskon olevan linjassa keskenään ja ennen kaikkea tukevan valittuja tavoitteita.
Johonkin muuhun maalin tähdättäessä olisin poiminut ehkä ihan muut komponentit eli tämä alla oleva lista ei ole “best practices” – tyyppinen ratkaisupankki, vaan enemmänkin juuri tähän “reseptiin” sopivat raaka-aineet.
Kuva: Shimelle Laine, (CC)
Viime viikkoina olen pohtinut paljon millaisessa urheiluseuratoiminnassa haluaisin lasteni olevan mukana tulevaisuudessa.
Tavoitteena minulla näin vanhempana on, että tyttäreni voisivat kokeilla mahdollisimman monia eri lajeja ja toivottavasti löytää sitä kautta oman juttunsa joko urheilun tai liikunnan maailmasta.
Kimmokkeen tähän mietintään on antanut viime aikainen keskustelu monipuolisesta lasten urheiluharrastamisesta. Muun muassa Kalle Palander kertoi Urheiluareenan haastattelussa mielipiteenään:
“Se, että nuoret urheilijat yritetään saada mahdollisimman aikaisin urautumaan vain yhteen lajiin, on aivan väärä systeemi. Jos alle 15-vuotias pakotetaan tekemään yhtä ja samaa, se on yksinkertaisesti tylsää, niittaa Palander.”
Opetus- ja Kulttuuriministeriö jakaa vuonna 2014 yhteensä 5 miljoona euroa urheilu- ja liikuntaseurojen perustoiminnan kehittämiseen.
Päätavoitteena on
Laadukasta toimintaa mahdollisimman monelle kohtuukustannuksin.
Lisäksi ehtona tuen saannille on
Työntekijän palkkaaminen ei saa korottaa seuran jäseniltä ja osallistujilta kerättäviä harrastusmaksuja.
Onnistutaanko tavoitteessa pitää harrastuskustannukset nykytasolla, jos palkataan uusia työntekijöitä seuroihin tukirahoilla?
Ikävä kyllä uskon keskimäärin käyvän päinvastoin eli harrastusmaksujen nousevan tavoitteista huolimatta.
Kevätkauden lähestyessä on hyvä pohtia keinoja saada uusia harrastajia mukaan toimintaan.
Aikaisemmin käsittelin jo aihetta artikkelissa 10 kohdan muistilista urheiluseuran jäsenhankinnan tehostamiseksi. Nyt käsittelyssä erityisesti vuodenvaihteeseen sopivat viisi lisävinkkiä seuran harrastajamäärän kasvattamiseen.
Aikuisten puolella peli alkaa olla jo aika selvä. Kuntokeskukset ovat 2000-luvulla käytännössä ottaneet suurimman osan aikuisten liikunnasta haltuunsa ja urheiluseurojen osuus on koko ajan pienenemään päin.
Tällä hetkellä varsinkin pääkaupunkiseudulla alkaa yhä vahvemmin olemaan merkkejä siitä, että liikunta-alan yritykset ovat kohta valmiina astumaan merkittävään rooliin myös lasten ja nuorten osalta.
Uskon muutoksen tulevan olemaan lähivuosina nopea monissa lajeissa ja suuri osa urheiluseuroistamme tuntuu olevan täysin valmistautumattomia mahdolliseen uuteen kilpailutilanteeseen.
Miten esimerkiksi sinun seurasi talous kestäisi kovan kilpailutilanteen tuottavimpien toimintojenne osalta?
Riittävän suuret harjoitusryhmät ovat monessa lajissa sekä toiminnallisesti että taloudellisesti koko seuratyön tärkeimpiä rakennuspalikoita.
Tässä kirjoituksessa käyn läpi olennaiseksi havaitsemiani asioita seuran onnistuneen jäsenhankinnan takaamiseksi.
Testaa nämä 10 kohdan vinkit seurassasi ja lupaan jäsenmääränne kasvavan merkittävästi nykyisestä.
