Tuhannet henkilöt saavat nykyään elantonsa työstään urheiluseuroissa ja varmasti vähintään kymmenkertainen määrä haaveilee niin joskus tekevänsä.
Pestejä myös tulee koko ajan lisää ja voidaan puhua jopa nykypäivänä harvinaisesta alasta, jossa työntekijöiden määrä taloustilanteesta huolimatta koko ajan kasvaa
Samalla kuitenkin urheiluseuratyö on muuttunut entistä vaativammaksi ja siinä varsinkin pitkällä aikavälillä pärjätäkseen on otettava huomioon monta eri tekijää.
Tämä kirjoitus on tarkoitettu auttamaan sekä seuratyötä tulevaisuudessa työnään harkitsevia että jo kyseisissä tehtävissä toimivia luomaan halutessaan pitkäkestoinen ura valmennus- tai hallintotehtävissä.
Sudenkuoppa 1: Osaatko vastata tärkeimpään kysymykseen?
Miksi haluat tehdä urheiluseuratyötä ammatiksesi?
Monelle tämä voi tuntua täysin epäolennaiselta, koska vastaus on niin helppo:
Unelmani on aina ollut saada rakkaasta lajistani itselleni toimeentulo ja päästä keskittymään siihen 100 prosenttisesti
Näin olisin itse todennäköisesti vastannut parikymmentä vuotta sitten, jos joku olisi kysellyt perusteitani ratkaisulleni lopettaa silloiset yliopisto-opiskelut ja panostaa täysillä valmennushommiin.
Tämä kuitenkin kaipaa ehdottomasti lisäkysymyksen:
Mutta miksi?
Nyt olisi jo joutunut miettimään toisenkin tovin ja sen jälkeen olisin varmaan todennut jotain tällaista:
Tällä hetkellä seuratyö on vain yksinkertaisesti itseäni eniten kiinnostavin vaihtoehto ja jos harrastuksesta vielä alettaisiin maksamaan, niin sehän on vain bonusta
Oman kokemukseni mukaan monella varsinkin valmentajataustaisella henkilöllä syyt tavoiteltavalle urheiluseuratyöntekijän uralle ovat pitkälti linjassa tämän kanssa.
Tässä tavoitteessa ei sinänsä ole mitään pahaa, mutta se ei ole välttämättä riittävä pidemmän työuran suunnittelulle.
Kuva: Bart Everson, (CC)
Vastalääke haasteeseen:
Kannattaa ajan kanssa pohtia omia motiivejaan monelta eri näkökulmista ja konkreettisesti vastauksia esimerkiksi seuraaviin kysymyksiin:
- Onko ura urheiluseurassa paras tapa toteuttaa elämälleni yleisesti asettamani tavoitteet?
- Missä haluaisin olla työurallani 10-15 vuoden kuluttua ja mitä sinne pääseminen minulta vaatii? Millaiset tehtävät seurassa voisivat auttaa minua saavuttamaan pitkänaikavälin tavoitteeni ja mikä olisi konkreettinen ensimmäinen steppi kohti maaliani?
- Kuinka olennaista on nyt ja tulevaisuudessa esimerkiksi palkkauskysymykset? Millainen elanto pitäisi seuratyöstä tulla, että se mahdollistaisi muuten tavoittelemani elämäntavan?
- Onnistuuko perheen elättäminen seuratyöstä saatavalla palkalla?
- Olenko valmis työskentelemään eri seuroissa vai olenko henkisesti 100% sitoutunut kotiseuraani? Voisinko jopa harkita muiden lajien pestejä?
- Millaisiin tehtäviin pätevyyteni riittää nyt ja mihin haluaisin tulevaisuudessa laajentaa osaamistani?
Kun heti alkuun selkeyttää itselleen syyt seuratyöhön lähtemiseen, niin on huomattavasti helpompi tehdä oikeita valintoja matkan varrella.
Sudenkuoppa 2: Pidemmän aikavälin urasuunnittelu varsinkin opiskelujen suhteen usein unohtuu
Urheiluseuroihin on suhteellisen helppo päästä töihin varsinkin perustason tehtäviin ja useimmiten ilman minkäänlaisia vaatimuksia muodollisesta koulutuksesta. Valmentajakoulutukset ovat monessa lajeissa ainoat vaadittavat tutkintopuolen jutut urheiluseuratyöhön.
Seuratyössä alkuvaiheessa useimmiten riittää, että on niin sanotusti ”hyvä tyyppi”.
Mutta eikö se ole vain hieno juttu, että osaaminen ratkaisee eikä mitkään koulupaperit?
Tavallaan kyllä, mutta samalla se on monille turhankin houkutteleva syy jättää opinnot hoitamatta. Tämä taas usein kostautuu myöhemmin pyrittäessä mahdollisesti sellaisiin tehtäviin, joissa ilman tutkintoa ei pääse edes toimeen harkittavien henkilöiden listalle.
Kuva: Nazareth Collage, (CC)
Vastalääke haasteeseen:
Varmistaakseen koulutuksen osalta erilaiset uravaihtoehdot sekä urheilupuolella että sen ulkopuolella kannattaa valita jompikumpi näistä ”Seuratyöntekijän poluista”:
1. ”Perinteinen” – malli:
Hankitaan vähintään yksi tutkinto ennen kuin heittäydytään 100 prosenttisesti seuratyöhön.
Käymällä koulut ensiksi alta pois vältetään jääminen täysin tyhjän päälle, jos ei hommat syystä tai toisesta sujukaan. Erityisesti olennainen siinä tilanteessa, jos päättää hakeutua jossain vaiheessa urheiluseurakentän ulkopuolelle töihin.
2. ”Opiskellaan hommien ohessa sitä mukaa kuin tarvetta ilmenee” – malli:
Nykyään on erinomainen vaihtoehto myös opiskelun ja työn yhdistäminen.
Itse olen tällä tavalla käynyt kaksi eri tutkintoa. Verrattuna perinteiseen malliin merkittävänä etuna on opintojen parempi linkittyminen todellisen työn haasteisiin ja sitä kautta usein motivoivampi opiskeluaika.
Valittavasta polusta riippumatta on hyvä tavalla tai toisella pitää koulutustaso riittävänä silmällä pitäen omat uratavoitteet.
Mikään ei ole turhauttavampaa kuin huomata jossain vaiheessa juuttuneensa tehtäviin, joita ei haluaisi enää tehdä, mutta eteneminen stoppaa puuttuvaan opiskelupohjaan.
Sudenkuoppa 3: Oletko valmis suhtautumaan työhön urheiluseurassa täysin ammattimaisesti?
Urheiluseurojen luottamushenkilöiden kanssa keskustellessa lajista riippumatta yksi yhteinen haaste nousee esille lähes aina työntekijöitä koskien.
Kun se meidän valmentaja / valmennuspäällikkö / toiminnanjohtaja X pystyisi unohtamaan ”harrastusmentaliteettinsa” ja näkemään myös ikävien hommien hoitamisen tärkeyden.
Ammattimaisella asenteella haetaan muun muassa seuraavia asioita:
- Valmis hoitamaan myös vähemmän mukavat ja välillä todella haastavat työtehtävät. Harrastusmaisesti hommiin suhtautuva työntekijä jättää nämä ikävinä tekemättä ja keskittyy itseään enemmän inspiroiviin juttuihin.
- Lähtökohtaisesti miettii asioita aina seuran edun näkökulmasta. Esimerkiksi ammattivalmentajalla tarkoittaa sitä, että omat valmennustehtävät valitaan sen mukaan, mikä kokonaisuuden kannalta paras vaihtoehto, ei oman intohimon.
- Pystyy toimimaan jämäkkänä esimiehenä. Tämä usein vaikeaa, kun tarkoittaa seuratyössä monesti omien valmentajakavereiden osalta vaikeiden päätösten tekemistä.
- Kyvykkyyttä hoitaa vaikeatkin vuorovaikutustilanteet ammattimaisesti. Vuoden 2014 tyyliä ei ole esimerkiksi ilmoittaa, ettei yksinkertaisesti suostu keskustelemaan valmennettaviensa vanhempien kanssa, kuten erään koutsin osalta juuri kuulin.
Kuva: Jim Larrison, (CC)
Vastalääke haasteeseen:
Kysymys on ennen kaikkea valinnasta asennoitumisen suhteen.
Mikäli haluaa pitää toimintansa lajin parissa mahdollisimman mukavana, niin silloin suosittelen seuraamaan perinteistä Idols – ohjetta:
Kannattaa jatkaa harrastusta, sillä pidempi aikaista päivätyötä tästä tuskin tulee…
Tehdessäsi päätöksen toimia ennen kaikkea työnantajasi tavoitteiden mukaisesti, olet jo hankkinut merkittävän kilpailuedun suhteessa suurimpaan osaan samoista pesteistä haaveilevista henkilöistä.
Seurojen luottamusjohdon toivomuslistalla yleensä kärkipaikoilla on toivomus ammattimaisista ja hyvät vuorovaikutustaidot osaavista työntekijöistä.
Jos omaa nämä yllä mainitut ominaisuudet, niin todennäköisyytesi onnistua luomaan uraa urheiluseurapuolella ovat moninkertaiset verrattuna näiden puutteeseen.
Ammattimainen asenne helpottaa myös edellisen kohdan kouluttautumisen osalta tekemään oikeita valintoja.
Kun seuratyöntekijä miettii omaa kehittämistään myös seuran tarpeiden pohjalta, niin hyödyllisiä tutkintovaihtoehtoja alkaa kummasti löytymään myös perinteisten valmentajakurssien ulkopuolelta.
Mitkä sinusta ovat isoimmat väistettävät karikot tavoiteltaessa pitkää uraa urheiluseuratyössä?
Mielellään kuulisin ajatuksesi alla olevassa kommenttiosiossa.
Jos pidit kirjoituksesta, niin jaa eteenpäin helposti verkostoillesi ohessa olevien some-nappien avulla.
Ps. Avunpyyntö sinulle alla olevasta aiheesta, olisin hyvin kiitollinen kommenteista:
Olen parasta aikaa mukana kehittämässä Haaga-Perhossa ja HELMI Liiketalosuopistossa koulutusohjelmaa, joka on erityisesti suunniteltu urheiluseuratyön tarpeita silmällä pitäen.
Tavoitteenamme on tarjota muun muassa mahdollisuus näyttötutkinnon suorittamiseen työn ohessa urheiluseurassa.
Opiskelutapana on ennen kaikkea tekemisen kautta oppiminen sekä tiimityöskentely urheilujoukkueen tavoin.
Nyt viimeistellessämme koulutuspakettiamme haluaisimme kuulla mielipiteesi siitä, kumpi näistä tutkintovaihtoehdoista mielestäsi paremmin tukisi tämän päivän seuratyöntekijän tarvitsemia taitoja vai ovatko yhtä tärkeitä?
1. Myynnin ammattitutkinto: Antamaan edellytykset tuloksekkaan jäsenhankinnan toteuttamiseen, sponsorimyyntiin, yms.
vai
2. Tapahtumatuottajan ammattitutkinto: Osaamista turnausten sekä leirien toteuttamiseen ja tätä kautta luomaan seuraan merkittäviä taloudellisia lisäresursseja.
Kuulisin mielipiteesi mielellään tässä alla olevassa kommenttikentässä. Jos lisäksi laitat lyhyen perustelun valinnallesi, niin olen entistä kiitollisempi.
Voit lähettää ajatuksesi vaihtoehtoisesti myös sähköpostilla mikko.mantyla@iki.fi
Laita samaan osoitteeseen myös viestiä, mikäli haluat lisätietoa tästä piakkoin alkavasta koulutusohjelmasta ensimmäisten joukossa.