Edellisessä kirjoituksessani Tarjoaako urheiluseurasi laadukasta kakkoslajin toimintaa? kävin läpi vanhemman näkökulmasta aiheeseen liittyviä haasteita.
Nyt pyrin esittämään yhden kokonaiskonseptin seurasta, jossa myös käytännön tasolla mahdollistettaisiin monilajinen urheilijanpolku ja jonka tyyppisessä ympäristössä toivoisin omien lapsieni voivan harrastaa.
Tässä alla olevassa kuvitteellisessa koripalloseurassa olen koonnut sellaiset ”palikat” eri osa-alueiden hoitamiseen, joiden uskon olevan linjassa keskenään ja ennen kaikkea tukevan valittuja tavoitteita.
Johonkin muuhun maalin tähdättäessä olisin poiminut ehkä ihan muut komponentit eli tämä alla oleva lista ei ole ”best practices” – tyyppinen ratkaisupankki, vaan enemmänkin juuri tähän ”reseptiin” sopivat raaka-aineet.
Kuva: Shimelle Laine, (CC)
Ketä varten ”Juniori Basket Helsinki ry” olisi olemassa?
Kaikille niille perheille, jotka uskoisivat seuran toimintamallin ja arvomaailman sopivan juuri omalla jälkikasvulleen:
Seuran ryhmät on suunnattu 3-12-vuotiaille tytöille ja pojille, jotka haluavat laadukkaasti harrastaa ammattimaisessa ohjauksessa koripalloa 1-3 kertaa viikossa mahdollistaen myös muiden lajien treenaamisen.
Minkäänlaista pakottamista tiettyihin harjoitusmääriin ei tehdä, vaan lähtökohtana on perheen parhaaksi katsomat valinnat lapsen kokonaistilanteen huomioiden. Päämääränä on tehdä niin hyvää toimintaa, että lapsi haluaa käydä harjoituksissa.
Kuva: Jim Larrison, (CC)
Seuran toiminnan taustalla oleva arvomaailma
- Johtavana periaatteena on kannustaa harrastamaan useampia lajeja.
- Toiminnan keskiössä on aina yksittäinen pelaaja.
- Kaikkien mukana olevien henkilöiden tulee nämä keskeiset arvovalinnat hyväksyä seuran ”punaiseksi langaksi” tai vaihtoehtoisesti valita omiin näkemyksiinsä paremmin sopiva organisaatio.
Seura- vai joukkuekeskeinen toimintamalli?
Seuran puolelta tehdään selkeät linjaukset olennaisimpiin kysymyksiin laadukkaan toiminnan mahdollistamiseksi.
Tällaisia ovat muun muassa arvomaailma ja yleiset toimintaperiaatteet sekä prosessit ennen kaikkea tiedottamisen suhteen, jonka puutteista suuri osa urheiluseurojen tulipaloista tuntuu aiheutuvan.
Itse valmennuksellisiin kysymyksiin seura ei juuri ota kantaa muuta kuin palkkaamalla vain huippulaadukkaita valmentajia ryhmiin. Keskenään nämä valmennuksen ammattilaiset sitten voivat halutessaan sopia yhdenmukaisia toimintamalleja tai olla sopimatta.
Lähtökohtaisesti 7-vuotiaissa joukkueita perustettaessa etsitään ryhmälle vetäjä, joka voisi viedä porukan aina 12-vuotiaaksi asti.
Tavoitteena on luoda vahvoja joukkueita, joissa innostuneet valmentajat ja taustaihmiset. Koska seuran toiminta jatkuu vain 12-vuotiaisiin asti, niin tämä malli ei vaadi ryhmien olevan ”samassa linjassa” keskenään.
Vahvat pitkälti itsenäisesti toimivat joukkueet ovat monella tapaa paljon helpompi rakentaa ja yllä pitää kuin seurajohtoiset mallit, jotka paperilla kyllä näyttävät hyvältä, mutta käytännössä eivät juuri koskaan toimi.
Kuva: Jim Larrison, (CC)
Mitä seuran toiminta olisi eri ikäisillä junioreilla?
Pienimmille 3-6-vuotiaille on tarjolla vanhempi-lapsi koripalloa, missä perheen aikuiset myös pääsevät tutustumaan lajiin jälkikasvunsa kanssa viikonloppu aamuisin.
Lisäksi järjestetään eskarikorista 6-vuotiaille tutussa omassa päiväkodin salissa arkipäivänä klo 16-17.
7-vuotiaista eteenpäin perustetaan joukkueet, joilla tarjolla harjoituksia kolme kertaa viikossa. Vanhempi voi valita sopivan viikoittaisen treenimäärän 1-3 kertaa ja päivät parhaaksi katsomallaan tavalla.
Joukkueharjoitukset toteutetaan lähtökohtaisesti arkisin klo 15-17 välillä. Tällöin on salivuoroja suhteellisen helposti saatavilla ja myös parhaita ajankohtia huomioiden muiden lajien treenaamisen.
Esimerkki joustavasta harjoittelusysteemistä
Olen ollut Karhun Pojat ry:ssä nyt kaksi kautta valmentajana kerran viikossa 2005-syntyneiden tyttöjen ryhmässä, jossa pelaajien on ollut mahdollista valita harjoittelumääräkseen yksi, kaksi tai kolme treeniä.
Tällä hetkellä kyseisessä joukkueessa on mukana 41 tyttöä ja ennen kaikkea muiden lajien harrastajia on tällä systeemillä saatu huomattavasti aikaisempaa enemmän koripallon pariin.
Kokemukseni mukaan erittäin toimiva malli kaikin tavoin sekä harrastajille että seuralle.
Mutta miten kilpailutoiminta tukisi monipuolista harrastamista tässä seurakonseptissa?
Joukkueet osallistuvat vain turnauksiin noin kerran kuukaudessa. Koska tavoitteena on kannustaa harrastamaan monia eri lajeja, niin sarjamuotoinen yksittäisten otteluiden pelaaminen sopii tähän kokonaisuuteen todella huonosti.
Turnaukset ovat myös tapahtumina tärkeässä osassa kehittämässä yhteisöllisyyttä joukkueessa.
Voisiko tällainen seuramalli vastata esimerkiksi voimistelijoiden tarpeisiin?
Kerran tai kaksi viikossa voisi iltapäivän koripallotreeneihin osallistua esimerkiksi lapsi, joka harrastaa jo voimistelua aktiivisesti.
Tavoitteena perheellä mukavan toisen lajin harrastuksen ja uuden sosiaalisen piirin lisäksi voisi olla monipuolistaa treenaamista Voimisteluliiton Valmennuspäällikön Anna Kirjavaisen ohjeiden mukaan:
Kannustamme erityisesti palloilulajien ja kestävyystyyppisten lajien tekemiseen, sekä muiden taitolajien harrastamiseen, koska ne tukevat myös voimisteluharrastuksessa etenemistä
-Anna Kirjavainen
Tässä vastavuoroisesti alla Espoon Telinetaitureiden 8-9-vuotiaiden ryhmän huikeita suorituksia. Mietinnän arvoisia juttuja voimistelun vaikutuksista muun muassa yleiseen kropanhallintaan ja voimatasoihin meille muiden lajien ihmisille esimerkiksi ihan jo yhtenä tukiharjoittelun muotona.
Millaisia valmentajia toimintaan haettaisiin ja millä heidät saataisiin mukaan?
Ryhmiin valitaan vain sellaisia valmentajia, jotka ovat samoilla linjoilla seuran arvomaailman ja toimintaperiaatteiden kanssa. Sen jälkeen he saavat itse valmennuksellisten sisältöjen suhteen hyvin vapaat kädet.
Valmentajien peruskorvaus on 30 euroa tunti. Lisäksi ryhmän pelaajamäärän kasvaessa myös palkkio kohoaa ja voi nousta aina 70 euroon per tunti asti.
Tällaisella mallilla uskoisin saatavan seuraan huippuosaajia mukaan. Harjoitukset klo 15-17 välillä sopivat myös esimerkiksi perheelliselle valmentajalle perinteisiä ilta painoitteisia aikoja paremmin ja olisivat yksi kilpailuvaltti haluttujen tyyppien mukaan houkuttelemiseksi.
Lisäksi myös vapaus valmennuksellisissa linjauksissa ja mahdollisuus rakentaa rauhassa oman ryhmän harjoittelua 7-vuotiaista aina 12-vuotiaisiin kiinnostaa varmasti monia pitkäjänteisesti joukkueidensa valmennukseen suhtautuvia.
Kuva: Jim Larrison, (CC)
Seuran organisaatiorakenne
Koko hallinto hoidetaan talkoopohjalta. Tämä olisi mahdollista keskittymällä ainoastaan ydintoimintaan ja minimoimalla kaiken epäolennaisen byrokratian.
Prosessit suunnitellaan kevyiksi ja mahdollisimman pitkälti joukkuetasolla toteutettavaksi, ettei hallintoihmisiä tarvitse seuraan palkata. Resurssit voidaan silloin kohdistaa kokonaan olennaisimpaan eli valmennukseen ja harjoitustiloihin.
Kausimaksut & seuran talous yleensä
Hinnoittelu seurassa menee puhtaasti harjoitusmäärän mukaan. Kuukausimaksu sisältää kaikki treeni- ja kilpailukulut eli puhutaan harrastuksen kokonaishinnasta per kuukausi.
1 x viikossa harjoittelu 39 euroa kuussa
2 x viikossa harjoittelu 49 euroa kuussa
3 x viikossa harjoittelu 59 euroa kuussa
Varainhankintana käytettäisiin myös kotiturnauksia kattamaan käytännössä kaikki vierasturnausten kustannukset.
Näillä kuukausimaksutasoilla seuran talous pitäisi olla pienten kiinteiden kulujen ja skaalautuvan valmentajapalkkiomallin ansiosta niin vahvalla pohjalla, että se antaisi myös mahdollisuuden tukea taloudellisesti tiukilla olevia perheitä.
Kuva: Håkan Dahlström, (CC)
Yhteenvetoa seuramallista ja vastauksia kysymyksiin
Mutta miten jatkuvuus, kun seuralla on toimintaa vain 12 ikävuoteen asti? Mitä pelaajille tapahtuu sen jälkeen?
Erittäin hyvä kysymys ja se hoidetaan ohjaamalla juniorit lukuisiin muihin pääkaupunkiseudun seuroihin, jotka tekevät hyvää toimintaa 13-vuotiaissa ja vanhemmissa.
Tämä seuramalli on erinomaisesti skaalautuva. Se voidaan toteuttaa yhdellä tai vaikka viidelläkymmenellä ryhmällä samalla lailla ilman tarvetta kalliille seurabyrokratialle.
Koska ei ole katettavia yleisiä hallintokuluja, ei tarvitse olla siirtämässä rahaa tiettyä määrää vanhempien junioreiden tai aikuisten edustusjoukkueiden menoihin, niin ei ole mitään ulkoista ”pakkoa” kasvattaa seuraa resursseja suuremmaksi.
Johtavana ajatuksena juuri onkin, että toimintaa tehdään vain niin laajasti kuin on laadukkaita vetäjiä ja harjoitustiloja saatavilla. Vahvat valmennuksellisesti itsenäiset joukkueet rakennetaan jo alun perin niin, etteivät ne ole ennen 12 ikävuotta millään lailla riippuvaisia viereisistä ikäluokista.
Millaisia ajatuksia sinulle heräsi aiheesta? Mielellään kuulisin niitä alla olevassa kommenttiosiossa.
Liity maksuttoman uutiskirjeen tilaajaksi alla olevan lomakkeen täyttämällä ja saat kätevästi viikottaiset blogiyhteenvedot suoraan sähköpostiisi.
Jos pidit kirjoituksesta, niin jaa eteenpäin helposti verkostoillesi ohessa olevien some-nappien avulla.