10 kohdan muistilista urheiluseuran jäsenhankinnan tehostamiseksi

Riittävän suuret harjoitusryhmät ovat monessa lajissa sekä toiminnallisesti että taloudellisesti koko seuratyön tärkeimpiä rakennuspalikoita.

Tässä kirjoituksessa käyn läpi olennaiseksi havaitsemiani asioita seuran onnistuneen jäsenhankinnan takaamiseksi.

Testaa nämä 10 kohdan vinkit seurassasi ja lupaan jäsenmääränne kasvavan merkittävästi nykyisestä.

1. Mitä Google kertoo seurastasi?

 
Nykypäivänä netin hakukone on varmasti yleisimpiä tapoja aloittaa vaihtoehtojen kartoittaminen uutta harrastusta etsittäessä.

Testaa oman seurasi näkyvyys laittamalla Googleen *Kaupunkisi* *Tytöt tai pojat* *Oma lajisi*.

Kysymys: Löytyykö seurasi hakujen kärkipaikoilta?

Googlen logo

 2. Onko nettisivunne suunniteltu uusia harrastajia silmällä pitäen vai lähinnä nykyisten jäsenten tiedotuskanavaksi?

 
Tärkeimpiä asioita ensi kertaa etusivullenne eksyvän näkökulmasta ovat ainakin:

“Aloita harrastus tai vastaava” – osio löytyy samantien yhdellä vilkaisulla.

Selkeästi kerrotaan milloin, missä ja mitä toimintanne eri ryhmissä on sekä hinnat.

Lisäksi tulisi löytyä keneltä saa lisätietoa ja miten ilmoittaudutaan mukaan.

Kysymys: Onko seurasi nettisivuilla nämä harrastusta etsivän kaipaamat minimitiedot helposti löydettävissä juuri nyt?

 

3. Saako toimintaanne kokeilla maksutta vai vaaditteko heti euroja pöytään?

 
Erinomainen keino poistaa riskintunne vanhemmalta on tarjota maksuton kokeilujakso.

Vuonna 2008 pidimme Helsingin NMKY:ssä kuukauden mittaisen maksuttoman koripallokurssin uusille harrastajille.

Saimme tällä markkinointitoimenpiteellä 552 lasta mukaan kokeilemaan harrastusta ja yli 200 pelaajaa jatkoi seurassa kurssilta varsinaiseen joukkuetoimintaan.

Suomen kovin tuotteistaja Jari Parantainen kuvaa ilmaisen houkutusta osuvasti artikkelissaan “Ihana kuin ilmainen”:

Käytä ilmaista houkutuslintuna. Nollahinta on erikoistapaus, joka saa sopivasti käytettynä ihmeitä aikaan.

Kysymys: Oletteko kokeilleet seurassanne maksuttoman kokeilujakson vaikutusta aloittavien pelaajien määrään?

Maksuton kokeilu

 

4. Voiko seuraasi tulla mukaan silloin kuin haluaa vai ainoastaan tiettyinä vuodenaikoina?

 
Tarve harrastukselle voi tulla mihin aikaan vuodesta vain. Eniten uusia pelaajia saatte varmasti mukaan, jos aloittelijalla on mahdollisuus liittyä ryhmiin silloin, kun hänelle itselleen parhaiten sopii.

Jos seuraanne joukkueisiin otetaan uusia pelaajia esimerkiksi vain alkusyksystä, niin rajaatte potentiaalisten aloittajien määrää merkittävästi.

Kysymys: Mihin seuranne ryhmistä pystytte tällä hetkellä ottamaan ympäri vuoden mukaan uusia pelaajia?

 

5. Tarjoatteko sellaista harrastusta, joka sopii uuden pelaajan muuhun viikoittaiseen ohjelmaan?

 
Esimerkiksi koripallolle ominaista on myöhäinen aloitusikä moniin muihin lajeihin verrattuna.

KIHU:n Nuori Urheilija – tutkimuksen mukaan koripallojuniori tulee mukaan keskimäärin 8,6-vuotiaana ja yleensä on jo harrastanut aiemmin jotain muuta lajia urheiluseurassa.

Jos koripalloseura haluaa saada mahdollisimman monta uutta harrastajaa mukaan, niin uuden lajin tulisi olla mahdollisimman joustavasti sovitettavissa perheiden menoja pullisteleviin harrastuskalentereihin.

Eri lajien aloittamisen iät

Lähde: KIHU:n Nuori Urheilija – tutkimus sivu 12.

Pohjois-Helsingissä toimiva tyttökoripallon erikoisseura KaPo tuplasi pelaajamääränsä aloittavassa ikäluokassa antamalla vanhemmille mahdollisuuden valita yksi, kaksi tai kolme harjoitusvuoroa lapselleen.

Myös harrastuksen hinta oli harjoitusmäärä sidonnainen.

Tällä tavalla saatiin mukaan huomattavasti aikaisempaa enemmän muiden lajien harrastajia, kun tarjolla oli mahdollisuus osallistua myös kerran viikossa ja vielä kolmesta eri päivästä vapaasti valiten.

Lisää aiheesta Heikki Venholan blogikirjoituksesta Monipuolisuus – mahdottomuus?

Kysymys: Paljonko seuranne harrastajamäärät voisivat nousta nykyisestä, jos tarjoisitte nykyistä joustavampia harjoitusaika ja -määrä vaihtoehtoja?

Kapon logo

 

6. Onko harrastaminen seurassasi mahdollista aloittaa niin nuorena kuin vanhemmat toivoisivat ja yhdessä lasten kanssa liikkuen?

 
Moni vanhempi haluaisi kokeilla liikuntaharrastusta alle kouluikäisten lastensa kanssa koko perheen toimintana.

Itsellä oli tämä sama toive viime keväänä 3- ja 5-vuotiaiden tyttärieni sekä vaimon kanssa yhteisestä harrastuksesta koripallon merkeissä.

Kun sopivaa toimintaa tähän tarpeeseen ei löytynyt, niin päätimme yhdessä Leppävaaran Pyrinnön kanssa testata uudenlaista vanhempi-lapsi koripallo konseptia.

Tällä hetkellä kahdessa ryhmässä on yhteensä 30 lasta vanhempineen tutustumassa lajiin perheen kanssa yhdessä monipuolisesti liikkuen.

Kysymys: Perheliikunnalla saat aktiviiset ja liikunnalliset vanhemmat jälkikasvuineen mukaan toimintaanne. Joko teidän seuranne hyödyntää tätä kasvavaa trendiä?

Koritekemistä 3-vuotiaasta ylöspäin

 

7. Voiko aloittelija tulla mukaan toimintaanne myös myös kaksinumeroisella iällä?

 
Aivan olennaista harrastajamäärien suhteen on tarjota mahdollisuus aloittaa laji minkä ikäisenä tahansa. Se on toki haastavaa seuran näkökulmasta, mutta täysin toteutettavissa, mikäli asia nähdään tärkeänä.

Pahimmillaan aloittamisikkuna rajataan esimerkiksi vain 7-9-vuotiaisiin ja sen jälkeen ryhmät ovat ”täynnä”.

Olennaista on tehdä seuratasolla linjaus uusien pelaajien mukaan ottamisen suhteen ja vaatia tämän toteuttamista kaikissa joukkueissa.

Kysymys: Onko täyttä utopiaa, että seurassasi löytyisi kaikille yli 3-vuotiaille ilman yläikärajaa mahdollisuus aloittaa harrastus jossain ryhmässä?

 

8. Onko seurassasi selkeä tavoite kuinka monta pelaajaa pitäisi mihinkin ikäryhmään saada?

 

Jos konkreettiset numeeriset tavoitteet ikäluokittain puuttuvat, niin jäsenhankinnasta tuppaa puuttumaan vuosittainen “punainen lanka”.

Ystäväni ja pitkänlinjan seuratyön asiantuntija Petri Selkee määritteli aikoinaan Lahden NMKY:ssä helposti muistettavan luvun.

11-vuotiaiden ikäluokassa tulisi olla vähintään 50 poikaa vuosittain.

50 numero

 Kuva: Martin Wichery, Creative Commons

Tämä luku oli saatu ”väärinpäin laskien” A-junioreissa eli 16-18-vuotiaissa tavoitteena olevista kolmesta ryhmästä (= kaksi kilparyhmää ja yksi vähemmän harjoitteleva ryhmä).

Jotta A-junioreissa olisi mukana riittävä määrä pelaajia kolmeen eri joukkueeseen, niin 11-vuotiaissa minipoikien ikäluokassa olisi drop-outin huomioiden oltava aina tuo 50 poikaa vuosittain.

Kysymys: Paljonko Sinun seurassasi pitäisi olla tavoitteena pelaajia eri ikäluokissa, jotta voisitte myös vanhemmissa junioreissa toteuttaa toimintaa haluamassanne laajuudessa?

 

9. Onko aloittavien pelaajien ryhmissänne vanhempien toiveiden mukaiset valmentajat?

 
Vuosi sitten syksyllä teimme pienen kyselyn 7-8-vuotiaiden tyttöjen koripallojoukkueessa. Jaoimme vanhemmille paperit, joissa kysyimme mitä he toiminnalta odottivat.

Valmentajien osalta nousi selkeästi esille yksi ominaisuus ylitse muiden:

Hyvät ryhmänhallintakyvyt

Helpoimpia tapoja menettää uudet kokeilijat on laittaa liian nuori ja kokematon vetäjä joukkueelle.

Tällöin toiminta usein on yhtä kaaosta jatkuvine järjestyshäiriöineen, jolloin riski menettää uudet harrastajat on erittäin suuri.

Hyvä valmentaja

Kuva: Rirchard B., Creative Commons

Kysymys: Vastaako teille jäsenhankinnan kannalta kriittisissä ikäluokissa valmentajien osaaminen heihin kohdistettuja odotuksia?

 

10. Autatteko jäseniänne markkinoimaan toimintaanne lähipiirilleen?

 
Tyytyväiset nykyiset pelaajat perheineen ovat parhaita seuranne mainostajia.

Voitte auttaa heitä markkinoimaan toimintaanne omissa piireissään muun muassa seuraavin tavoin:

Laittamalla sähköpostilla helposti eteenpäin toimitettavan mainoksen esimerkiksi maksuttomasta kokeilujaksostanne.

Antamalla perinteisiä paperisia mainoksia vanhemmille tutuille jaettavaksi.

Järjestämällä esimerkiksi kaveriviikon, jolloin jokainen seuran jäsen voi tuoda ystäviänsä joukkueeseen kokeilemaan toimintaa.

Kysymys: Paljonko uusista pelaajistanne tulee tällä hetkellä vanhojen jäsenten suositusten kautta?

Mitkä ovat sinun kokemuksesi perusteella olennaisimmat tekijät onnistuneessa jäsenhankinnassa?

Liity maksuttoman uutiskirjeen tilaajaksi alla olevan lomakkeen täyttämällä ja saat kätevät viikottaiset blogiyhteenvedot sähköpostiisi.

Jos pidit kirjoituksesta, niin jaa eteenpäin helposti verkostoillesi ohessa olevien some-nappien avulla.

Comments

  1. Moi!

    Ainaskin googlettelusta sanoisin, että kannattaa tehdä incognito-ikkunassa, muutenhan se näyttää juuri sinulle personoituja hakutuloksia :>

  2. Kiitos Janne hyvästä vinkistä.

  3. Tuosta ilmaisesta kokeilujaksosta tuli mieleeni eräs kysymys. Miten tuo oli käytännössä toteutettu talouden kannalta? En tarkempia tietoa tarvitse taloudellisesta puolesta, mutta oliko teillä tuossa joku ulkopuolinen taho mukana (kaupunki, yritys, muu vastaava) tukemassa tuota hanketta? Siihen kuitenkin kuuluu pakollisia kustannuksia, kuten ohjaajat, olosuhteet ja markkinointi.

  4. Hyvä kysymys Roope.

    Meillä oli sponsorina Helsingin OP noilla Hippo-kursseilla.

    Tukijoita on normaalia helpompi löytää tämän tyyppisiin juttuihin. Voi myydä firmalle idean tähän tapaan: “Haluaisitteko mahdollistaa alueen lapsille maksuttoman lajikokeilun kuukaudeksi xxxx eurolla?”.

    Toisaalta maksuttoman kurssin kulut tulevat moninkertaisesti katettua niiden pelaajien kausimaksuilla, jotka jatkavat joukkueissa. Eli jos kurssilta saa vaikka vain 10 uutta harrastajaa enemmän kuin perinteisillä markkinointitoimenpiteillä, niin yleensä jo kannattaa salit ja valmentajat kustantaa vaikka seuran itse 100 prosenttisesti kuukaudeksi.

    Yhden pelaajan arvo keskimäärin tämän koko seurassa olon ajalta (= lifetimevalue) on helposti tuhansia euroja. Markkinoinnin kustannukset olisi aina hyvä suhteuttaa tuloksina saatavien pelaajien euromääräisiin arvoihin.

    Tätä kautta selviää, kuinka paljon per pelaaja on järkevää investoida markkinointiin versus uusista pelaajista saatava tuotto. Eli jos uuden pelaajan arvo seuralle on esimerkiksi 1000 euroa, niin fiksu organisaatio on luonnollisesti valmis maksamaan vaikka 300 euroa jokaisesta uudesta tuhatlappusesta.

  5. Yksi helppo keino torjua harrastajia pitkässä juoksussa on panostaa vain siihen ikäluokan ykkösporukkaan. Valtava kuilu panostuksessa ykkösporukan ja niiden muiden välillä on todellisuutta monissa 2000 vuoden jälkeen syntyneiden ikäluokissa.

    Voisin luetella montakin “isoa” seuraa joissa näin toimitaan. Toimihenkilöiden , kavereiden ja sopivien vanhempien pojat kootaan ykkösryhmään. Tämä erillään harjoitteleva ryhmä saa ainoana aidosti laadukasta valmennusta.

    Lypsylehmiksi mukaan houkutellut lapset ja vanhemmat saavat eteensä yhtä hienot kausisuunnitelmat, kuin sisäpiiri. Kauden kuluessa tasoerot kasvavat ja sisäpiiri kähmii taputtelee toistensa selkiä.

    “Lypsylehmä-ryhmässä” valmentaa yleensä, joku entinen 3. divari pelaaja tai parikin, jotka yrittävät väkisin saada omasta haluttomasta pojastaan suosimalla ja etuoikeuttamalla oikean pelimiehen. Tällaisen ns. valmentajan poika pelaa kaikki peliminuutit, valitaan joka turnaukseen. Harjoituksissa oman kultamussun päättömätkin ratkaisut ovat “hyvä yritys”. Muiden pelaajien loistaviakaan suorituksia ei noteerata mitenkään, ettei omalle pojalle tule paha mieli. Jos tältä “valmentajalta” tai valmentajilta kysytään mielipidettä tarjokkaista eliittiryhmään testijaksolle on vain yksi vaihtoehto: oma/-t poika/-jat.

    Kuvatunlainen järjestelmä on arkipäivää ainakin kolmessa kaikkien suomalaisten tuntemassa isossa seurassa. Ja tämä useassa 2000 jälkeen aloittaneessa ikäluokassa. Enkä usko, että tätä tapahtuu vain yhdessä piirissä.

    En tiedä onko tilanne ollut näin “aina ennenkin”, mutta tämä tulee vetämään maton alta siltä valmennustietämykseltä ja panostukselta mikä tänä päivänä voisi tuottaa tulosta. “Hyvä veli” järjestelmä poistaa todellisen kilpailun, jonka romuttamisen syypäänä pidetään usein “Kaikki Pelaa” järjestelmää.

    Todellinen kilpailu on oikeasti juuri sitä, että omalla toiminnallaan vaikuttaa siihen missä ja kenen kanssa pelaa, sekä harjoittelee. Ja ainoastaan tämä voi olla se tuhansiin toistoihin yltävä sisäisen motivaation lähde. Rehti urheilullinen kilpailu, kaikille samat mahdollisuudet kehittyä oman työnsä kautta.

    • Puhut Ronkoteus tärkeästä aiheesta.

      Jos ei kaikille pelaajille anneta tasa-arvoista mahdollisuutta edes taistella pelipaikoista, niin varmasti saadaan normaalia enemmän lopettamisia aikaan tällaisella kohtelulla.

      • Dropout:iin vaikuttaa varmasti, mutta myös siihen mihin seuroihin jatkossa hakeudutaan. Jalkapallopiirit ovat loppujen lopuksi aika pienet ja jokainen tuntee jonkun pelaajan toisesta seurasta.

        Ainakin minulla on junioriseuran valinnassa ainoastaan yksi kriteeri: valmennuksen laadukkuus.

        Valmennuksen laatu pitää sisällään niin henkisen kuin näkyvän valmennuksen puolen. Jos jompikumpi näistä mättää on parempi pysyä poissa joukkueesta. Valitettavasti valmentajia, jotka ymmärtäisivät lasten ja nuorten valmentamisen täydellisen erilaisuuden valmiiseen ihmiseläimeen verrattuna on todella vähän.

        Lapsen vasta kehittyvä tunne-elämä imee ympäristön tapahtumia, kuin sieni. Valmentajan henkinen kypsymättömyys ja puolueettomuus voi aiheuttaa pysyviä tuhoja lapsen psyykkeessä. Eivätkä nämä tuhot rajoitu pelkästään jalkapalloon vaan, koko lapsen elämään. Pahimmillaan valmentaja harjoittaa henkistä väkivaltaa, joka aikuisten maailmassa johtaisi oikeuden eteen. Lasten psyykkisestä valmennuksen epäkohdista voisi kirjoittaa kirjan. Ja itse asiassa jonkun pitäisi, sillä tuhot ovat paljon laaja-alaisempia, kuin fyysisellä puolella.

        Toisaalta mitä voi odottaa, kun niinkin helppo asia, kuin lasten fyysinen valmennus voidaan töpeksiä. Useissa seuroissa rakennetaan tietämättä hitaita ja kömpelöitä pelaajia, kun pienemmin ponnistuksin ja oikein valituilla nykyaikaisilla harjoittelutavoilla saataisiin nopeita ja ketteriä pelaajia. Vaikka motorisen ja sensorisen hermoston toiminnan tietämys on nykyään valovuosien päässä 80-luvulta, silti monet teettävät lapsilla täydellisen vääriä harjoituksia.

        Liian usein pelirohkeudettomia, kankeita ja hitaita pelaajia niin, kuin “aina ennenkin”.

  6. Henri Tyrväinen says:

    Erittäin hyvä bloki! Olen aktiivisesti kehittämässä Rugbytoimintaa suomessa ja jalkapallotoiminnassa mukana myös. Näistä kirjoituksista saa erittäin hyvää pureskeltavaa omiin toimintoihin.

Trackbacks

  1. […] käsittelin jo aihetta artikkelissa 10 kohdan muistilista urheiluseuran jäsenhankinnan tehostamiseksi. Nyt käsittelyssä erityisesti vuodenvaihteeseen sopivat viisi lisävinkkiä seuran […]

  2. […] 10 Kohdan muistilista urheiluseuran jäsenhankinnan tehostamiseksi (2845 lukukertaa) […]

  3. […] pikavinkkejä 10 kohdan muistilista jäsenhankinnan tehostamiseksi […]

Speak Your Mind

*