Pitäisikö meidän lopettaa ainainen kitinä lastemme urheiluseurojen huonosti hoidetusta toiminnasta ja sen sijaan kääriä itse hihat ylös? Mitä jos laitettaisiin uusi pikkujuniorien valmennukseen keskittyvä koripalloseura pystyyn, kun emme mihinkään nykyisistä vaihtoehdoista tunnu olevan tyytyväisiä?
Tämä Karin suora kysymys sai kolme muuta ystäväporukan jäsentä hiljaiseksi ensimmäistä kertaa illan aikana.
Olisiko todella aika valittamisen sijaan kokeilla, jos vanhempina itse pystyttäisiin hoitamaan hommat paremmin ja samalla luomaan omia tavoitteitamme vastaavaa huippuluokan toimintaa?
Kuinka kaikki sai alkunsa perjantaiyönä klo 23.27…
Taas kerran oli Maijan, Teemun, Karin ja Anniinan illanistujaisten puheenaihe ajautunut siihen normaaliin eli pettymyksien läpikäymiseen kunkin osallistujan jälkikasvun harrastustoimintaan liittyen. Kaikilla paikalla olevilla kun oli vähintään yksi lapsi urheiluseuratyössä, toisilla jopa kolme.
Pöydän ympärillä löytyi kokemusta junioriseurojen toiminnasta niin koripallosta, uinnista, voimistelusta, yleisurheilusta, jalkapallosta, kuin muutamasta muustakin lajista. Vaikka paljon oli vuosien varrella tullut myös myönteisiä kokemuksia, niin jotenkin kaikilla tuntui kuitenkin olevan tämä yksi peruskysymys loppujen lopuksi mielessä:
”Voisiko tämän lapsille ja meille aikuisille niin tärkeän osan elämäämme tehdä vielä paljon paremminkin?”
Illan vieton nelikolla oli yhteinen tausta saman vuosiluokan pelaajina koripallon juniorimaajoukkueista ja siitä aikoinaan oli edelleen jatkuva ystävyys alkanutkin viime vuosituhannella.
Heillä kaikilla oli myös kouluikään juuri tulossa olevat 6-vuotiaat tyttäret, joiden osalta miettinnässä parasta aikaa oli missä seurassa heidän kannattaisi ehkä aloittaa korista kokeilemaan. Eri seuroja oli tuttuun tyyliin alkuillasta vertailtu taas tyyliin:
Mikä niistä olisi se vähiten huono?
Kun Karin kommentti kitinän lopettamisesta sekä ehkä itse uuden seuran perustamisesta oli yllättäen tullut ja aiheuttanut ainakin uudenlaisen vivahteen yleensä niin yksipuoliseen valitusmantraan.
Kuva: Keoni Cabral (CC)
Mikä nykymenossa sitten oikein mättää vanhemman näkökulmasta?
Anniina avasi ensimmäisenä keskustelun ikuisuudelta tuntuneen hiljaisuuden jälkeen, kun Kari oli suoraan tapaansa haastanut muut ideallaan omasta uudesta seurasta. ”Olisiko meidän ensiksi hyvä hieman kerätä kasaan niitä tyytymättömyyden aiheitamme, että oikeasti näemme tehdäänkö tässä itse vain kärpäsestä härkästä vai olisiko tuo Karin idea ihan oikeasti harkitsemisen arvoinen?”
Teemu hymyili itsekseen. Anniina oli jo junnuaikoinaan ollut ystävänelikosta se analyyttisin ja edelleen tuo mainio ominaisuus näytti nousevan aina tarpeen tullen esille. ”No niin ei muuta kuin listaamaan marinoitamme ja ehdotan Anniina ryhmän sihteeriksi!” totesi Teemu saaden muilta hyväksyviä nyökkäyksiä.
Maija osallistui nyt keskusteluun osaltaan ja ehdotti, että kaikki miettisivät ensiksi itsekseen isoimpia seuratoiminnan kehityskohteita kokemuksiinsa perustuen ennen kuin vedettäisiin yhteen olennaisimmat koko porukan näkemyksinä.
Parinkymmenen minuutin kuluttua oltiinkin jo löydetty seitsemän keskeisintä ongelmakohtaa nykymeiningissä ja Anniina oli ne kirjannut ylös.
Kuva: Justin See (CC)
Nykytilanteen haasteiden ohella huomattiin olennaiseksi kerätä saman tien jo alustavia ratkaisumalleja kipukohtiin, jottei jäätäisi jumiin niin helposti pelkkien kielteisten asioiden möyhimiseen ilman minkäänlaisia parannusehdotuksia.
Anniina kävi nyt kertauksena läpi yhteenvedon kaikista seitsemästä kohdasta:
1. Valmennuksen tason vaihtelevuus kurasta kohtuulliseen kautta kiitettävään
Kaikkien neljän omissa listoissa tämä oli pompannut selkeänä epäkohtana esiin, valmennuksen taso vaihteli liian usein aivan holtittomasti vuodesta toiseen. Lapsi saattaa esimerkiksi aloittaa seurassa huippuvetäjän ohjauksessa, mutta seuraavalla kaudella jo ehkä koutsi on vaihtunut aloittelijaan, mikä aiheuttanut romahduksen valmennuksen laadussa suhteessa totuttuun.
Kuitenkin yleensä vielä maksut samalla nousevat, kun vuosittain vanhempiin junnuihin siirryttäessä kustannukset myös hilautuvat ylöspäin riippumatta itse toiminnan laadun kehittymisestä suuntaan tai toiseen.
Alustava ajatus ratkaisumalliksi: Tavalla tai toisella rakennettava seuran valmennus rakenteella, joka mahdollistaa tasaisen laadukkaan toiminnan läpi kyseisen ikäluokan koko toiminnan alusta loppuun.
2. Pienten lasten liikunnan ja urheilun tehtävä ei ole kustantaa vanhempien junnujen ja aikuisten toimintaa
Tämä tuli esille myös jokaisen paikalla olevan kommenteissa yhtenä eniten hiertävistä seikoista. Kokemusta pöydän ääressä oli muun muassa perinteisistä tavoista seuroissa pumpata rahaa jopa yli 80% nuorimpien juniorien ryhmistä kattamaan vanhempien ikäluokkien harrastuskuluja. Toki avoimesti kerrottuna se on seuran vapaa valinta, mutta liian usein asia oli valjennut vasta pidempään toiminnassa mukana ollessa ja hieman itse exceliä aiheesta pyörittäen.
Kari kertoi omasta kokemuksestaan joutuneensa poikansa uimaseurassa hallituksessa toimiessaan nopeasti epäsuosioon, kun oli ottanut esille huippujen ulkomaan leiritysten rahoittamisen lähes kokonaan uimakoululaisten vanhemmilta tulevilla euroilla.
Alustava ajatus ratkaisumalliksi: Mahdollisessa uudessa seurassa asetetaan yhdeksi johtavaksi arvoksi, että lähtökohtaisesti ryhmät vastaavat aina omista kuluistaan, ei muiden.
Kuva: Frits Ahlefeldt-Laurvig (CC)
3. Kaikilla tulisi olla oikeus harrastaa laadukkaasti urheiluseurassa, ei vain varakkaiden perheiden lapsilla
Kun Anniina toi tämän näkökulman esiin oman listansa kärkipäässä, niin se ei voinut olla koskematta jokaista läsnäolijaa. Olihan Anniina miehensä Mikan kanssa kokenut reilut vuosi sitten yhtäaikaisesti yllättäen jokaisen perhettään elättävän painajaisen molempien saadessa lähtöpassit työpaikoistaan Nokialta samana päivänä.
Aivan yllättäen oli ilmoitettu lopetettavan koko kyseisen puhelinmallien kehitysalusta, jonka parissa sekä Anniina että Mika olivat työskennelleet.
Nyt oli molempien ansiosidonnaisten työttömyyskorvausten viimeiset kuukaudet menossa ja elintaso perheellä dramaattisesti tippumassa vielä lisää nykyisestäkin tulevana kesänä. Jos ei vähintään jompikumpi puolisoista löytäisi pikaisesti työtä, niin todennäköisesti nettotulojen romahtaessa peruspäivärahalle siirryttäessä tuhansia euroja lisää olisi tehtävä uusia kipeitä säästöpäätöksiä.
Vaikka lasten harrastukset oli pidetty tähän asti perheen ”leikkauslistojen” ulkopuolella, niin todennäköisesti nekin olisi nyt otettava massiivisen tulotason leikkaantumisen vuoksi harkintaan.
Alustava ajatus ratkaisumalliksi: Seuran toiminta tulee rakentaa sellaisilla rajaehdoilla, kustannusrakenteilla ja mahdollisilla tukimalleilla, että perheiden erilaiset taloudelliset tilanteet eivät missään tilanteessa vaarantaisi lasten oikeutta laadukkaaseen harrastamiseen.
4. Seuran toimintamalli pitäisi olla tätä päivää, ei viime vuosituhatta prosessien ja systeemien osalta
Turhautuminen aiheeseen oli käsin kosketeltavissa ja Maija tiivisti sen ehkä parhaiten:
”Ottaen huomioon esimerkiksi erilaisten yritysmaailmassa yleisesti käytettävien projektinhallintasoftien, somen mahdollisuuksien, nettisivujen ja muiden kanavien helppouden sekä halpuuden, niin on aivan käsittämätöntä miten huonosti suurimmassa osassa seuroja vaikkapa sisäinen ja ulkoinen tiedotus edelleen hoidetaan pitkälti 90-luvun malliin.”
Teemu lisäsi ”Ja myös taloudenhoitoon liittyvät prosessit tuntuvat olevan enemmän tai vähemmän herran hallussa tai ainoastaan jonkun pitkään seurassa touhunneen takana, ilman että edes hallituksilla on tarkkaa kuvaa missä mennään jäsenistöstä nyt puhumattakaan.”
Tämä kohta herätti selvästi myös vahvoja tunteita ja jokaisella tuntui olevan useampiakin kauhukertomuksia jaettavana siitä, kun tieto ei ollut kulkenut kriittisissä asioissa tai eurot olivat mystisesti seuran tililtä selittämättämästi kadonneet johonkin, kuten jälkikäteen tilinpäätöksestä sitten oli todettu.
Alustava ajatus ratkaisumalliksi: Prosessit luodaan alusta asti selkeiksi ja läpinäkyviksi hyödyntämällä ”vuosimallia 2015” olevia halpoja ja tehokkaita tietoteknisiä ratkaisuja. Mahdollisimman vähän asiat saavat olla yksittäisistä ihmisistä riippuvaisia eli rakenne pitää olla selkeä ja myös helposti tarpeen mukaan skaalattava.
5. Vuosikokouksissa pitäisi saada muitakin kuin hallituksen jäsenet ja ne kaksi muuta aktiivia…
Maija oli omalla kertomuksellaan summannut yhteisöllisyyden ja seuran eteen tekemisen puutteen osuvasti tutun kuuloisella esimerkillään erään suuren seuran maaliskuun vuosikokouksesta, jossa vastuuvapauden saamiseksi oli jouduttu pirauttamaan yhdelle jäsenistä kotiin. Paikalla itse kokouksessa kun ei ollut kuin asiassa jäävejä hallituksen jäseniä ja ei toki kaikkia heitäkään.
Kukaan nelikosta ei toisaalta kannattanut myöskään ”pakkoyhteisöllisyyden” luomista, jossa lapsensa seuraan tuovalle isketään heti velvoitteita enemmän kuin tarpeeksi mokkapaloista järjestysmiestehtäviin. Kokemukset näistä kun eivät kenelläkään olleet erityisen myönteisiä oman fiiliksen kuin yleisen yhteenkuuluvaisuudenkaan luomisessa ja juuri tuon pakon vuoksi.
Alustava ajatus ratkaisumalliksi: Ainakin näin muutaman neuvoa antavan drinkin jälkeen eli nelikossa vahva usko, että paras tapa luoda vireä yhteisöllinen seura olisi tehdä itse perustoiminta eli joukkueiden valmennus mahdollisimman hyvin. Ihmiset kun yleensä haluavat olla mahtavissa jutuissa mukana luonnostaan.
6. Aikainen ”pakko erikoistuminen” lajiin ei saisi olla ainoa vaihtoehto lapsella osallistua toimintaan
Maajoukkuetason entisinä urheilijoina tuntui sinänsä kaikilla olevan yhteinen käsitys siitä, että huipulle mahdollisesti pyrkivien pitää sitoutua lajinsa harjoitteluun. Samalla kuitenkin tyrmättiin ajatus ainoana tienä huippu-urheilijaksi 7-vuotiaana pakottaa lapsi valitsemaan rakkaista harrastuksista vain yksi, koska se olisi muka välttämätöntä kehittyäkseen joskus myöhemmin Suomen tai maailman kärkeen.
Varsinkin nyt keskustelun alla olevan uuden seuran lajin eli koripallon ei toki ole muutenkaan ole katsottu olevan aikaisen erikoistumisen lajeja. Isompi haaste on arjessa kuitenkin koripallossa, kuten muissakin palloilulajeista tuttu tyyli pikkujunioreista alkaen, jossa jokaiseen treeniin odotetaan kaikilta pelaajilta osallistumista riippumatta muun muassa montaako eri lajia ja harrastusta lapsella on jo muutenkin kalenterissa.
Alustava ajatus ratkaisumalliksi: 5-10-vuotiaissa olisi ainakin tarjottava mahdollisuus perheille valita kuinka monta kertaa viikossa kyseisen lajin treeneihin osallistutaan ja tämä olisi huomioitava myös kausimaksuissa. Pyrittäisiin pitämään puheiden lisäksi myös toiminnan toteuttamisessa lapsi keskiössä tässäkin asiassa.
Kuva: Hobvias Sudoneighm (CC)
7. Nuorimpien ikäluokkien vitsauksesta eli yleensä huonoimmista valmentajista pikkujunnuilla päästävä eroon
Viimeisimpänä kohtana, mutta ei suinkaan vähäisimpänä, nousi esiin tämä suurimman osan seuroja ikuinen ongelma. Puheissa kyllä usein muistetaan mainita:
Pienimmillä junnuilla pitäisi olla parhaat koutsit!
Mutta käytäntö on sitten yleensä nuoria ja kokemattomia valmentajia tai joku vanhemmista pahimmillaan repäistynä kentän laidalta ohjaustehtäviin lyhyellä koulutuksella tai kokonaan ilman sitä.
Alustava ajatus ratkaisumalliksi: Tavalla tai toisella on varmistettava parhaiden mahdollisten valmennusvoimien saanti aloittaviin ikäluokkiin.
Koko seuran rakenne on tuettava tätä tavoitetta ja tarvittaessa on oltava valmiita murtamaan vanhoja toimintatapoja tarvittaessa isosti, jotta jokaisessa treenissä ja pelissä olisi laadukasta valmennusta seuran pelaajille tarjolla iästä riippumatta.
Puheista konkreettisiin suunnitelmiin…
Kun vihdoin oltiin saatu puristettua kokoon tavoitteet ainakin jollain tavalla myös seuraavana aamuna muistettavaan muotoon, niin oli aika sopia jatkostepeistä.
Anniina ehdotti seuraavanlaista työnjakoa ennen viikon päästä perjantaina pidettävää seuraavaa nelikon tapaamista:
- Kari etsii tietoa nykyisistä erilaisista urheiluseurojen toimintamalleista, jotta voidaan valita ehkä jo olemassa olevista hyväksi havaituista systeemeistä tavoitteisiimme parhaiten sopiva.
- Teemu pohtii itsekin nuorempana ammattivalmentajana toimineena keinoja ratkaista isoin haaste eli parhaiden valmennusvoimien saaminen nuorempiin ikäluokkiin, joissa mahdollinen uusi seura tulisi toimintansa aloittamaan.
- Maija sai talousalan ammattilaisena tehtäväkseen pohtia kustannus- ja tulorakennetta huomioiden esille otetut nykytilanteen haasteet. Samalla sovittiin hänen kartoittavan jo alustavasti erilaisia tietoteknisiäratkaisuja mahdollistamaan tehokas ja edullinen seuran arjen pyörittäminen samalla myös laadukkaasti.
- Anniina halusi itselleen mietittäväksi ja selvitettäväksi olivatko he punaviinilasiensa ääressä unohtaneet ehkä jotain olennaista sittenkin urheiluseuratyön olennaisimmista jutuista? Tämän hän aikoi selvittää käymällä keskusteluja tulevalla viikolla lähipiirinsä kanssa haastattelemalla näitä kokemuksista lastenurheilusta.
Viimeiset skoolaukset ja kaikki läsnäolijat vahvistivat sitoumuksensa annettuihin tehtäviin.
Nyt olisi aika muuttaa alkuillan angstit ainakin tiedonkeruuksi ja sitä kautta todeta joko paremmat mallit utopiaksi lopettaen samalla kitinät sekä tyytyen nykymenoon. Tai vaihtoehtoisesti marssia Patentti- ja Rekisterihallitukseen lähiaikoina laittamaan uusi seura pystyyn ja näyttää käytännössä, miten hommat voisi tehdä paremmin…
Kuva: Angeli Amboldi (CC)
Jos tykkäsit kertomuksesta, niin jaa se helposti verkostoillesi tekstin lopussa olevia some-nappeja käyttäen.
Jatko-osa kertomukseen julkaistaan perjantaina 22.5. Saat tiedon tästä julkaisusta näppärimmin liittymällä maksuttomaan Aina Ennenkin Sisäpiiriin alla olevan linkin kautta.
Liity nyt maksuttomaan Aina Ennenkin Sisäpiiriin yli 500 sisäpiiriläisen joukkoomme ja saat muun muassa seuraavat edut:
1) Uutiskirjeen kautta tiedon uusista blogipostauksista aina kätevästi meiliisi.
2) Osallistumisoikeuden vain Sisäpiiriläisille pidettäviin ilmaisiin nettiseminaareihin.
3) Pääsyn suljettuun Aina Ennenkin Sisäpiirin facebook-ryhmään, jossa jo yli 240 jäsentä tällä hetkellä.
4) Maksutta Sisäpiiriläisille Sporttisaitin kanssa yhteistyössä tehdyn 23 sivuisen E-kirjan ”Jäsenet ja varainhankinta”.
Liity Aina Ennenkin Sisäpiiriin!
Kannattaa tarkistaa, ettei Sisäpiirin sähköposti ole mennyt roskaposti-kansioon. Mikäli näin on käynyt, siirrä se saapuneisiin ja merkkaa toivottavaksi postiksi. Näin saat viestit myös tulevaisuudessa luettavaksesi.